torstai 17. syyskuuta 2015

aikainen lintu koiran koppaa

tiistaina me tultiin eläinlääkäristä kotiin näin... kuljetuskenneli oli kakassa, koira onneksi jo pesty


Kello soi kahdelta aamulla. Puen unisena päälle yöpuvunhousut ja vedän virttyneen fliseen päänyli. Avaan kennelin portin ja poimin pienen karvapalleron syliin. Se nuolaisee mun korvaa ja tuhisee unisesti. Siinä vaiheessa kun olen kytkenyt hälyttimen pois päältä ja me astutaan viileään autotalliin pienet terävät hampaat yrittää saada kiinni mun korvakorusta.

Kuuntelen huuhkajan huhuilua jossakin lähipuussa ja seuraan Martan vaaleaa selkää aamuyönhämärässä. Viidessä minuutissa Martta on takaisin kennelissään ja mä kaivaudun untuvapeiton alle.

Musta tuntuu etten ole ehtinyt edes nukahtaa kun Fredde tuuppii mua. Meinaan rähähtää sille että eikö täällä saa helkkarisoikoon koskaan nukkua, mutta ennen kuin ehdin aloittaa tajuan että koko sänky lainehtii. K joka on kömpinyt meidän väliin on pissannut sänkyyn. Kenneli pysyy onneksi hiljaisena Fredden kantaessa nukkuvan lapsen suihkuun ja mun vaihtaessa lakanoita, tyynyjä ja peittoja.

Seuraavan kerran havahdun vartin yli kuusi herätyskellon soittoon. Haaveilen torkkunapista, mutta kuulen että Marttakin kuuli herätyksen ja venyttelee. Toistan saman harjoituksen kuin yöllä. Pyjamanhousut, flisee ja koira. Tällä kertaa koira ei ole yhtään uninen vaan on päättänyt aamuriehakkuudessaan syödä mun nenän.

Ulos ja sisään. Ruokaa Martalle ja eväät lapsille. Takaisin ulos. Me kävellään kadun päähän ja takaisin. Remmi kulkee taskussa varmuudeksi mutta ei sitä mihinkään tarvitse palleron pysytellessä lähettyvillä. Aamukävelyllä me harjoitellaan luoksetuloa, odottamista ja istumista. Tuntuu että se oppii kaiken hetkessä. Asiaa varmasti auttaa mun taskunpohjan herkut.

Varttia vaille seitsemän istun omalla tuolillani kahvin kanssa. Avaan kirkolta tulleen sähköpostin ja kerään eteni korttipaketin osoitelappuineen.

O tulee alakertaan ja ilmoittaa kuolevansa nälkään. Suosittelen että se ottaa jääkaapista jugurtin, mutta jannu vaatii munakokkelia. Keskeytän puuhani ja nousen laittamaan pojalle aamiaista. Kaksi munaa, ripaus suolaa ja valmiin kokkelin päälle ketsuppia. Pojan syödessä ehdin kirjoittamaan kortit, vastaukset rukouspyyntöihin. Tai siis ei vastauksia rukouksiin, siihen en kykene, mutta kortti joka kertoo että rukousryhmä on vastaanottanut rukouspyynnön.

Puolikasilta nappaan Martan kainaloon ja me käydään herättämässä ensin K ja sit M. Ohimennessäni poimin jannuille vaatteet. M valitkoon itse omansa. Yleensä pojatkin valkkaa omat asunsa, mutta niillä on koulussa menossa väriviikko ja oikean väristen vaatteitten löytäminen vie niiltä tolkuttoman paljon aikaa. Tänään nappaan mukaan kaksi violettia teepaitaa ja kahdet niihin sopivat shortsit.

Kun kaksikolla on edessään aamiainen koppasen martan taas kainaloon ja vien sen lähinurmikolle. Sen jälkeen kipaisen yläkertaan suihkuun ja pukemaan. Tässä vaiheessa me lähdetään yleensä bussipysäkille, tai siis sen jälkeen kun oon hoputtanut kaikki pukemaan ja pakkaamaan reppunsa ja harjannut niitten hiukset ja etsinyt kadonneet kengät ja keskustellut O:n kanssa sadetakin tarpeellisuudesta sateella. Mun mielestä se on tarpeellinen. O:n mielestä tarpeeton.

Tänään me ei kävellä pysäkille vaan mä ajan ne kouluun. K hihkuu riemusta kun sen ei tarvitse matkustaa kamalan bussitädin kanssa. Me ajetaan bussipysäkin ohitse, mä vilkutan tutuille vanhemmille. Varttia vaille yhdeksän lapset saa päästää ulos autosta. Meillä on hetki aikaa ja mä kuulustelen M:lta tänaamuisen spelling kokeen sanoja: ”foggy, plead, scurries, language...”



Kurvaan kirkon kanssa. Juttelen pastorin kanssa naapurinpojasta ja me järjestetään niille ateriapalvelua. Lupaan ottaa projektin siipieni alle. Käyn ostamassa M:lle legginsejä, juon kupin kahvia odotellessani kauppojen aukeamista. Kotimatkalla käyn ostamassa lähikaupasta gallonan etikkaa pissan pesuun.



Yhdeltätoista olen taas kotona. Avaan alakerran ison kennelin oven, kiikutan Martan pihalle ja sen jälkeen tarjoilen tytölle lounasta. Vaihdan kourallisen tekstareita naapureitten kanssa... mitä ruokaa, koska ja miten? Me lähdetään Martan kanssa taas lenkille. Lenkin jälkeen me leikitään.

Martan simahtaessa istahdan koneelle hoitamaan kirkon juttuja, naapurin ateriapalvelua ja kirjoittamaan blogia. Ohimennessäni käynnistän pesukoneen kolmatta kertaa tänä aamuna, onhan mulla pestävänä lakanoita, kaksi untuvatäkkiä, pari tyynyä ja muutama pyyhe.


Kun aloittaa aikaisin ehtii tehdä paljon puoleen päivään mennessä. 

eilen oli aurinkoista

6 kommenttia:

  1. Hieno projekti tuo ruoka-apu naapurin pojan perheeseen!

    Tekee mieli vielä mainita, että koiran kakkainen kuljetuslaatikko on paljon pienempi haitta ja vaara kuin koiranpennun kuljettaminen sylissä autolla samaan aikaan ajaen. Se on varmastikin laitonta ja vaarantaa sekä kuljettajan hengen että muiden liikenteessä samaan aikaan ajavien ja kulkevien hengen. Toivon, että vasta valitset turvallisemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä olet ihan ehdottoman oikeassa että se on vaarallista, mutta laitonta se ei ole ja täällä näkeekin välillä jopa isoja aikuisia koiria istumassa kuljettajan sylissä ajon aikana.

      Poista
    2. Mun mielesta on jarkyttavaa kun ihmiset pitaa koiria sylissa ajon aikana. Ainakin yhta vaarallista kuin kannykan raplaaminen. Ja kolarissa plats koira on turvatyynyn ja kuljettajan valissa.

      Poista
  2. Kunhan kysyn - pitääkö mielestänne asiat luokitella laittomiksi, ennen kun ne koetaan vaarallisiksi? Ihmettelen vaan. Jokainen aidosti tietänee, mikä lisää riskiä siihen, että vahinkoja sattuu. Eikä kukaan tietoisesti halua olla uhri.

    VastaaPoista
  3. Eikö siellä käytetä koiran turvavöitä eli valjaita, jotka saa turvavöihin kiinni? Niillä koira pysyy turvallisesti takapenkillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan täällä valjaita ja kenneleitä ja sitä ja tätä, mutta useimmat vaan haluaa pitää koiran irrallaan autossa, oli se sitten etumatkustajanpaikalla, takapenkillä tai kuljettajan sylissä.

      Meidän koirat matkustaa perinteisesti lavalla, kun sellainen meillä on ja Fredde sais slaagerin kun ottaisin mutaisen ja/tai märän koiran sisään autoon. Ei kuitenkaan irrallaan kuten monilla, vaan kennelissä joka on kiinitetty lavalle kuljetusliinoin.

      Maailma muuttuu täällä hitaasti ja monista perinteistä pidetään kiinni kynsin ja hampain. Valtaosassa kolereista uhreilla ei ollut päällään turvavyötä. Miksi siis kiinnittää koiraakaan?

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.