Tahdon Asiat

Kouluvuoden aikana jokaisella lapsella on mahdollisuus olla viikon ajan luokkansa superstara. Tällä viikolla on M:n vuoro, ja tokalla luokalla siihen liittyy lounastaminen vanhemman kanssa koulupäivän aikana. Aamulla pakkasin lasten eväitten rinnalla eväät myös itselleni ennen kuin lähdin aamupäiväksi vapaaehtoiseksi M:n luokkaan. Niin kauan kun en ole töissä olen luvannut auttaa neidin luokassa kerran viikossa lukuryhmien pyörittämisessä. Lukuryhmä on aina tiistaiaamuisin ja kahden tokan luokan oppilaat jaetaan kahdeksaan ryhmään lukemaan ja keskustelemaan lukemastaan, oman lukutasonsa mukaisesti. Ennen kuin kävelin M:n luokkahuoneen oven taakse pysähdyin juttelemaan erityisopen kanssa meidän kullannuppujen koulunkäynnistä. K käy pienryhmässä jokaisena koulupäivänä, päivästä riippuen kerran tai kahdesti. Pienryhmässä opetellaan lukemista, kirjoittamista ja sosiaalisisa taitoja. Erityisopettaja oli tässä vaiheessa sitä mieltä että K on ns. kokosanalukija. Täällä lu...

Sunnuntai Katson kun lauma pelaa jalkapalloa Martan kanssa. Ne on Seattle Sounders ja Martta edustaa kuvitteellista Ravensin joukkuetta. Mulla on kädessä sunnuntaiskumppa ja tunnen syvää, hiljaista kiitollisuutta. Miten onnellinen olenkaan. Miten paljon olen saanut. Siinä ne on, kolme lasta ja koira, ja ne pelaa jalista sunnuntai-iltapäivänä meidän pihalla. Jannuilla on päällä pyjamahousut, toisella on jalassa lenkkarit ja sillä toisella kumpparit. M on edelleen kirkkovaatteissaan. Kaikilla on kivaa. Mun lapset. Edellinen tunti on käytetty M:n läksyihin. Se on meidän sunnuntaipuhde. Koulupäivien ollessa pitkiä riittänee että se keskittyy niihin lukuminuutteihin koulun jälkeen, ettei sen tarvitse enää koulun jälkeen tehdä läksyjäkin. Ystävä valittaa että yksityiskouluissa akateeminen vaatimustaso on ihan toista luokkaa ja mä muistelen omasta lapsuudestani että ei me tokalla luokalla – seitsemänvuotiaina – vielä opiskeltu maantietoa. Maantieto on M:n lempiaine. tällä ker...

Koiranpentu on kuin pieni lapsi. Se herää aamulla aikaisin vaikka kuinka olis illalla valvonut turhan myöhään päivälliskutsuilla ystävien luona. Niinpä löysin itseni tunkemasta stidejä silmiin kuuden aikaan, muun talon nukkuessa ruususen untaan. aikuiset seurustelee ja lapset pelaa Vastineeksi sain ihanan kävelyretken kirpakassa syysaamussa, auringon kurottaessa ensisäteitään puunlatvojen ylitse lenkkikaverin pyöriessä ympärillä. En valita. Yöpakkasen raapsakoimaa nurmikentää ylittäessä on vaikeaa uskoa että iltapäivästä täällä on taas lämmin, shortsit ja t-paita riittänee hyvin. 

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

mun pukeutuminen näyttää suunnilleen tältä Keskiviikkona istuin autossa lasten koulun edessä odottamassa koulupäivän päättymistä. Olin autojonossa lipputangolle ja mulla oli aikaa katsoa ohitseni kulkevia äitejä. Ohitseni kulki omien lasten koulutovereitten vanhempia. Osa tunnisti auton ja pysähtyi juttelemaan tai vaan pikaisesti vilkutti. Vilkutin takaisin. Ulkopuolinen olis voinut kuvitella että koulussa järjestetään koulupäivän jälkeen ryhmäliikuntatunteja äideille. Jokainen ohikulkijoista kun oli pukeutunut suunnilleen samalla tavalla; legginsin (kaprit tai pitkät, mustat tai kuviolliset), urheilutoppi ja ohut urheilutakki tai huppari. Jalassa jokaisella oli lenkkarit ja yhdellä jopa kainalossaan joogamatto. Katsahdin omaa asuani. Mulla oli päällä mustat legginsit, sellaiset juoksuhousut. Legginsien kanssa mulla oli pitkähihainen coolmax paita ja sen päällä toppaliivi, jalassa tennarit. Yhtenä aamuna kävellessäni kotiin bussipysäkiltä naapurin rouva, Kinderin äiti, kys...

erityislahjakas jolla on oppimisvaikeuksia Opin sitten senkin ettei Windows 10 toimi MS Office 2013:sta kanssa vaan vaatii MS office 2016:sta. Onneksi mulla nyt sattuu olemaan mahdollisuus ladata käyttöön betaversio MS Office 2016:sta. Joka tapauksessa ongelma korjattu ja elämä jatkuu... Takaisin siihen Laura Saarikosken kolumniin. Mikä siinä sitten niin kirpaisi?  Siihen eiliseen kirjoitukseeni kasasin suuria tunteita ennen kuin kadotin sen binäärilukuina jonnekin bittiavaruuteen. Ehkä tänään kykenen lähestymään asiaa rauhallisemmin. Koululaitos Yhdysvalloissa ei saa rahoitustaan valtion vaan osavaltiotason budjetista. Tästä johtuen koululaitoksen ja koulujen tasossa on eroja osavaltiosta toiseen. Reilua? Ei, mutta realiteetti kuitenkin. Laura Saarikosken lasten koulu kuulostaa ikävältä paikalta, mutta Lauran lasten koulu on Lauran lasten koulu. Erilaisia toimintatapoja koulujen välillä on täällä tasan yhtä paljon kuin kouluja. Suurimmat linjat toki vetelee liitto...

Rikas rakas vihamies ja elämänkumppani Windows tekee jotakin säätöä - taas kerran - ja mun hieno Office 2013 on toistaiseksi lakannut toimimasta. Sopii toivoa että se ennen automaattista ikkunan sulkemista tallensi sen juuri kirjoittamani vastineen Laura Saarikosken kolumniin , tai ehkä korkeammat voimat yrittää kertoa mulle ettei kannata tunkea melonia nenään ja mouhota vaan ohittaa kyseinen kirjoitus olankohautuksella, ja sillä että maailmaan mahtuu mielipiteitä. Teinhän niin silläkin kerralla kun Hesari kertoi pohjois-kalifornialaisen koulujärjestelmän ajavan lapset itsemurhiin. On torstai ja edelleen katson hämmentyneenä naamiksen listaamaa statistiikkaa mun edelliselle kirjoitukselle... Numerot on hämmentäviä. Onhan kysymyksessä pikkublogi eikä mikään vakavastin otettava suunnannäyttäjä, harrastus ja terapiamuoto eikä mikään ammatti. Moni on kiittänyt, onhan kysymyksessä monen vanhemman suurin stressinaihe, tai ainakin yksi niistä suurista syyllisyydentunnon kehittäjistä. ...

Oon kirjoittanut tästä(kin) asiasta varmasti kymmeniä kertoja ja silti aina säännöllisesti palaan saman asian äärelle, lapsen syömiseen. En varmasti vähiten siksi että myönnän epäonnistuneeni. Olen joutunut rikkomaan kaikki ne ennakkoon asetetut päätökset ja kauniit ajatukset. Olen ajatellut että me yhdessä laitetaan ruokaa ja syödään silleen kivasti kynttilän valossa. Totuus muistuttaa ehkä enemmän vankilaruokailua. Tässä asiassa neuvoja on paljon ja niitä jotka haluavat antaa niitä neuvoja, kohautella kulmiaan tai joilla on se satavarma ratkaisu tarjolla, niitä on vielä enemmän kuin neuvoja. Oletko koskaan kuullut seuraavia väittämiä, joko ilman tutkimusperäistä todistusaineistoa tai sen kanssa: Lapsi oppii syömään kun ruokaa tarjotaan sitkeästi useita kymmeniä kertoja. Lapsi oppii syömään kun saa itse osallistua ruuanlaittoon. Tarkkailemalla vanhempiensa syömistä lapsi oppii syömään kaikkea. Lasta ei saa pakottaa syömään. Jälkiruualla kiristäminen johtaa vain ylipai...

nykyään musta tuntuu usein tältä Vauvanhoito uuvuttaa ihmisen, enkä nyt viittaa naapurin lapsiin, vaan tohon nelijalkaiseen. Lauantaina Fredden siivotessa autotallia allekirjoittanut vetäs muutaman tunnit tirsat ja sunnuntaiaamuna nukuin tukevasti onneni ohi Fredden katsoessa Martan kanssa formulaa. Mä ilmestyin alakertaan kymmenen jälkeen eikä me ehditty enää kirkkoon. Kirkon sijasta me syötiin kurpitsavohveleita aamiaiseksi, mä valvoin M:n kotitehtäväsessiota ja me lähdettiin kaatopaikalle. M tekee "Key Time" läksyjään Meidän lähikaatopaikka, ns. ”Transfer Station” on paikka jonne kaikki kaatopaikka kama mätetään suoraan rekkoihin sekalaisena sillisalaattina. Sitten on näitä hienompia, uusia kaatiksia jossa kaikki lajitellaan. On tavaroita joita ei sinne peruskaatikselle saa edes viedä, kuten kodinkoneita, ilmastointilaitteita tai liuottimia. ensin vaakaan sekajäte menee tänne Fredde on käynyt Tukwilan jäteasemalla ennenkin las...