Siirry pääsisältöön

110 taloa



Vähän vajaat kaksi tuntia. Oli pimeetä. Oli meidän mittapuulla kylmää, sellainen luihin ja ytimiin puskeva puuskainen tuuli ja aina välillä ripsautti vettä. M laski että me käytiin yhteen 110:ssä talossa. Kaikilla kolmella oli kurpitsat täynnä karkkia. Martta jaksoi hyvin mukana ja sai runsaasti niin ihailua kuin taputteluita osakseen.

ei tarvinnut taaskaan olla yksin


Kotiintultua lapset hävis yläkertaan syömään saalistaan. Me aikuiset oltiin glögin tarpeessa. Onneksi ruokakomeron ylähyllyltä löytyi pullo avaamatonta Ikean glögitiivistettä.




Vuosi sitten K leikkasi halloweeninnostuksissaan sohvaan ja nojatuoliin reiän. Tänä vuonna oli vuorossa sen omat ja sisarusten hiukset. Ensi vuonna lukitsen kaikki teräaseet jonnekin jo muutamaa viikkoa ennen kyseistä juhlaa. K ja Halloween on selkeästi huono yhdistelmä. Liikaa jännää, liikaa karkkia, liikaa ihan kaikkea. 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna R2. marraskuuta 2015 klo 20.08

    Whaaaaat? 110 taloa. Siinä on jo saanut kävellä aika hyvän matkaa. Me käytiin noin 30 taloa ja ne kurpitsakorit oli ihan täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa3. marraskuuta 2015 klo 6.38

      Se ei tässä meidän supertiiviissä naapurustossa ole mikään mahdoton suoritus ollenkaan. Meillä on kuitenkin muutaman hassun neliömailin säteellä liki 700 taloa :)

      Poista
  2. Melina3. marraskuuta 2015 klo 7.16

    Olin helpottunut kun meidän pojat eivät jaksaneet kuin puolikasta kadunpätkää (alle 20 taloa) eikä kurpitsa täyttynyt kuin pohjasta, olivat silti tyytyväisiä. Aika suuri muutos siihen kun isompien lasten kanssa ollaan punnittu kilokaupalla karkkia! Muutenkin tämä Halloween oli vähän vaisumpi vaikka oli lauantai, kadun isot Halloween-koristelijat ovat joko muuttaneet tai muuten vain lopettaneet monen vuoden jälkeen. Harmi, sillä odotin aina kauhu-showta :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää