lauantai 19. syyskuuta 2015

jälkkäriksi jäätelöä ketsupilla

täyttä tohinaa eläinlääkäriaseman aulassa


Koirien leikkideitissä, tai siis koiranpentujen leikkideitissä on jotakin sanomattoman suloista. Torstai-iltana pakkasin autoon itseni, Martan ja Martan lohduksi M:n. Tällä kertaa Martta matkusti mun sylin sijasta M:n sylissä takapenkillä. Tavoitteena on luoda sille peloton suhde autoiluun ja toistaiseksi se on selkeästi vielä ihan liian pieni matkustamaan auton lavalla kennelissä, sen opin aika karvaisesti tiistaina.  

Siitä tiistaisesta...

Andrew Gowen/Flickr RF/Getty Images

Koiran pitäminen autossa irrallaan ja jopa kuljettajan sylissä ei ole laitonta. Täällä näkeekin melkoisia virityksiä aina välillä sellaisten lehmän kokoisten koirien istuessa kujettajan sylissä tai roikkuessa ulkona kuljettajanpuoleisesta ikkunasta. Vaarallista moinen toki on. Vaarallista on myös sähköpostien lukeminen ja kirjoittaminen liikenteessä, tai hampurilaisateriansyöminen ajaessa tai meikkaaminen moottoritiellä. Niitäkin näkee, ja niistä vain se sähköpostien lukeminen ja lähettäminen on laitonta. Valokuvaaminen ajaessa saattais epäilemättä solahtaa samaan listaan niitten sähköpostien kanssa. Sitä tunnustan tekeväni usein. 

Bambu Productions / Getty Images

Liikenneturvallisuuden kannalta olis epäilemättä ollut paras valinta pistää Martta kakkaiseen kenneliinsä. Koiran sopeutumisen ja kasvattamisen kannalta se taas olis ollut surkeaakin surkeampi vaihtoehto ja siksi päädyin olemaan tekemättä niin. Kahdeksanviikkoinen karvapallero taas ei pysy takapenkillä, vaan mahtuu penkkien alta jalkatilaan ja on omiaan näin aiheuttamaan todellisia vaaratilanteita. Kokonaisuuden kannalta paras paikka sille oli mun sylissä missä se pysyi rauhallisena, ja aamupäivän hiljaisessa liikenteessä me ajeltiin kaikessa rauhassa kotiin. Tiistainen taisi olla toinen kerta ikinä kun mulla kulkee omassa autossa koira ilman että se on kennelissä, koirakalterin takana tai etujalkatilassa matkustajan valvonnassa..




Sit asiasta aidanseipääseen. Eilen tiputettuani lapset kouluun, joo ajoin ne kouluun kun halusin hetken jutella O:n opettajan kanssa ja pahoitella omaa kämmäystäni. Sain anteeksi. Niin, eilen tiputettuani lapset kouluun ajelin ruokakauppaan. Meidän lähikaupassa oli selkeesti kaikki muutkin. Törmäsin siellä ensin luonnotieteen opetuksen vapaaehtoiseen vanhempaan Brendaan, siihen jonka opastuksessa mä vedän omien lasteni luokille luontoretkiä muutaman kerran vuodessa. Sit törmäsin lähinaapuriin Monikaan ja me juteltiin meidän lasten katkenneista käsistä ja bussitädistä ja kaikesta muustakin. Kolmas naapuri Ola lupasi lähettää mulle Värttinän biisin puolalaisen bändin laulamana ja neljäs, Jessica oli ostamassa illaksi ruokaa lastenvahtia varten. Mä oli ostamassa ruokatarvikkeita naapurin syöpäpotilaan illallista varten ja meidän omaan perjantaipizzaan.

No se neljäs naapuri Jessica, jolla on maailman ihanimmat lapset Emi 4v ja Judah 2v. Kertoi olevansa illalla menossa jonnekin synttäreille. Arska oli työmatkalla ja sitteri oli se viimeinen oljenkorsi jota pikku Emi pelkää. Emi oli kysynyt Jessicalta et miks ne ei saa tulla meille ja Jessica oli sanonut ettei se nyt näin nopeesti järjesty ja on perjantai ja... Kuuntelin selitystä ja totesin että tottakai ne saa tulla meille. Mitäs me nyt perjantai-iltana tehdään? Paistetaan pizzaa, lapset katsoo leffaa ja me avataan pullo viiniä. Kyllä siinä kaksi menee kolmen oman seassa.

Ai miks mä kerron tätä sekalaista sepustusta? No koska musta on vaan niin kertakaikkisen ihanaa asua naapurustossa jossa voin kärrätä kuudeksi ruuan pöytään naapureille ja ottaa toisen lähinaapurin lapset meille jotta niitten äiti pääsee synttäreille. Siis se että se on niin helppoa ja itsestäänselvää. Ettei siihen liity minkäänlaista jäykkyyttä, vaan me ollaan oikeesti kuin yhtä suurta perhettä. On ihanaa että kun naapurin lapsukaiset tulee meille ne solahtaa joukkoon ilman että tuntuu siltä et mä vahdin jonkun lapsia. Ne on meillä kuin kotonaan, painelee yläkertaan elikkimään ja tulee keittiöön tekemään pizzaa mun kanssa. Jälkkäriksi Fredde tarjoaa niille jätskiä ja kysyy ketkä kaikki haluaa ketsuppia ja sinappia jätskin päälle ja koko joukko räjähtää nauruun.

Jessica tulee hakemaan omiaan yhdeksän jälkeen ja jämähtää meille juttelemaan ja istumaan iltaa. Yhdentoista aikaan me ollaan saatu suunniteltua Jessican ja Arskan kuviteltu euroopanturnee ja meidän lapset saattaa ne yhdessä kolmen oven päähän.


Meillä on ihana naapurusto ja korttelillinen mahtavia naapureita... Ola, Monika, Kacper, Jessica, Arick, Diana, Gina, Amy, Lisa, Ian, Aaron, Jamie, Crystal, Emma, Zach, Yin, Padma, Janet, Lawrence, Kim, Jasmina, Louise, Marcus, Sarah... 

Martta ja Monty

Monty on miltei kaksi kertaa Martan ikäinen ja kooltaan ehkä neljänneksen.

Martta ja Tolouse. Tolouse taas on puolivuotias ja järjetömän iso leikkikaveri Martalle.

Martta ja Spike. Spike on neljä kuukautta, Martta kaksi. 

4 kommenttia:

  1. Martta on SÖDE ja mä oon tosi iloinen, että sulla on noin paljon kivoja naapureita. Vois olla toisinkin ja pitäisi pingottaa kun astuu ovesta ulos... Kivaa viikkoa sinne puolen maailmaa!
    Annika

    VastaaPoista
  2. Ensimmäistä kertaa kuulen koirien leikkideiteistä, hauska idea. Tekee niin pahaa koirat joita ei ulkoiluteta kunnolla täällä. Naapurin nuorta labbista en ole nähnyt kertaakaan kävelyllä, viedään vain hihnassa ulos etupihalle pissalle pariksi minuutiksi. Mies sentään itse menee lenkkipolulle mutta ilman koiraa. Toivon että vievät koirapuistoon ja olen vain missannut asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään tiennyt moisista ennen kuin eläinlääkäri asiasta mainitsi. Aivan loistava idea :)

      Aika jännää että juoksee ilman koiraa, luulis et olis kivemaa kaverin kanssa. Toisaalta jos koiraa ei ole koulutettu on se jatkuva repiminen siellä taluttimen toisessa päässä raskasta molemmille.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.