Siirry pääsisältöön

tyttöjen kesken

Takki on tyhjä... laitan laifstailkuvia ravintolasta... käytiin tyttöjengillä illallisella. Lot no.3 oli uusi ja mukava tuttavuus... rentoa, hyvää, mukavaa... Ainoa palaute oli meiltä keski-ikäisiltä - liian pimeetä... mitään ei nää. Pakko laittaa puhelimen kuvausvalo päälle et tietää mitä tilaa.






Tää oli viskibaari. Viinilistalla oli kai kahdeksan vaihtaria... viski- ja bourbonlista sitäkin laajempi. Oluita löytyi hanasta muistaakseni seitsemän.

alkupalaksi pekonia... anyone?


mun Mac&Cheese oli loistava... päällä - no pekoniapa hyvinkin




Alkupalaksi kaikken kuuden kesken jaettuna; juustoja ja makkaroita, ja tietysti fries pekonimajoneesilla. Pääruokana Mac&Cheese. Jälkkäriksi jättimäinen, vastaleivottu Irish Cream Cinnamon Roll, josta taisi kylläkirkon pastori syödä suurimman osan... ainakin se kiitti kauniisti eilen.  Kaikki luomuraaka-aineista, paikanpäällä tehtynä. Ei pakasteita tai puolivalmiita ketjueineksiä. Juomana pikkupanimon India Pale Ale... tippeineen ja veroineen $38.30 (28 euroa).

Olen aiemmin arvostellut suomalaisen ravintolan hinnoittelua. Ymmärrän että raaka-aineet on Suomessa kalliimpia. Ymmärrän että työ maksaa siellä enemmän kuin täällä. Se mitä mun on vaikeeta ymmärtää, on se yleinen yhtälö... palkat on pienemmät, verot korkeemmat ja silti ihmiset on valmiita laittamaan aivan tolkuttomia summia ravintolaillalliseen.









Kommentit

  1. Herkulliselta kuulostaa, tosin hirmu tuhdilta tuo juustomakaroni pekonilla. Mut mikä ettei välillä.

    Mut toi viimeinen yhtälö kuulostaa pikkasen erikoiselta ja värittyneeltä.

    !...yleinen yhtälö... palkat on pienemmät, verot korkeemmat ja silti ihmiset on valmiita laittamaan aivan tolkuttomia summia ravintolaillalliseen."

    Ensinnäkin ne tuttuni, joilla on esim oma firma ja ovat tosi varakkaita, ovat valmiita maksamaan tolkuttomia summia ravintolaillallisista, samoin korkeapalkkaisissa töissä olevat ystäväni.

    Sitten ne ystäväni, joilla on pieni palkka, eivät todellakaan ole valmiita maksamaan tolkuttomia ravintolaruuasta vaan aika vähän ja monet heistä järkkäävät nyyttäreitä tai kyläilevät toistensa luona kokaten vuorotellen. Piknikit puistoihin ja rannoille ovat täällä myös hyvin yleisiä. Samoin kuin mökkeily kesäisin, jolloin syödään usein aika rennosti itse tehtyä ruokaa esim grillaten ja usein vieraat tuovat osan ruuasta.

    En tunne ketään, jolla on pieni palkka ja joka maksaa tolkuttomia ravintolaruuista. Ei se yhtälö niin mene. Vaan varakkaat syö täällä kalliillakin ja vähävaraisemmat sitten tietty halvemmalla jaharvemmin rafloissa.

    Ja fokus tossa lauseessa on USA.n kantilta kivoissa jutuissa. Ymmärrettävää, jos on päättänyt USA:ssa asua.

    Itse voisin kirjoittaa, etten ymmärrä yhtälöä, että verot on niin pienet, että suuri joukko ihmisiä jää ilman laadukasta sairaanhoitoa ja jokus jopa kokonaan ilman sairaanhoitoa, kun ei ole varaa vakuutuksiin ja toisaalta ravintolaruuan hinta pidetään USA:ssa alhaalla maksamalla ravintola-alalla monille niin pientä palkkaa, että moni perheellinen joutuu painamaan kahta työtä saadakseen lapset ruokituiksi ja edes jonkinlaiset sairasvakuutukset hommatuksi perheilleen.

    Totta kyllä, että varakkaat, jotka painaa uraputkea hyvissä töissä, saavat sitten ne kunnon sairasvakuutukset itselleen ja perheilleen ja saavat syödä sitten edullisesti ravintoloissa, joissa kituuuttava työläisluokka minimipalkoilla tarjoilee.

    Mutta noissa USA:n yhtälöissä varakkaan luokan ilot maksaa selknahastaan suuri raskaan työn raatajien joukko, jolla ei ole monella edes perusturva kunnossa.

    Kiitos ei mulle! Mieluummin maksan korkeampia veroja ja syön kalliimpi hintaisissa ravintoloissa tietäen, että tämä yhteisen hyvän jakamisen meininki takaa sen, että Suomessa ei sairasvakuutuksettomatkaan ihmiset jää hoitamatta tai surkealle hoidolle ja tietäen, että Suomessa vielä yleensä perhe pärjää ilman, että hanttihomma-aloillakaan ei joudu perheellinen raatamaan kahdessa työssä putkeen...ainakaan yleensä.

    Asioita voi katsoa niin monesta eri vinkkelistä. Mulle on tärkeämpää, että mahdollisimman moni saa kohtuullisen , siedettävän elintason ja perusturvan kuin se, että esim mulla itsellä ois varaa syödä vielä useammin mahtavaa ruokaa tasokkaissa ravintoloissa. Saan iloa siitä, että Suomessa ei ole niin räikeää luokkiin jakautumista ja slummittumista kuin monissa muissa maissa, USA mukaan lukien. Siellä rikkaat ovat todella rikkaita ja köyhät hyvin köyhiä vailla kunnon terveydenhoitomahdollisuuksia. Suomessa taas ei ole niin paljon tosi rikkaita eikä niin paljon tosi köyhiä. Parempi niin ja onni meille suomalaisille.

    Täällä varallisuus jakautuu tasaisemmin ja siihen pyritään tietoisesti. Sen yhtälön mä ymmärrän ja arvostan! Vähät välitän, jos siksi ravintolassa voi olla jonkun verran kalliinpaa ja multa menee enemmän veroja kuin jossain muualla menisi. Hyvä Suomi, monien empaattisten ihmisten maa! :)

    Susanna

    VastaaPoista
  2. Siis mitä: Eihän voi sanoa, että Suomessa on pienemmät palkat kuin Jenkeissä. Ennemminkin niin, että Suomessa palkkakäyrä on tasaisempi kuin Jenkeissä. Siellä on sekä erittäin suurituloisia että äärimmäisen pienituloisia enemmän kuin Suomessa. Suomessa ei ole niin isot tuloerot kuin Jenkeissä. jenkeissä köyhyys oikein paistaa esiin. Suomalainen köyhä näyttää ulospäin usein ihan "normaalilta" ja pärjää yleensä kuitenkin aika mukavasti saaden tarvittaessa myös melkoisen tasokkaan sairaanhoidon. Jenkkien köyhästä köyhyys ja toivottomuus loistaa kauas. Suomessa köyhien vanhempien köyhä lapsi voi päästä ihan hienosti yliopistoon. Sehän on käytännössä ilmaista. Jenkeissä taas moni joutuu hirveään lainakierteeseen rahoittaakseen opintonsa, jos siis edes voi saaada lainaa. Kaikkien vanhemmilla ei ole varaa kouluttaa siellä lapsiaan ja niin eriarvoisuus ja köyhyys usein periytyy siellä voimakkaasti-

    "There isn't such a thing as a free lunch! "

    Kaikella on hintansa seurauksena ja syy-yhteytensä. Jenkeissä on pienempi verotus ja pienemmät minimipalkat kuin Suomessa ja huonompi sosiaaliturva. Näin on syntynyt suuri köyhien luokka ja todella matalapalkkaisiakin töitä niitten huippupalkkojen rinnalla. Koska tuloerot ovat Jenkeissä eri yhteiskuntaluokkien välillä valtavat, niin tästä seuraa katkeruutta ja kapinaa. Joillakin on niin paljon ja joillakin niin vähän. Osa syrjäytyy ja ei meinaa millään pärjätä. Seurauksena iso osa sortuu rikollisuuteen ja huumeisiin yms. Sen seurauksena yhdyskuntarakenne on jakautunut vahvasti köyhien, varakkaiden ja rikkaiden asuinalueisiin. Rikkailla on kivaa omissa kuplissaan, mutta köyhien alueet slummiutuvat ja kunnolliset, raittiit köyhät kärsivät huumehörhö- ja jengiläisnaapureistaan asuinaluillaan, joihin heidän budjettinsa vain riittää.

    Välillä slummialueitten köyhät rikolliset sitten lähtevät rikkaittenkin alueille häiriköimään ja ammuskelemaan. Jekeissä monilla alueilla lapset pitää kuskata joka paikkaan väkivaltarikosten pelossa. Jenkeissä kuolee myös aseisiin liittyviin väkivaltarikoksiin paljon enemmän ihmisiä kuin esim Euroopassa. Syynä ovat sekä löyhät aselait että yhteiskunnan eriarvoisuus ja tätä kautta laajojen ihmisryhmien kateroituminen ja rikollisuuteen lähteminen.

    Tavallaan Jenkit on jossain määrin edelleen henkisesti Villin lännen perillinen. Kukin pärjätköön omillaan ja pitäköön omia puoliaan. Vahvimman laki ja itsekkyys jyllää.

    Länsi-Euroopassa sen sijaan on vallalla monissa maissa epäitsekkäämmän yleisen hyvinvointivaltion ihanne. Täällä ei ehkä ole niin halpoja ruokia ravintoloissa tai niin matalia veroja. Mutta täällä on laajemmin levittäytynyt hyvinvointi ja laajemmalla ihmismäärällä on ihmisarvoiset oltavat ja kohtuullinen elintaso. On ihan eri asia olla köyhä Jenkeissä kuin köyhä Suomessa.

    Jos ajatellaan pintaa syvemmältä , huomataan, että halvoilla lounailla ja matalilla veroilla on hintansa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi