paremmasta maailmasta

Eilen purin hammasta enkä kirjoittanut aiheesta ajatuksella että tänään voin ohittaa aiheen sivuhuomautuksella... ehkä. IS:n äänestyksen mukaan – se miten mä edes eksyin koko juttuun ja sitä seuranneeseen keskusteluun, kun en edes lue suomalaisia lehtiä, on oma tarinansa... olis pitänyt jättää lukematta – valtaosa suomalaisista vastustaa raivokkaasti tasa-arvoista avioliittolakia, kysymykseksi kai lähinnä jää jättääkö se ylivoimainen enemmistö, joka kannattaa kyseistä lakia äänestämättä näissä nettinapinpainalluksissa... toivottavasti.

IS 25.6.2014

Sit mä tyhmä eksyin niihin kommentteihin, enkä osannut olla provosoitumatta, tai repimättä niitä viimeisiäkin haituvia irti päästä...

”lapsella pitää olla oikeus isään ja äitiin” Oikeesti! Mikä tekee sellaisesta lapsesta onnellisemman ja tasapainoisemman? Miksi kahden isän tai kahden äidin kasvattaman lapsen pitäisi olla jotenkin vähempiosainen tai onnettomampi? Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus kahteen täysipäiseen vanhempaan ja silti niin moni lapsi kasvaa perheessä, jossa kukaan ei välitä lapsista sairauden, psykiatristen ongelmien, päihteiden väärinkäytön tai vaan yleisen kysyttömyyden takia... useimmilla näistä lapsista taitaa siellä kodissa olla isä ja äiti. Entä yksinhuoltajaperheen lapset? Ovatko nämä lapset automaattisesti jotenkin paitsiossa ja onnettomampia?

”samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsia kiusataan koulussa” Naapurin Marjattaakin kiusataan koulussa, koska sillä on vääränlainen tukka-paita-mekko-pärstä. Eikö meidän vanhempien tehtävä ole kasvattaa lapsistamme värisokeita ja myös seksuaalisokeita? Eikö meidän käsissämme ole luoda se uusi maailma, se jossa Simoa ei kiusata koska sillä on kaksi isää tai Viiviä koska sen äiti on erinäköinen kuin Masan äiti?

”homot tehköön mitä tykkää, mutta keksikööt itselleen oman avioliiton” Miksi? Entä jos sinun lapsesi on homoseksuaali? Kääntäisitkö selkäsi? Toteasitko että itsepähän valitsit, mutta naimisiin et ainakaan mene... Pitäisitkö lastasi sairaana? Vai rakastaisitko, ja tukisitko ja toivoisit että olisit kasvattanut lapsesi maailmaan joka olisi valmis kohtaamaan muutakin kuin sen valkoisen heteroseksuaalin?

Sain ystävältä lastenkirjan, jossa käsiteltiin erilaisia perheitä, kirjan antaja hymähti mulle että se sopii hyvin meidän perheeseen kun ollaan tällaisia homomyönteisiä ja siinä on myös perhe jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Kirjan antaja oli suomalainen. Oma äitini oli sitä mieltä että on tärkeää tietää onko asunnon vuokralainen homoseksuaali, ja äitini mies taas kertoi ettei kirjanpitäjät ole homoseksuaaleja... sanomattakin lienee selvää että ko henkilö on itse kirjanpitäjä.

Todd Parr: The Family Book

Maailma ei ole täydellinen missään, mutta vajaan 6 miljoonan ihmisen maassa olis toivottavasti helpompaa rakentaa parempaa maailmaa kuin täällä yli 300 miljoonan maassa. Meillä alueelliset erot on valtavia, ja tämä on yksi niistä asioista joissa olen onnistunut laskeutumaan liberaaliin onnellaan. Se on ollut silmät avaavaa ja kasvattavaa.

Mun lapset on ensimmäinen sukupolvi joka ei näe eroa siinä onko luokkakaverilla isä ja äiti, isä ja isä, äiti ja äiti tai ihan vaan isä tai äiti. Ihan samalla tavalla ne ei näe eroa ihmisen ihonvärissä... niille koulutoveri ei ole kiinalainen, brasilialainen, intialainen, puolalainen, japanilainen, suomalainen... on ilo asua kulttuurien sekamelskassa.  Kadehdin omilta lapsiltani niiden kyvyttömyyttä kiinnittää huomiota niihin asioihin joihin minut on kasvatettu kiinnittämään huomiota halusin tai en, siihen että M:n paras kaveri on musta, sen toisen kaverin äiti on muslimi ja että kampaajalla oli kaksi isää tyttärensä kanssa. Se mikä meidän kolmikolta tulee sisäsyntyisesti on mulle työn tulosta, ihmisen rodulla tai seksuaalisuudella ei ole mitään merkitystä. On toki mielenkiintoista tutustua muihin kulttuureihin, maistaa uusia makuja, sopia telttaretki mieluummin ramadanin jälkeen.

IS Kotimaa 26.6.2014

NYT