Siirry pääsisältöön

huomenna jos jumala suo



Nyt on j-o-u-l-u-l-o-m-a... neljä päivää aikaa olla röhnöttää. Leikkiä ja katsoa elokuvia, pelata lautapelejä, rakentaa legoilla ja siemailla joulupukin loisteessa skumppaa. Tänään kun ajelin töihin ylhäisessä yksinäisyydessä mietin onko oikeasti koko maailma jo lomalla. Yöllä K yski. Kuuntelin sitä ja ahtaalle käyvää hengitystä. Puhelimessa sanoin Freddelle että lääkekaapissa on kortisonit, anna sitä – soitin lastenlääkäriin ja pyysin apteekkiin lisää.



Töissä puhelimen soidessa taukoamatta laitoin asioita tärkeysjärjestykseen niin omassa kuin muittenkin elämässä.

Oli se joka oli syönyt jo aviomiehensäkin morfiinit, ja se joka vasta ennen neljää huomasi astmalääkkeen olevan lopussa. Oli se nainen joka heräsi päiväänsä yskien verta ja poika joka pyysi ettei hänen äitinsä vielä  tänään saisi keuhkosyöpädiagnoosiaan. Sitten oli se mies jonka tietokonetomografia oli puhdas ja se toinen jolla ei ollutkaan perinnöllistä hengityselinsairautta. Kiireinen päivä. Soitin Kaliforniaan. Soitin Teksasiin ja Floridaan. Soitin Oregoniin ja ihan vaan Seattleen. Keräsin tietoja tuleviin konsultaatioihin, pyysin kuvia, raportteja ja historiaa. Neuvottelin apteekkien ja labrojen kanssa. Todistin puhelimitse ettei potilas ole raskaana.  Faksasin sinne ja tänne.



Viideltä pakkasin joululahjat laukkuun, toivotin kaikille ihanaa joulua ja tunsin syvää kiitollisuutta että olen löytänyt näin ihanan työyhteisön. Suurin osa meidän potilaista on ihan valtavan sairaita, niin sairaita että kuolema on läsnä omassa työssä päivittäin, puhutaanhan potilaista joilla on keuhkosyöpä, sydämen vajaatoiminta, kystinen fibroosi tai loppuvaiheen keuhkoahtaumatauti. Puhelu ruumishuoneelta on arkipäivää, ja kysymys siitä kuka allekirjoittaa kuolintodistuksen. Ehkä se tekee työyhteisöstä niin yhteen nivotun, kuin perheen.

lääkäreitten joululahja meille työntekijöille




Huomenna, jos Jumala suo... julistaa Suomen Turku joulurauhan. Aamulla keitän riisipuuron ennen joulujumalanpalvelusta. Kukaan ei ole hangannut hammasharjalla  jalkalistoja, pyykit on pesemättä ja kaapit järjestämättä. Pullan ostin kotimatkalla kaupasta. Joulu tulee silti, onhan tie joulumaahan meidän jokaisen sydämessä. Tärkeämpää on olla yhdessä, onhan Joulu. Rikas, rakas Joulu... yhtä ihana, vuosi toisensa jälkeen.

joulupulla lähikaupasta


Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoille riemullista joulujuhlaa.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. bellis23. joulukuuta 2015 klo 23.10

    Ihanaa joulua teidän perheelle!

    VastaaPoista
  2. TuuliaK28. joulukuuta 2015 klo 12.20

    Hyvää arkeen paluuta perheellesi, ja oikein hyvää paranemista O:lle! Joulupukin loisteessa skumpan siemailu kuulostaa ihanalta mutta myös mielenkiintoiselta, ehkä joulupukkinne on ollut (jopa vuodenaikaan nähden) hieman liikaa Petteri Punakuononsa kanssa? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa28. joulukuuta 2015 klo 16.53

      Kiitos! Joo, taitaa joulupukkikin siemailla skumppaa Petterin kanssa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää