Jotenkin mulla on sellainen tuntuma että oon tätä aihetta sivunnut
aiemminkin, ja pienellä kaivamisella löysin sen viime Joululta. Tosin se
kirjoitus koski puhtaasti meidän Joulujen amerikkalaistumista, ja kuten kielikysymyksenkin
kanssa, aika muokkaa ajatuksia ja tekee jokaisesta kirjoituksesta omanlaisensa.
Jokainen ulkosuomalainen katsoo tätä omasta näkövinkkelistään. Jokainen
ulkosuomalainen kokee sen eritavalla riippuen omasta kokemuspohjastaan,
elämästään ja siitä mitä on halunnut ja haluaa elämältä. Ulkosuomalainen jonka
puoliso ei ole suomalainen katsoo tätä asiaa eritavalla kuin ulkosuomalainen
jonka puoliso on suomalainen. Oman kokemuksen mukaan ulkosuomalainen joka on
valinnut puolison toisesta kulttuurista vaalii suomalaisuuttaan ehkä toisella
tavalla kuin sellainen jonka puoliso edustaa samaa kansallisuutta kuin itse. Ehkä, usein, luulen...
Huomenna Suomella on syntymäpäivä. Huomenna Suomi täyttää 98 vuotta, kahden
vuoden päästä Suomesta tulee 100 vuotias. Yhdysvalloilla on ikää vastaavasti
239 vuotta. Suomen historia on kuitenkin huomattavan paljon pidempi kuin sen
aika itsenäisenä maana, onhan vanhimmilla suomenkielisillä kirjoillakin ikää
miltei 500 vuotta. Huomenna aamulla meillä katsotaan netistä linnanjuhlia ja
kuunnellaan Sibeliuksen Finlandia. Joulukuusesta meillä on jo vuosia löytyneet
niin Suomen kuin Yhdysvaltain liput.
Miten minusta sitten on kasvanut amerikkalainen? Milloin lakkasin olemasta
täällä vieraana? Milloin tästä maasta tuli koti? Lakkasinko olemasta
suomalainen?
Yhteenkään näistä kysymyksistä ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta,
en osaa osittaa sitä hetkeä kun tänne jääminen oli luonnollisempaa kuin täältä
lähteminen, saati sitä hetkeä jolloin oli jo itsestään selvää etten palaisi
Suomeen edes silloin jos joku menisi ”pieleen”. Aika kauan ajattelin salaa,
että koiran sitten aikanaan ainakin hakisin Suomesta, kunnes lopulta heräsin
huomaamaan että kasvatetaanhan koiria täälläkin. Mulla on edelleen useita suomalaisia
ystäviä joiden edessä olis vaikea valintatilanne jos kahdesta kansalaisuudesta
pitäisi valita vain yksi. Kumman passin antaisi pois? Itse tiedän että
luopuisin Suomen passista, ei siksi ettei se olisi tärkeä, vaan siksi että elämä
on täällä. Tämä on mun lasten koti. Täällä on ystävät, työ ja elämä.
Me laskeuduttiin tänne Yhdysvaltain länsirannikolle joulun alla.
Ensimmäinen joulu meni jonkinlaisessa selviytymismoodissa, ei ollut joulukuusta
sen enempää kuin joululahjojakaan. Jouluruuaksi valikoitui mitä kaupasta sattui
löytymään, se on monin tavoin jäänyt mieleen ikimuistoisena jouluna. Sinä
jouluna oli ikävä kotiin. Jaloissa koiranpentu ja kaksi kissaa me tuijoteltiin
toisiamme väliaikaisasunnon sohvassa ja mietittiin että mitäköhän tästäkin
tulee. Uutta vuotta juhlittiin suomalaisin menoin suomalaisessa perheessä. Ensimmäinenjoulu
opetti sen, että jos haluaa viihtyä ja sopeutua, pitää solahtaa tähän
kulttuuriin, on pakko omaksua uusia juhlia ja uusia tapoja.
Sen jälkeen sopeutuminen tänne oli aktiivista toimintaa, ja suurella
pontevuudella me hypättiin juhlimaan kaikki ne juhlapyhät mitä muutkin
juhlivat. Sen ohella silloin alkuun, toki juhlittiin myös vaput ja juhannukset,
loppukesästä kokoonnuttiin rapujuhliin ja itsenäisyyspäivää vietettiin suurin
juhlallisuuksin. Yksi kerrallaan ne suomalaiset juhlat vaan kutistuivat.
Vapusta tuli satunnainen ilo, juhannus unohtui kokonaan. Rapujakaan ei olla
syöty enää aikoihin, onhan rapuaika täällä alkukesästä. Itsenäisyyspäivän
vietto rajoittuu niihin linnanjuhliin ja Sibbeen. Jouluaattona meillä toki
julistetaan se aito joulurauha... aika kaukana se on rauhasta mun karjuessa
jälkikasvulle että olkaa hiljaa että mutsi kuulee miten joulu tulee.
Jossakin vaiheessa lakkasin kaipaamasta suomenmatkoja. Fredde käy niin
kauan kuin sen vanhemmat elää, sen jälkeen sekin varmaan lakkaa lentämästä
Suomeen. Omasta suomenmatkasta on aikaa jo neljä ja puolivuotta, Freddellä
omastaan reilu vuosi. Toisaalta meidän ympärillä on myös niitä suomalaisia, jotka uskollisesti lentävät kesäksi Suomeen.
Kuin salaa ja vähitellen tästä maasta tulin koti, näistä perinteistä omia
ja rakkaita. Suomalaisuuden esilletuomisesta tuli vähemmän tärkeää kun ymmärsi
ettei se mihinkään katoa vaikka rinnalle kasvaa toinen kansalaisuus uusine
perinteineen. Martha on kuitenkin yhtälailla Martta, tai Martta-täti ja
jutellessani sille niitä näitä, puhun lähes aina suomea.
Mä taas ajattelen, että kokonaan suomalainen (tai vaikka Intilainen tai Kiinalainen) perhe saattaisi vaalia niitä oman maansa perinteitä enemmän kuin kaksikulttuurinen perhe jossa eri juhlat ja tavat sekoittuvat. Monet juhlapyhäthän on sellaisia, että niihin liittyy jotain tiettyjä perinteitä mitä omassa perheessä on tehty. Sillä mua alkoikin kiinnostamaan, että mistä kokonaan suomalainen perhe alkaa luomaan niitä omia perinteitä juhlapyhiin (esim. se Thanksgiving), joita ei ole kuitenkaan ennen tänne muuttoa juhlinut.
VastaaPoistaTäällä meilläpäin ei taida olla yhtään perhettä, jossa molemmat vanhemmat olisi Suomesta. Miltei kaikissa on suomalainen äiti ja amerikkalainen isä. Monet ovat tulleet tänne nuorena ja asuneet jo täällä kauemmin kuin Suomessa. Mulle suomalaisten juhlien viettäminen on tärkeää siinä mielessä, että siirrän sitä tietoa myös lapsilleni, ovathan he puoliksi suomalaisia. Meidän Finlandia clubin tilaisuuksissa käy paljon vanhoja ihmisiä, jotka ovat toisenpolven suomalaisia. Heidän lapsuudessa ja nuoruudessa ei pidetty kovinkaan tärkeänä opettaa mitään suomalaisuudesta ja nyt he osallistuvat näihin tilaisuuksiin elämänsä ehtoopuolella, koska he ovat kiinnostuneita toisen kotimaansa kulttuurista ja perinteistä.
Täältä "uskollisesti Suomeen jokavuosi lentävät" menevät sinne tapaamaan perheitään. Monien suomalaisten kanssa asiasta keskustelleena tiedän, että moni menisi mielellään johonkin muualle lomallaan, mutta Suomi kutsuu vähän olosuhteiden pakostakin. Ihan niinkuin Freddekin menee tapaamaan vanhempiaan.
Täällä USA:ssa mun mielestä näkee hyvin kuinka voidaan pitää tietyllä tapaa kiinni siitä oman kotimaan kulttuurista ja samalla viettää myös paikallisia juhlia. Musta ne eivät millään tavalla ole toisiaan poissulkevia, vaan on kivaa kun on paljon juhlia pitkin vuotta.
Tottakai monen kulttuurin yhdistäminen on rikkaus ja sitähän näkee täällä kaikkialla :)
PoistaKävin vielä lukemassa tuon sun viime jouluna kirjoittaman jutun. Tajusin kyllä nyt senkin, että meillä ei ole ollut koskaan mitään kovin tarkkoja perinteitä ja että on ollut tosi helppo yhdistää kahden kulttuurin juhlat ja tavat juhlia. Me ei olla koskaan tehty mitään sen vuoksi, että niin nyt vaan kuuluu tehdä. Esim että Jouluna pitäisi syödä kinkkua ja laatikoita tai juoda glögiä. Suomalaiset jouluruoat on mun ja mieheni mielestä ihan kamalia, enkä ole niitä koskaan tehnyt omassa kodissani. Me ollaan meidän 10 vuoden avioliittovuoden aikana aina tehty jouluna jotain "oikeasti hyvää ruokaa".
VastaaPoistaLahjoja ei edes annettu lapsille ennenkuin ne oli 3v, niin ei ole sitäkään tarvinnut juuri miettiä. Pukista olen kertonut, että se asuu Suomessa Pohjoisnavalla, niin siinähän hyvin sekoittuu Suomessa ja täällä opittu jos he vaikka kaverien kanssa asiasta juttelevat.
Kannatan sitä, että jokainen luo omat perinteensä. Jos ei vaikka ne jouluruoat maistu, niin hummeri ja sisäfile on oiva vaihtoehto :)
Miten sun seurakunnassa vietetään joulunaikaa? Onko teillä adventtiaikana jo jotain jouluun liittyvää? Me kävimme ensimmäisen adventtisunnuntain jumalanpalveluksessa perheenä ja siellä lauloi lapsikuoro kristillisiä joululauluja. Tykkäsimme kovasti. Onko teillä tälläisiä adventtiajan tilaisuuksia? Menettekö te joulukirkkoon? Onko se jouluaamuna vai milloin?
VastaaPoistaVieläkö olet töissä käyvänäkin jatkanut aktiivista kirkossa käyntiä sunnuntaisin lastesi kanssa? Olisi kiva lukea taas postauksia seurakuntaelämästänne. :)
Maiju
Joulunaikaa vietetään meidän seurakunnassa laulamalla joululauluja, kokoontumalla yhteisiin ja pienenmpien ryhmien joulunalustilaisuuksiin ja toki myös tekemällä hyväntekeväisyystyötä. Lauma harjoittelee esitystään joulujumalanpalvelukseen.
PoistaKyllä me edelleenkin käydään kirkossa, se vaan on ollut vähemmän esillä täällä bloginpuolella :)