keskiviikko 2. joulukuuta 2015

arki-iltana

aamukahvista löytyi tänään yllätykseksi sydän


On keskiviikkoilta. Viime yön torkuin vatsatautipotilas kainalossa tultuani töistä tuntia tavallista myöhemmin. Aamulla päätä särki, kirjoitin potilaan opettajalle sähköpostin ja ajoin töihin.

Päivän aikana soitin 47 puhelua, puhuin kymmenien ihmisten kanssa, pyysin erilaisilta lääkäriasemilta ja erilaisista kuvantamisyksiköistä kuvia meidän potilaista. Lähetin lukemattomia ihmisiä tietokonetomografiaan, labraan, keuhkokuvaan tai pet-tt –tutkimukseen. Neuvottelin sairaanhoitajan kanssa onkologin lähettämästä potilaasta ja kävin läpi huomisen 40 potilasta kolmella klinikalla. Pidän työstäni. Mitä enemmän opin, sitä enemmän siitä pidän.

kuka eka ylhäällä - kirjaimellisesti... Tea oli eka, M toka

Vuosia mua tarvittiin kotona. Vuosia mua tarvittiin kotona ja lasten kanssa, enemmän kuin missään muualla. Ne oli tärkeitä vuosia. Oikeastaan ne oli korvaamattomia vuosia.

Nyt tuntuu siltä että vähitellen herään henkiin. Olen taas olemassa. Olen päivä päivältä enemmän minä. En ole vähempää äiti. En ole huonompi äiti. Olen toisenlainen äiti. Tuntuu hyvältä löytää itsensä kaikkien näitten vuosien jälkeen. Tuntuu hyvältä olla taas minä. Väsynyt, mutta silti enemmän minä.

Illalla hakiessani M:aa partiosta pysähdyn O:n luokkahuoneeseen. O:n ope on edelleen töissä ja kysyn voidaanko me jutella. Ope näyttää just siltä kuin kuka tahansa näyttää yrittäessään päästä töistä viimeinkin kotiin ja joku urpo keskeyttää just kriittisellä hetkellä... sanon että halusin vaan kysyä että olisko mun aika lähettää sille sähköpostia ja pyytää palaveria? Ope naurahtaa ja vastaa että joo, kyllä varmaan olis. Lupaan laittaa sille sähköpostia. Illalla K:n oksennusten lomassa kirjoitan O:n opelle sähköpostia, pyydän tapaamista open ja lukiopettajan kanssa.



Huomenna ajan töistä suoraan koululle kuuntelemaan erityisopetuksen ja lukiopetuksen puheenvuoroa. Meidän palaveri on joskus myöhemmin. Huomenna puhutaan asioista ja lapsen tukemisesta ihan yleisellä tasolla.


Tänä iltana ulkona myrskyää. Lasissa on keskiviikkopunkku, joulukuusi näyttää ihanalta. Ruoka kypsyy itsekseen uunissa, M tekee läksyjä tässä vieressä ja jannut leikkii ylhäällä. Martta varastaa joulukuusesta koristeita. Huomenna on torstai ja kohta on taas viikonloppu. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.