Siirry pääsisältöön

varas joka ei pidä tomaateista

maku ei miellytä syöjää!


Takapihan kasvimaata ympäröi kanaverkkoaita. Se on siinä suojelemassa mun porkkanoita, tomaatteja ja salaattia kuistinalustan asukkaalta, meidän parhaalta ystävältä Hoppityltä. Hoppityllä on pitkät korvat ja ihanat nappisilmät. Syököön koristemansikat ja saniaiset, ja mun puolesta saa olla kuistin alla kojooteilta turvassa.

Etupihalla vierailee peurat. Ne tyypit jotka vaan stondailee siinä ja vilkuilee vaivihkaa sisään ikkunasta. En mä tiedä miks ne viihtyy meidän etupihalla kun ei siellä ole niille edes mitään syötävää, peuranruoka kun on jo aikaa sitten vaihdettu kaatajiin ja muihin vähemmän maukkaisiin vaihtoehtoihin, eikä ne joko ole tajunneet että takapihalla on kasvimaa tai sitten niillä ei vaan ole pokkaa. Veikkaisin ensimmäistä.

Olin siis vähän yllättynyt kun aloin löytämään kasvimaalta vähän syötyjä tomaatteja. Sellaisia joista joku on haukannut ison palasen ja sen jälkeen hyljännyt niin haukatun palasen kuin tomaatinkin. Löysin tomaatin jota oli selvästi maisteltu vähän enemmänkin ja sen jälkeen syljetty pois suusta. Lauman kanssa päiviteltiin pureskeltuja tomaatteja ja pohdittiin kuka niitä käy maistelemassa. Joku jota punainen väri viehättää, mutta maku on kuitenkin kerrassaan luotaantyötävä. Muistan miten lapsuudessa meidän silloinen koira löysi kirsikkaliköörisuklaat ja maistoi jokaista todeten että yhtä pahoja koko rasiallinen.


Kunnes... Aamulla kasailin Martalle kuljetuskenneliä pihalla ja Fredde kuuli tomaattipuskasta kummaa ääntä. Siellähän se. Tomaatin oksalla istumassa, pieni maaorava. 






Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää