Siirry pääsisältöön

arki-iltana

aamukahvista löytyi tänään yllätykseksi sydän


On keskiviikkoilta. Viime yön torkuin vatsatautipotilas kainalossa tultuani töistä tuntia tavallista myöhemmin. Aamulla päätä särki, kirjoitin potilaan opettajalle sähköpostin ja ajoin töihin.

Päivän aikana soitin 47 puhelua, puhuin kymmenien ihmisten kanssa, pyysin erilaisilta lääkäriasemilta ja erilaisista kuvantamisyksiköistä kuvia meidän potilaista. Lähetin lukemattomia ihmisiä tietokonetomografiaan, labraan, keuhkokuvaan tai pet-tt –tutkimukseen. Neuvottelin sairaanhoitajan kanssa onkologin lähettämästä potilaasta ja kävin läpi huomisen 40 potilasta kolmella klinikalla. Pidän työstäni. Mitä enemmän opin, sitä enemmän siitä pidän.

kuka eka ylhäällä - kirjaimellisesti... Tea oli eka, M toka

Vuosia mua tarvittiin kotona. Vuosia mua tarvittiin kotona ja lasten kanssa, enemmän kuin missään muualla. Ne oli tärkeitä vuosia. Oikeastaan ne oli korvaamattomia vuosia.

Nyt tuntuu siltä että vähitellen herään henkiin. Olen taas olemassa. Olen päivä päivältä enemmän minä. En ole vähempää äiti. En ole huonompi äiti. Olen toisenlainen äiti. Tuntuu hyvältä löytää itsensä kaikkien näitten vuosien jälkeen. Tuntuu hyvältä olla taas minä. Väsynyt, mutta silti enemmän minä.

Illalla hakiessani M:aa partiosta pysähdyn O:n luokkahuoneeseen. O:n ope on edelleen töissä ja kysyn voidaanko me jutella. Ope näyttää just siltä kuin kuka tahansa näyttää yrittäessään päästä töistä viimeinkin kotiin ja joku urpo keskeyttää just kriittisellä hetkellä... sanon että halusin vaan kysyä että olisko mun aika lähettää sille sähköpostia ja pyytää palaveria? Ope naurahtaa ja vastaa että joo, kyllä varmaan olis. Lupaan laittaa sille sähköpostia. Illalla K:n oksennusten lomassa kirjoitan O:n opelle sähköpostia, pyydän tapaamista open ja lukiopettajan kanssa.



Huomenna ajan töistä suoraan koululle kuuntelemaan erityisopetuksen ja lukiopetuksen puheenvuoroa. Meidän palaveri on joskus myöhemmin. Huomenna puhutaan asioista ja lapsen tukemisesta ihan yleisellä tasolla.


Tänä iltana ulkona myrskyää. Lasissa on keskiviikkopunkku, joulukuusi näyttää ihanalta. Ruoka kypsyy itsekseen uunissa, M tekee läksyjä tässä vieressä ja jannut leikkii ylhäällä. Martta varastaa joulukuusesta koristeita. Huomenna on torstai ja kohta on taas viikonloppu. 


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää