Siirry pääsisältöön

joulupuuhia



Kolme yötä jouluun on... on niitä onneksi vähän enemmän. Eilen oli kuitenkin lauman vika koulupäivä ja alkaen tästä aamusta ne on joululomalla. Just nyt ne makaa yläkerran lotin lattialla untuvapeittojen kanssa ja katsoo telkkarista jouluelokuvia. M:n loman kohokohta on se ettei tarvitse illalla mennä nukkumaan, etä se saa yökyöpelinä valvoa illalla ja nukkua puolillepäivin – seitsemän vuotias teini.



Töissä me hukutaan hienoihin suklaakonvehteihin, tunnettujen leipomoiden tekemiin kakkuihin, kekseihin ja kalliisiin pähkinöihin. Lääkäreille kannetaan ovista ja ikkunoista viinejä ja lahjapaketteja. Keskiviikkona me oikeesti saatiin jostakin leipomosta kuljetuksena joulukakku jonka päälle laitettava toffeekastike oli edelleen lämmintä.



Torstaina istuin ystävien kanssa Pubissa, meidän suominaisten joulupäivällinen. Ei mikään iso ja kattava kokoontuminen, vaan meidän neljän ystävän jengi. Vaihdettiin joululahjoja ja synttärilahjoja ja puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Perjantaina sama kuvio toistui työjengin kanssa. Noin keskimäärin firman pikkujoulut ei tarkoita kosteaa iltaa joka päättyy muistoihin joita ei halua tai kykene enää muistamaan, enormaaliseen krapulaan ja nukkumattomaan yöhön. Kukaan ei tanssi pöydillä. Me mentiin työpäivän jälkeen kivaan ravintolaan, tilattiin kaikki listan alkuruuat ja jälkiruuat, ja kukin joi makunsa mukaan muutaman. Sen jälkeen ajettiin kotiin. Meidän klinikka on monista muista poiketen yhtä suurta perhettä. Kun potilaat on poissa kaikki puhuttelee toisiaan etunimin ja tittelit unohtuu; Dr Hastrupista tulee ihan vaan Frantz ja Dr Copelandin MD PhD sisältä kuoriutuu ihan vaan Jim.




Joululahjat on ostettu. Jos ne vielä sais pakettiinkin. Muutama paketti on vielä matkalla. Joululahjakauppa on vähitellen siirtynyt nettiin. Ei siis vain meidän perheessä vaan yleensä. Kauppakeskusten ravintolat ja joulutapahtumat on kuin nuijalla lyötyjä, mutta kasseja näkyy vain muutamilla eikä kassoillakaan ole jonoja. Omat joululahjat tuli ostettua amazon.com:sta, microsoftstore.com, teacollection.com, lego.com, nordstrom.com... tulipa M:lle ostettua mittatilaustyönä pyjamakin etsy.com:sta. Nettikauppa on kätevää, helppoa ja nopeeta. Tuotteet on helppoa vaihtaa jos ne ei tullessaan miellytä eikä tarvitse etsiä aikaa lähteä jouluostoksille niin ettei lauma huomaa.

siinä ne odottaa paketointia


Ja kyllä. Meidän lapset saa tänäkin jouluna ihan liian monta pakettia. Olis varmasti järkevämpää ja ekologisempaa laittaa kuusen alle leffaliput puhelimen ruudulla – ei täällä kukaan enää paperilippuja käytä – mutta kun... musta nyt vaan on ihanaa ostaa niille joululahjoja. Tämä on se ainoa kerta vuodessa kun ne saa ihan oikeesti mitä ne haluaa, sen sijaan että ne saa sen mikä mun mielestä on hyvästä tai opettavaita tai käytännöllistä tai hyödyllistä. Jouluna saa krääsää. Jouluna saa kaiken sen minkä sit maaliskuussa voi siirtää takavasemmalle kun kaikki osat on hukkuneet tai menneet rikki. Saa ne ihan fiksujakin asioita, vaatteita, legoja, kirjoja. Tämä joulun isoin lahja on nyt viimeinkin se Xbox One.




Joulukortti tuli tänäkin vuonna tehtyä paperlesspost.com:ssa ja jaettua sieltä sähköisessä muodossa kaikille. Se lähti viime viikonloppuna ja vastaanottajia sillä oli tänä vuonna liki sata... Meidän varatonttu Claire puuhailee omiaan ja elää ihan mukavaa rinnakkaiseloa meidän kanssa.  



Kommentit

  1. Netistä mäkin tilasin,ihanan helppoa. Meillä on samainen xbox, mutta toistaiseksi tytöt on tyytyneet katsomaan kun isi pelaa fallout nelosta :) Ei ole tajunneet vielä kinuta omia pelejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nää on hyvin tietoisia kaikista peleistä ja meillä käytiin aika vakavaan sävyyn myös keskustelu siitä miksi peleissä on ikärajoja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi