Siirry pääsisältöön

kohtalokas vuokralainen

meillä on vuokralainen


Kun iltapäivällä kävelin lasten kanssa kotiin bussipysäkiltä oli ovessa lappu. Tunnistin sen jo kaukaa tuholaistorjuntafirman lappuseksi ja muistin Fredden sanoneet että ne oli tulossa tällä viikolla. Nappasin lappusen ovenkahvasta ja olin jo puolihuolimattomasti heittämässä sitä pöydälle ennen kuin huomasin että lappuun on kirjoitettu meille viesti: ”Teidän kuistin alla asuu jänis” Tuholaistorjujan mielestä se pitäis epäilemättä torjua, mutta mun puolesta saa asua. Eihän tuo aiheuta sen kummempaa häiriötä ja mieluummin jänis kuin pesukarhu.  Saattaahan se päättää muuttaakin siinä vaiheessa kun Martta tulee taloon.

Aamulla tiputin laumani toista kertaa bussille. Ne hyppelehti bussiin ja mä ajoin aamiaiselle kaupunkiin. Parasta tässä kolme lasta koulussa systeemissä on mahdollisuus tavata ystäviä ilman laumaa. Voihan niitä tavata laumankin kanssa, mutta silloin ne tapaamiset jää vähintäänkin jakomielitautisiksi mun yrittäessä keskustella yhtäaikaa neljän ihmisen kanssa neljästä eri aiheesta. Kun syö ystävän kanssa aamiaista ilman lapsia on keskustelu antoisampaa ja se saa soljua omia teitään ilman vessataukoja ja oheisjutustelua. Näistä paremmista tapaamisista puuttuvat myös ne pikkupatojen pienet korvat ja voi puhua muustakin kuin säästä ja uimaveden lämpötilasta.

aamulla oli syksyistä ja kylmää... vuorille oli satanut ensilumi


Tämän aamuinen aamiainen tosin keskeytyi koulusta tulleeseen sähköpostiin - erityisopelta. Prinsessa oli repinyt aamutuimaan pelihousunsa bussikuskin kanssa ja asiaa oli selvitelty rehtorin ja erityisopettajan voimin koulun pihalla. Siinä vaiheessa kun olin ehtinyt meilin puoliväliin huokasin ensimmäisen kerran syvään. Tilannehan oli alkanut jo eilen kotimatkalla M:n ollessa sitä mieltä että koulubussinkuljettaja on epäreilu ja ilkeä. Bussista kun putkahti ulos kyynelehtivä nuori nainen. Sen nuoren naisen kanssa oli kyllä useampikin muu matkustaja samaa mieltä.

Tänä aamuna tilanne oli eskaloitunut siihen että bussitäti oli tuupannut M:n takaisin penkkiin ja estänyt poistumasta bussista. Reksi oli rientänyt väliin ja M oli saatu kouluun. M väittää kivenkovaa ettei ollut sanonut eikä tehnyt yhtään mitään. Bussitäti sanoo että M oli käyttäytynyt huonosti ja vaatinut etuoikeuksia bussissa. Erityisopettajan kanta oli että M ottaa roolinsa isosiskona liian vakavasti ja Reksi oli kokonaisuudessaan huolissaan. M ei ole koko elämänsä aikana joutunut kertaakaan pulaan huonon käytöksen takia. Ymmärrän että Reksi raapii päätään. Niin raavin minäkin. Bussitädin väittämä käytös kun ei oikein sovi siihen mielikuvaan mikä meillä kaikilla on tästä lapsesta. Rikostutkija saattaisi sanoa ettei rikollinen sovi rikoksen profiiliin. Totuus lienee jossakin M:n ja Bussitädin kertomusten välimaastossa.



Ajelin aamiaiselta koululle palaveeraamaan erityisopettajan kanssa. Yhdessä me kehiteltiin toimintasuunnitelmaa ja Mrs Mills lupasi rakentaa sosiaalisentarinan bussimatkustamisesta ja sisaruksista ja kaikesta mahdollisesta aiheeseen liittyvästä. Me oltiin yhtä mieltä siitä että kaikki koulunaloitukseen liittyvä stressi ja ahdistus oli varmasti osin tarpeettomasti kulminoitunut Bussitätiin. Eiköhän tää tästä suttaannu, parempi että se oli M eikä K. K:lla kun olis ollut riski saada se hankalan oppilaan leima otsaan.


Vähän myöhemmin koukkasin tyttäreni kyytiin. Sillä oli aika ortopedianklinikalle kipsinvaihtoon. Lääkärin assarin mielestä vähän pehmikettä korjaa tilanteen. Lääkäri katsoi kipsiä ja kättä ja totes saman kuin lastenlääkärikin... pakko vaihtaa ja jättää peukalolle enemmän tilaa. Pinkki kipsi vaihdettiin vihreään.

pinkistä vihreään


Samalla visiitillä me käytiin verikokeessa. Terveysvirasto kun oli tarkastuksessaan havainnut mahdollisen puutteen leikkausvälineistön steriloinnissa. Tämän takia jokainen vuosien 2010 ja 2015 välisenä aikana leikattu potilas kutsutaan verikokeeseen mahdollisen hepatiitti B ja C tartunnan ja HIV tartunnan selvittämiseksi. Todennäköisyys on häviävän pieni ja silti se on olemassa. Mietin paljonko ne mahdolliset miljoonat mua lohduttais jos oma lapsi osuisi siihen promillen miljoonasosaan joka on tartunnan saanut. Aika vähän. Mieluummin lapsi ilman tartuntaa kuin miljoonat.




Kotona meidän uusi kotiapulainen Kaisa oli töissä. Fredden uusin lelu. Lapset on innoissaan. Hyvin se Kaisa näyttää hommansa hoitavan. 

Kaisa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi