Siirry pääsisältöön

äidit työssään

mun pukeutuminen näyttää suunnilleen tältä


Keskiviikkona istuin autossa lasten koulun edessä odottamassa koulupäivän päättymistä. Olin autojonossa lipputangolle ja mulla oli aikaa katsoa ohitseni kulkevia äitejä. Ohitseni kulki omien lasten koulutovereitten vanhempia. Osa tunnisti auton ja pysähtyi juttelemaan tai vaan pikaisesti vilkutti. Vilkutin takaisin. Ulkopuolinen olis voinut kuvitella että koulussa järjestetään koulupäivän jälkeen ryhmäliikuntatunteja äideille. Jokainen ohikulkijoista kun oli pukeutunut suunnilleen samalla tavalla; legginsin (kaprit tai pitkät, mustat tai kuviolliset), urheilutoppi ja ohut urheilutakki tai huppari. Jalassa jokaisella oli lenkkarit ja yhdellä jopa kainalossaan joogamatto. Katsahdin omaa asuani. Mulla oli päällä mustat legginsit, sellaiset juoksuhousut. Legginsien kanssa mulla oli pitkähihainen coolmax paita ja sen päällä toppaliivi, jalassa tennarit.

Yhtenä aamuna kävellessäni kotiin bussipysäkiltä naapurin rouva, Kinderin äiti, kysyi multa olenko menossa liikkumaan. Virnistin ja vastasin että joo ihan varmasti jossakin vaiheessa, mutta en kyllä just nyt. Sillä itsellään oli päällä joogahousut ja urheilutoppi, mutta se oli halunnut varmistaa että meillä kaikilla muillakin on päällä jumppavaatteet siksi että se nyt vaan sattuu olemaan tämän hetken keskiluokkaisen kotiäidin uniformu.



Saman uniformun edellinen versio, vajaan kymmenen vuoden takaa, oli sellainen veluuriasu. Fredde lanseerasi sille nimen ostospuku. Itse olin silloin vielä työelämässä enkä omistanut ostospukua, en tarvinnut koska en ollut äiti.

ennen oli muodissa Juicy Couture eli kotoisasti ostospuku



Nyt hyppään suihkuun ja sen jälkeen vedän jalkaan mustavalkoiset pitkät legginsit, mustan topin ja jalkaan tennarit. Olenhan lähdössä ostamaan M:n ystävälle synttärilahjaa ja pizza-aineita illaksi. Iltapäivällä me taas kokoonnutaan kaikki yhdessä jumppavaatteissamme bussipysäkille. On siellä toki poikkeuksiakin vahvistamassa sääntöä.

Kaikki juoksuasut Lululemon
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna R25. syyskuuta 2015 klo 20.21

    Huvittava ilmiö kieltämättä. Mä en vielä kovin usein ole lähtenyt ulos tuossa kotiäitien univormussa. Kuulun siihen porukkaan, joka on ihan oikeasti matkalla salille kun päällä on yogapantsit. Täällä on kyllä niin kuumakin vielä, että yogapantsit olisi ihan liikaa ulkona hengailuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa26. syyskuuta 2015 klo 6.32

      Meillä on kävelymatka bussille ja ekat juoksulegginsit ostin sitä ajatellen. Parempi jumppavaatteissa kuin yöpaidassa ajatuksella.

      Poista
  2. Jutta26. syyskuuta 2015 klo 5.41

    Aika paljastava vaatemuoti. Omalta kohdaltani olen ollut hyvin peittelevä neljän lapseni odotusvaiheessa ja elämässä nyt pitkään myöhemminkin, eikä syy ole ollut liiat kilot. Oli aikoja kun syyksi ajattelin alipainon. Se vaan on tuntunut aina omalta se peittely eli ei pinkeä vaatetus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa26. syyskuuta 2015 klo 6.31

      Mulla kesti aikani ennen kuin hyppäsin mukaan tähän junaan. Täällä ollaan tavallaan vähemmän ulkonäkökeskeisiä, tai siis ehkä toisella tavalla, ja on ihan ookoo että niin lihavat, laihat, pitkät kuin lyhyet kulkee kesällä shortseissa ja hihattomassa tai jumppavaatteissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää