Siirry pääsisältöön

hyvää synttäriä

Claire on Tontun sijaisena


Lauantaina on mun synttärit. Kerrottakoon kaksi tarinaa lauantailta... Periaatteessa kumpikin on ihan yhtä totta. Riippuu näkökulmasta ja silmälasien vaaleanpunaisuuden asteesta. Tosiasia on se että ihan tavallinen ja mahdollisimman perustylsä tavallinen harmaa arki on kaikkein parasta ja helpointa näitten kolmen kanssa. Ne omien ajatusten mukaiset leppoisat juhlapäivät jää haaveiksi ja jos omia odotuksiaan muistaa laskea ja olla odottamatta kauheesti mitään, voi yllättyä iloisesti. 

Ikimuistoinen syntymäpäivä


Herään aamulla ihanan tyttäreni kainalosta. Kuuntelen ääniä alakerrasta ja tiedän että siellä valmistellaan yllätystä mulle. Jään sänkyyn ihailemaan nukkuvaa lasta ja luen samalla uusinta Kodinkuvalehteä. M herää, toivottaa mulle ihanaa syntymäpäivää ja vannottaa mua pysymään sängyssä kunnes toisin sanotaan, livahtaessaan ovesta alakertaan.

Herään aamulla päänsärkyyn kuorsaavan tyttäreni kainalosta. Kuuntelen mut herättänyttä meteliä alakerrasta kaivaten päänsärkylääkettä ja kahvia. Tiedän että tässä menee vielä tovi jos toinenkin ennen kuin saan sen kahvini ja panadolin. Jään odottamaan autotallin oven ääntä luen samalla uusinta Kodinkuvalehteä. M herää, toivottaa mulle ihanaa syntymäpäivää ja vannottaa mua pysymään sängyssä kunnes toisin sanotaan, livahtaessaan ovesta alakertaan. Lopulta autotallin ovi käy ja mä pääsen alakertaan hoitamaan itseäni muun jengin ollessa kaupassa ostamassa aamiaista mulle.

Kolme lasta ryntää huoneeseen toivottaen ihanaa synttäriä, ne kertoo että alakerrassa on ylläreitä ja aamiaista ja että ne on tehneet mulle kortteja. Saan märkiä pusuja, huolettomia halauksia ja Martta ponkaisee sänkyyn innoissaan uudesta päivästä.

Kolme lasta avaa huoneen oven, huikkaa että ne on laittaneet mulle aamiaista ja että Fredde pakkaa vielä lahjoja. Sen jälkeen ne avaa telkkarin ja hautautuu yläkerran sohvaan. Martta antaa mulle märkiä pusuja ja yrittää purra mua nenästä. Fredde toivottaa mulle ihanaa synttäriä.



O laittaa mulle kupin kahvia ja M vie Martan nurkalle Fredden tehdessä mulle Mimosan. K kertoo että on kakkukin – yhdessä valittu.

O laittaa mulle kupin kahvia ja M vie Martan nurkalle Fredden tehdessä mulle Mimosan. K kertoo että on kakkukin – yhdessä valittu. Fredde kertoo että sen valitsemisesta tuli armoton riita ja M itki kokomatkan kauppaan. Loppupeleissä M oli kuitenkin se joka valkkas kakun.



Saan lahjaksi ihanan uuden toppatakin ja aina niin tarpeellisia naamarasvoja. Käytäntö on osittanut että mun herkälle iholle parhaita on CeraVe:n hajuttomat ja ehkä vähän tylsät ”apteekkirasvat, ne ei ärsytä ihoa tai tuki huokosia. Halaan jokaista yhdessä ja erikseen, Fredde saa vähän mojovamman pusun... miten se aina tietääkin mitä mä haluan, paremmin kuin mä itse.

Saan lahjaksi ihanan uuden toppatakin ja aina niin tarpeellisia naamarasvoja. Käytäntö on osittanut että mun herkälle iholle parhaita on CeraVe:n hajuttomat ja ehkä vähän tylsät ”apteekkirasvat, ne ei ärsytä ihoa tai tuki huokosia. Halaan jokaista yhdessä ja erikseen, Fredde saa vähän mojovamman pusun... miten se aina tietääkin mitä mä haluan, paremmin kuin mä itse.


Me syödään yhdessä aamiaista; valkosuklaa-karpaloleipää, ranskalaista maalaisleipää, pancettaa, prosciuttoa, hedelmiä, mimosaa ja jälkkäriksi sitä kakkua. Kaikki juttelee ja me mietitään mitä kaikkea kivaa me ehditään tänään tehdä. Lasten syötyä me jäädään Fredden kanssa viettämään pitkää aamua pöydän ääreen, juon toisen mukillisen kahvia ja luen synttärionnitteluita, muutaman blogin ja samalla rapsuttelen Marttaa.

Me syödään yhdessä aamiaista; valkosuklaa-karpaloleipää, ranskalaista maalaisleipää, pancettaa, prosciuttoa, hedelmiä, mimosaa ja jälkkäriksi sitä kakkua. K sanoo ettei sillä ole nälkä. M väittää että leipä maistuu ihan keitetyille kananmunille ja että sitä ei kerta kaikkiaan voi syödä. O riehuu ja keskitty syömisen sijasta juomaan mehua. Leikkaan niille kakkua ja kaikki kolme tuomitsee sen kakun kamalaksi. Mun mielestä se on oikein hyvää. Lähertän lauman yläkertaan saadakseni hetken rauhan. Me jäädään Fredden kanssa viettämään pitkää aamua pöydän ääreen, juon toisen mukillisen kahvia ja luen synttärionnitteluita, muutaman blogin ja samalla rapsuttelen Marttaa.



Valmistaudun lähtemään Martan kanssa lenkille. Vedän päälleni legginsit, sadehousut, teknisen paidan, kaulaliinan ja sadetakin. Päähän nappaan hyllyltä ihanan luomuvillaisen Myssyn. Jalassa on kumisaappaat – Nokian Hait. M haluaa lähteä mukaan ja me retkeillään yhdessä tulvivassa ja sateisessa metsässä. Me jutellaan viikon tapahtumista, synttäreitä ja ohimennessäni opetan M:aa tunnistamaan kasveja. Meillä on ihana retki metsässä. Nää lauantailenkit mnetsään on Martan ja mun viikon kohokohtia, ei haittaa vaikka sataa ja tuulee. Metsässä on aina vähemmän kylmää kuin muualla ja sateella tuoksu on huumaava. Fredde jää alakertaan pelaamaan Monopolia O:n kanssa. Yläkerrassa K rakentaa legoista kaupunkia.

Valmistaudun lähtemään Martan kanssa lenkille. Vedän päälleni legginsit, sadehousut, teknisen paidan, kaulaliinan ja sadetakin. Päähän nappaan hyllyltä ihanan luomuvillaisen Myssyn. Jalassa on kumisaappaat – Nokian Hait. M haluaa lähteä mukaan ja ennen kuin me päästään edes alkuun ymmärrän että M.n olis pitänyt jäädä kotiin. Se keskittyy valittamaan kaikesta. Kumpparit vuotaa, hattu hiertää, poskia paleltaa, varpaita kutittaa ja on liian märkää ja liian sateista ja liian pitkä matka... Marttakin on kuulemma ihan tyhmä. Nää lauantailenkit mnetsään on Martan ja mun viikon kohokohtia, ei haittaa vaikka sataa ja tuulee. Metsässä on aina vähemmän kylmää kuin muualla ja sateella tuoksu on huumaava. Seura ei vaan sattunut olemaan parasta mahdollista ja matkan aikana stressitaso nousi pilviin mun kuunnellessa jatkuvaa valitusta.



Kotona K haluaa katsoa yhdessä elokuvan. Se on jo valinnut meille kaikille sopivan jouluelokuvan ja O on kaivanut esiin popcornit. Kaadan itselleni päiväskumpan synttäreitten kunniaksi ja me syödään yhdessä poppareita ja katsotaan leffaa. Fredde ottaa lauantain kunniaksi päivätirsat.

Kotona K haluaa katsoa yhdessä elokuvan. Se on jo valinnut meille kaikille sopivan jouluelokuvan ja O on kaivanut esiin popcornit. Kaadan itselleni päiväskumpan synttäreitten kunniaksi ja me syödään yhdessä poppareita ja katsotaan leffaa. M kaataa popparit eikä se muutenkaan jaksa keskittyä elokuvaa. O hölisee ja häiriköi koska sitäkään ei irlantilainen  jouludraama jaksa kiinnostaa. Lopulta me katsotaan K:n kanssa leffaa kahdestaan kun olen ensin poistanut ne kaksi muuta häiritsemästä. Martta hyppää meidän kainaloon sohvalle. Fredde ottaa lauantain kunniaksi päivätirsat.



Iltapäivällä on aika lähteä liikkeelle. Mä haluan käydä katsomassa uusia lukulaseja ja löydänkin itselleni aivan mahtavat MiuMiun pokat. Silmälasiliikkeen vieressä on joulukaruselli jossa ei sopivasti ole edes jonoa.

Iltapäivällä on aika lähteä liikkeelle. Mä haluan käydä katsomassa uusia lukulaseja ja löydänkin itselleni aivan mahtavat MiuMiun pokat. K kiukuttelee koko matkan kauppaan unohdettuaan pehmolelunsa kotiin. Se vaatii meitä kääntymään ympäri ja kun vastaus on ei sen kirkuna täyttää auton. M ärsyyntyy metelistä ja keskittyy kiusaamaan kirkujaa. Lopputuloksena se kirkuu vielä vähän kovempaa ja pätkii samalla siskoaan turpiin. M ja O valkkaa myös itselleen laseja ja kumpikin haluaa ostaa itselleen käytännössä samanlaiset lasit kuin niillä jo on. Liikkeessä on noin miljoona muuta ihmistä ja lopulta me kävellään ulos tyhjin käsin. Silmälasiliikkeen vieressä on joulukaruselli jossa ei sopivasti ole edes jonoa. O seisoo karusellijonossa itkien. Kysyn mikä on ja se sanoo ettei se halua mennä karuselliin. Mä sanon ettei sen tietenkään tarvitse. Rymykaksikko valkkaa itselleen hevoset ja lohikäärmeet. O itkee karusellin ulkopuolella mun vieressä. Kysyn mikä on hätänä ja se sanoo että se haluaa mennä karuselliin mun kanssa. Me marssitaan takaisin portille ja päästään vielä kyytiin. Huokaan salaa.



Matkalla päivälliselle me pysähdytään ostamaan leluliikkeesta uudet värityskirjat ja tussit kaikille. M laulaa takapenkillä joululauluja. Mä oon valinnut ravintolan sen mukaan että ruoka on hyvää, tunnelma rento ja paikka kodikas. Sellainen johon on hyvä mennä kolmen lapsenkin kanssa ilman että tarttee pingottaa. Me saadaan ihan loistava pöytä kulmasta, tilataan alkudrinkit ja lauma keskittyy värityskirjoihinsa meidän jutellessa Fredden kanssa. Me pohditaan sitä miten tuntuu kuin omat vanhemmat olis just täyttäneet viisikymmentä, ja kuitenkin se on meillä kummallakin jo kulman takana. Fredde tilaa hirvipurilaisen, mä haluan kanapiirakan ja kolmikko tilaa kaikki juustomakaronia. Ruuan kanssa Freddellä on punkkua ja mä tilaan paikallisen Chardonnayn. Lauma haluaa vielä jälkkärit; M:lle vastaleivottu suklaakeksi, O:lle sofistikoituneesti karpalosorbettia ja K tilaa itselleen rootbeerfloatin.

Matkalla päivälliselle me pysähdytään ostamaan leluliikkeesta uudet värityskirjat ja tussit kaikille. Koko matkan lelukauppaan ja ravintolaan lauma keskittyy tappelemaan takapenkillä. Fredde karjuu ja mä totean että ensi vuonna taidan haluta viettää synttärini yksin.  Sataa kaatamalla ja parkkipaikkoja on tasan nolla. Olen valinnut ravintolan sen mukaan että ruoka on hyvää, tunnelma rento ja paikka kodikas. Sellainen johon on hyvä mennä kolmen lapsenkin kanssa ilman että tarttee pingottaa. Me saadaan ihan loistava pöytä kulmasta, tilataan alkudrinkit ja lauma keskittyy värityskirjoihinsa meidän jutellessa Fredden kanssa. Ainakin mun värityskirjaidis toimii ja saan oikeasti nautiskella päivällisestäni. Me pohditaan sitä miten tuntuu kuin omat vanhemmat olis just täyttäneet viisikymmentä, ja kuitenkin se on meillä kummallakin jo kulman takana. Fredde tilaa hirvipurilaisen, mä haluan kanapiirakan ja kolmikko tilaa kaikki juustomakaronia. Ruuan kanssa Freddellä on punkkua ja mä tilaan paikallisen Chardonnayn. M ei syö ja sen tilaama sitruunalimonaati on kuulemma omituista. K syö koska sanon että sen on pakko syödä. O keskittyy tyhjentämään limulasiaan ruokailun sijasta ja ilmoittaa pian että sillä on ihan tolkuton pissahätä. Lauma haluaa vielä jälkkärit; M:lle vastaleivottu suklaakeksi, O:lle sofistikoituneesti karpalosorbettia ja K tilaa itselleen rootbeerfloatin.





Samalla hetkellä kun me sählätään itsemme sisään kotiovesta menee sähköt. Kävelen ulos etuovesta varmistaakseni ettei ongelma kosketa vaan meidän taloa ja totean että pimeetä on – niin kauas kuin silmä kantaa. Käyn kännykästä sähköyhtiön sivulla ja sieltä selviää että ongelma koskettaa tuhansia talouksia, arvioitu sähkön palaamisaika on 21:30. Fredde käynnistää ulkona aggregaatin mut sytytellessä kynttilöitä. Vartissa meillä on taas lämpöä ja valoa. Lauma jatkaa värityskirjojen kanssa puuhailua olkkarin pöydän ääressä. Laitan naapureille tekstareita että meille saa tulla jos haluaa... Ohitse ajavat autot hidastavat meidän talon kohdalla, ollaanhan me ainoita joiden jouluvalot valaisee naapurustoa.


Samalla hetkellä kun me sählätään itsemme sisään kotiovesta menee sähköt. Kävelen ulos etuovesta varmistaakseni ettei ongelma kosketa vaan meidän taloa ja totean että pimeetä on – niin kauas kuin silmä kantaa. Käyn kännykästä sähköyhtiön sivulla ja sieltä selviää että ongelma koskettaa tuhansia talouksia, arvioitu sähkön palaamisaika on 21:30. Fredde käynnistää ulkona aggregaatin mut sytytellessä kynttilöitä. Vartissa meillä on taas lämpöä ja valoa. Lauma jatkaa värityskirjojensa kanssa puuhastelua olkkarissa. K värittää ensin oman naamansa ja sitten pöydän. Laitan naapureille tekstareita että meille saa tulla jos haluaa... Ohitse ajavat autot hidastavat meidän talon kohdalla, ollaanhan me ainoita joiden jouluvalot valaisee naapurustoa.






Kommentit

  1. Aivan loistava kirjoitus yksis! :D

    VastaaPoista
  2. Juuri näin :) Joskus kerran x vuodessa meille on sattunut päivä, jonka päätteeksi on huomannut, ettei ollut noita kivoja lisämausteita/peruskuvioita (riippuen katsantokannasta :) ), silloin aina huomaa, miten paljon voimia uppoaa säätämiseen. Mut ei se mitään, sikshän niitä voimia on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan... ja sit mä mietin että varmaan kaikissa perheissä omalla tavallaan tehdään ihan samaa.

      Poista
  3. Hyvää synttäriä! Mitä teidän naapurustossa on ajatellaan Trumpin puheista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori kun vastaaminen kesti. Donald Trumpia pidetään täällä meidän nurkilla lähinnä huonona ja vähän vaarallisena vitsinä. Vaarallisena siksi että aina on olemassa vaara siitä että löytyy riittävästi ihmisiä joitten mielestä sen ajatukset on tosi fiksuja.

      Poista
    2. Eikös Trump ole ollut jo jonkun aikaa johdossa republikaanipuolueen presidenttiehdokaskisassa? Jos näin on, aika moni kannattaa maassanne hänen ajattelutapaansa.

      Haluatko kerttoa kuka on sun suosikki presidenttikilvassa? Olisi kiinnostavaa tietää.

      Tintsu

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...