keskiviikko 23. joulukuuta 2015

huomenna jos jumala suo



Nyt on j-o-u-l-u-l-o-m-a... neljä päivää aikaa olla röhnöttää. Leikkiä ja katsoa elokuvia, pelata lautapelejä, rakentaa legoilla ja siemailla joulupukin loisteessa skumppaa. Tänään kun ajelin töihin ylhäisessä yksinäisyydessä mietin onko oikeasti koko maailma jo lomalla. Yöllä K yski. Kuuntelin sitä ja ahtaalle käyvää hengitystä. Puhelimessa sanoin Freddelle että lääkekaapissa on kortisonit, anna sitä – soitin lastenlääkäriin ja pyysin apteekkiin lisää.



Töissä puhelimen soidessa taukoamatta laitoin asioita tärkeysjärjestykseen niin omassa kuin muittenkin elämässä.

Oli se joka oli syönyt jo aviomiehensäkin morfiinit, ja se joka vasta ennen neljää huomasi astmalääkkeen olevan lopussa. Oli se nainen joka heräsi päiväänsä yskien verta ja poika joka pyysi ettei hänen äitinsä vielä  tänään saisi keuhkosyöpädiagnoosiaan. Sitten oli se mies jonka tietokonetomografia oli puhdas ja se toinen jolla ei ollutkaan perinnöllistä hengityselinsairautta. Kiireinen päivä. Soitin Kaliforniaan. Soitin Teksasiin ja Floridaan. Soitin Oregoniin ja ihan vaan Seattleen. Keräsin tietoja tuleviin konsultaatioihin, pyysin kuvia, raportteja ja historiaa. Neuvottelin apteekkien ja labrojen kanssa. Todistin puhelimitse ettei potilas ole raskaana.  Faksasin sinne ja tänne.



Viideltä pakkasin joululahjat laukkuun, toivotin kaikille ihanaa joulua ja tunsin syvää kiitollisuutta että olen löytänyt näin ihanan työyhteisön. Suurin osa meidän potilaista on ihan valtavan sairaita, niin sairaita että kuolema on läsnä omassa työssä päivittäin, puhutaanhan potilaista joilla on keuhkosyöpä, sydämen vajaatoiminta, kystinen fibroosi tai loppuvaiheen keuhkoahtaumatauti. Puhelu ruumishuoneelta on arkipäivää, ja kysymys siitä kuka allekirjoittaa kuolintodistuksen. Ehkä se tekee työyhteisöstä niin yhteen nivotun, kuin perheen.

lääkäreitten joululahja meille työntekijöille




Huomenna, jos Jumala suo... julistaa Suomen Turku joulurauhan. Aamulla keitän riisipuuron ennen joulujumalanpalvelusta. Kukaan ei ole hangannut hammasharjalla  jalkalistoja, pyykit on pesemättä ja kaapit järjestämättä. Pullan ostin kotimatkalla kaupasta. Joulu tulee silti, onhan tie joulumaahan meidän jokaisen sydämessä. Tärkeämpää on olla yhdessä, onhan Joulu. Rikas, rakas Joulu... yhtä ihana, vuosi toisensa jälkeen.

joulupulla lähikaupasta


Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoille riemullista joulujuhlaa.



4 kommenttia:

  1. Ihanaa joulua teidän perheelle!

    VastaaPoista
  2. Hyvää arkeen paluuta perheellesi, ja oikein hyvää paranemista O:lle! Joulupukin loisteessa skumpan siemailu kuulostaa ihanalta mutta myös mielenkiintoiselta, ehkä joulupukkinne on ollut (jopa vuodenaikaan nähden) hieman liikaa Petteri Punakuononsa kanssa? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, taitaa joulupukkikin siemailla skumppaa Petterin kanssa :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.