Siirry pääsisältöön

kohti uusia seikkailuja

tammikuun 1. 2015


Huomenna on vuoden viimeinen päivä, se kolmassadaskuudeskymmenesviides. Mulla on työpäivä ja kesken työpäivän lapsen ortopedi. Fredden ja lauman tehtäväksi on annettu käydä ostamassa uudenvuodenhattuja ja torvia ja, ja... illalla syödään fondueta ja skoolataan tulevalle vuodelle varmaan jo kauan ennen vuoden vaihtumista.

Ulkona Elsa on tehnyt maailmasta kimaltelevan. Me katsottiin kimaltavaa tietä matkalla kotiin niitten kahden leiriläisen kanssa, niitten joiden leiripäivistä tulikin suunniteltua pidempiä, niitten jotka on tiputettu aamulla leirille kirkon ovien auetessa ja noukittu kotiin viimeisten joukossa.

Yläkerrassa kipsijalka katsoo telkkaria.

On ollut hyvä vuosi.

On ollut hyvä vuosi.

On ollut hyvä vuosi, sellainen jonka voi päättää hymyillen ja toivottaa seuraavan tervetulleeksi ilman tarvetta huokaista helpotuksesta. Sellaisiakin vuosia on ollut. Niitä joina seuraavasta on toivottu edellistä parempaa. Joku saattaisi ajatella toisin, mä lasken tän kuitenkin kaikkineen niitten hyvien joukkoon.

heinäkuussa 2015

 Vuosi 2015 toi mukanaan paljon uutta


Se toi meille kaksi uutta koiraa, sen joka viipyi vain hetken ja toisen joka tuli jäädäkseen. Sen toisen josta on kasvamassa murrosikäinen nuori neito, koko naapuruston rakastama – meidän Martta. Jäähyväiset olivat haikeat keväällä, ja edelleen Koira – Harry – kulkee mukana puheissa ja muistona sydämessä. Mutta niin se on, niin kuin vanhan ihmisen kuuluukin kuolla, kuuluu myös vanhan koiran kuolla. Tulee aika jäähyväisille ja vaikka jäähyväiset aina ovat katkeransuloisia on takana kuitenkin monta onnellista vuotta ja ihania muistoja... Meidän Haiju.



WE HAVE A SECRET

We have a secret, you and I
that no one else shall know,
for who but I can see you lie
each night in fire glow?
And who but I can reach my hand
before we go to bed
and feel the living warmth of you
and touch your silken head?
And only I walk woodland paths
and see ahead of me,
your small form racing with the wind
so young again, and free.
And only I can see you swim
in every brook I pass
and when I call, no one but I
can see the bending grass.
        ~Author Unknown

Vuosi 2015 toi meille kolme koululaista ja sen myötä uudenlaisen yhteistyön alakoulun kanssa. Kolme opettajaa, erityisope, lukiope ja koulunkäyntiavustaja. Kaikkien kolmen koulu sujuu kuitenkin hyvin, osin paljon odotuksia paremmin ja tammikuussa alkavaa iltistä taitaa odottaa kolmikko vielä paljon meitä vanhempia enemmän.

syyskuun 1. 2015


Vuosi 2015 toi mulle kauan kaivatun uuden lääkityksen. Enää ei tarvitse laukata verikokeissa. Se toi K:lle toimivamman lääkkeen ja teki meidän arjesta monella tapaa helpommin hallittavaa. Se toi kaksi kipsiä ja toisen kipsin kanssa otetaan vastaan myös tuleva vuosi. Haasteet on tarkoitettu voitettaviksi, kipu lääkittäväksi ja luut parantuviksi. Kun kevät koittaa me päästään hyvästelemään pyörätuoli. Ehkä tulevana vuonna selvitään katkenneita luita – tai sitten ei.



Kulunut vuosi toi mulle mun unelmien työn ja Freddelle tervetulleita uusia tuulia. Työn puolesta kumpikin vaihtaa vuoden hyvissä tunnelmissa. Mä hyppäsin takaisin työelämään ja vastoin suunnitelmaa taisin löytää jonkinlaisen urapolunkin. Fredde taas siirtyi joustavampaan elämään ja saa toteuttaa itseään siinä minkä osaa. Mun työn mukana me päästiin takaisin hyvän vakuutuksen piiriin, sellaisen ettei asiaa tarvitse edes ajatella, tuli tarpeeseen. Vuonna 2015 meidän perheen terveydenhuoltokulut olivat $27.000, siis meidän osuus. Vuoden 2016 maksimi on $7.000. Kuluneen vuoden terveydenhoitokulut on ehkä se asia jonka mielelläni vaihtaisin jos voisin.

lokakuun 21. 2015


Vuoden aikana meille tuli kaksi uutta autoa, yksikään ei lähtenyt. Me saatiin se pitkään haaveiltu kesäauto, aurinkoisten päivien ”sunnuntaiauto” ja loppusyksystä mä ostin itselleni työmatka-auton. Epäekologista? Ehkä, mutta toisaalta ne ajetut mailit pysyy kuitenkin samana, kaksi kuljettajaa kun pystyy kerrallaan ajamaan kuitenkin vain kahta autoa, enkä mä nyt tota mun sähköbemua lähtis varsinaiseksi ympäristörikokseksi kutsumaan vaikkei sitä ekoteoksi haluttaisikaan laskea. Mun kauppakassi kun kulkee vesi- ja tuulivoimalla tuotetulla sähköllä ja on rakennettu kierrätysmateriaaleista paikallisessa tehtaassa. Huonomminkin olis voinut valita.

marraskuun 29. 2015


Elämä maistuu hyvältä. Se on onnellista ja tasapainoista. Muutamat katkenneet luut on lähinnä pieniä ryppyjä muuten hyvällä tiellä. Joku kysyi että onko meillä jo tukkukortti lastensairaalaan, meillä on kuitenkin kolme edelleen melko pientä lasta, siihen nähden me ollaan tarvittu lastensairaalan palveluita kuluneen vuoden aikana aika vähän.


Tervetuloa uusi vuosi. Tervetuloa uudet seikkailut. Meillä on ollut hyvä vuosi. Meillä on perhe. Meillä on rakkaus. Meillä on koti, työ ja terveys. Kiitos tästä kaikesta!




Kommentit

  1. Hyvää Uutta Vuotta Yksis! Sun blogi on kulkenut mukana mun jokaisena päivänä ja tuonut paljon iloa, ajatuksia ja kurkistuksia pikkulapsiarkeen Atlantin siellä puolen. Olen kovin kiitollinen, että saan lukea kuulumisa kera kauniiden ja informatiivisten kuvien. Oikein hyvää kaikkea vuoden viimeiseen päivään teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jutta, rakastettu, arvostettu vakkarilukija :) Hyvää Uutta Vuotta myös sinne!

      Poista
  2. Kiva yhteenveto! Katselet asioita usein ihanan optimistisesti.

    Mulla on neljä lasta perheessämme (yks vielä imetettäväkin näistä) ja me tarvittiin lääkärin tai sairaalan palveluita lasten sairauksien takia tasan nolla kertaa koko menneenä vuonna ja muinakin viime vuosina tapahtuneet vähäiset sairastelut ja haaverit ovat hoituneet lähes aina kotikonstein ilman lääkärissäkäyntejä tms.

    Sä jaksat aatella omassa tilanteessanne näin:

    "Joku kysyi että onko meillä jo tukkukortti lastensairaalaan, meillä on kuitenkin kolme edelleen melko pientä lasta, siihen nähden me ollaan tarvittu lastensairaalan palveluita kuluneen vuoden aikana aika vähän."

    Moni ois ihan uupuneena ja ärsyyntyneenä vastaavista terveysongelmista, joihin on mennyt omaakin rahaa lähemmä 30 000 dollaria, mut sä vaan porskutat eteenpäin ja pidät lastensairaalassa ramppaamisenne määrää suht normijuttuna lapsiperheessä.

    Muistakin syistä johtuen ei voi kuin sanoa, että jotkut ne osaa katsoa lasin olevan puoliksi täynnä, kun toiset pessimistisemmät tyypit ilmoittavat lasinsa olevan samassa tilanteessa puoliksi tyhjä. Ei voi kuin ihailla sun optimistista ja positiivisuuteen pyrkivää katsantotapaa elämän vastoinkäymisien kohdatessa!

    Yks äiti kans

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä usein ajattelen että kukin meistä katsoo asioita omasta kokemuspohjastaan, ja jollekin lapsen katkennut jalka tai käsi tai se karmaiseva summa kipseihin sun muihin heitettyä rahaa on ihan oikeasti valtavan iso asia ja suuri vastoinkäyminen.

      Luut paranee ja rahaakin tulee lisää töitä tekemällä.

      Hyvää Uutta Vuotta!

      Poista
    2. Kiitos samoin: Hyvää Uutta Vuotta!

      Yks äiti kans

      Poista
  3. Kylläpä yllätti kuinka paljon USA:ssa voi joutua pulittamaan omasta pussistaan, vaikka olisi ollut sikäläisittäin ihan kohtalaiset vakuutukset. Laskeskelin, että omat, mieheni ja lasteni terveydenhoitokulut yhteensä koko elämämme aikana eivät ole maksaneet meille tai aikoinaan vanhemmillemme lähellekään 27 000 dollaria yhteensä, ei edes puoliakaan siitä.

    Käymme kuitenkin tarvittaessa/halutessamme myös yksityispuolella lääkärissä ja meillä on lapsille edulliset, mutta hyvät ja kattavat lapsivakuutukset. Jos on kohtuulliset vakuutukset, Suomessa ei kyllä hevillä mene paljoa terveyskuluihin edes yksityispuolta käytettäessä ja yleiselläkin puolella saa usein tasokasta hoitoa sairaaloissa ja ihan naurettavan halvalla. Yksi poliklinkikkakäynti sairaalassa korkeasti koulutetulla ja taitavalla erikoislääkärillä saattaa maksaa noin 30 -36 euroa. Yksityissairaalassa tietysti kalliimpaa, mutta ne käynnit taas vakuutus korvaa hyvin ja omavastuut ovat perheemme vakuutuksissa kuten yleensäkin pienet. Voi olla, että koko perheemme terveydenhoitokuluihin ei koskaan ehdi upota 27 000 dollarin arvosta yhteensä, mikäli jatkamme asumista Suomessa.

    En ole koskaan ymmärtänyt sitä miten USA on järjestänyt terveydenhoitosysteeminsä. Se on minusta ihan kohtuuttoman kallis ja osa porukasta jää pakostakin aika huonolle hoidolle rahan puutteensa vuoksi, ei ole rahaa hyviin vakuutuksiin ja kalliisiin hoitomaksuihin. Joku köyhä astmaatikko jää helposti ilman perushoitoakin ja pääsee kaiketi hoitoon vasta johonkin ensiapuun, kun on tukehtumispisteessä. Näin olen asiasta kuvan saanut.Toki siellä on jonkun verran hyväntekeväisyyshoitamistakin, mutta kaikki köyhät eivät mahdu sen hyväntekeväisyyden piiriin.

    Se siitä aiheesta, mutta anyway:

    Hyvää uutta vuotta perheellenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveydenhuollon suurimmat väliinputoajat eivät tässä maassa ole varattomat, vaan alempi keskiluokka ja yrittäjät. Ne joiden vakuutuksissa on tuhansien taalojen omavastuut ja vuoden maksukatto kohoaa kymmeniin tuhansiin kuukausimaksujenkin liikkuessa isoissa summissa.

      Yhdysvaltain terveydenhuolto on kriisissä, se on liian kallista käyttäjälle, ja vaikka Obaman terveydenhuoltouudistuksen tavoitteena oli saada terveydenhoitopalvelut kaikkien ulottuville seurasi uudistuksesta vakuutusmaksujen ja omavastuitten tähtitieteellinen kasvu, joka on johtanut monen keskiluokkaisen perheen kohdalla siihen että terveydenhoito on kohtuuttoman kallista.

      Ei ole tavatonta että laskuja maksellaan kuukausia tai vuosia, ja moni jopa ottaa lainan taloaan vastaan selviytyäkseen laskuista.

      Laadullisesti terveydenhoito on ensiluokkaista, ja on saatavilla. Täällä on itsestäänselvyys että ortopedi on paikalla myös jouluna ja sairaalan fysioterapeutti työskentelee lauantaisinkin.

      Poista
    2. Niin, ja Hyvää Uutta Vuotta sinnekin!

      Poista
  4. Huh, mikä summa teillä mennyt rahaa tänä vuonna terveydenhuoltoon. Meillä meni tänä vuonna vain paritonnia, mutta edellisenä meni meidän maksimi $7000 plus $250/kk. Onneksi olette ainakin tuntuneet saavan erittäin hyvää ja nopeaa hoitoa, rahoille siis jonkinlaista vastinetta :)
    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoito on aina ollut ensiluokkaista. Ne kulut on on tavallaan armottoman huonoa tuuria, kun meillä oli joulukuusta joulukuuhun viisi eri vakuutusta, joista kaikista jouduttiin maksamaan ne omavastuut ja rinnakkaisvakuutukset, käsien katkeillessa ja vahinkojen sattuessa aina just "väärään" aikaan.

      Tänä vuonna 2016 mun vakuutus maksaa meille $130/kk, siis lapset ja mä, ja koko vuoden maksimi on $1250 meille kaikille. Fredden vakuutus onkin sit ihan toinen stoori ja sillä jo pelkkä omavastuuosa on $5000.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi