Siirry pääsisältöön

joulupuuhia



Kolme yötä jouluun on... on niitä onneksi vähän enemmän. Eilen oli kuitenkin lauman vika koulupäivä ja alkaen tästä aamusta ne on joululomalla. Just nyt ne makaa yläkerran lotin lattialla untuvapeittojen kanssa ja katsoo telkkarista jouluelokuvia. M:n loman kohokohta on se ettei tarvitse illalla mennä nukkumaan, etä se saa yökyöpelinä valvoa illalla ja nukkua puolillepäivin – seitsemän vuotias teini.



Töissä me hukutaan hienoihin suklaakonvehteihin, tunnettujen leipomoiden tekemiin kakkuihin, kekseihin ja kalliisiin pähkinöihin. Lääkäreille kannetaan ovista ja ikkunoista viinejä ja lahjapaketteja. Keskiviikkona me oikeesti saatiin jostakin leipomosta kuljetuksena joulukakku jonka päälle laitettava toffeekastike oli edelleen lämmintä.



Torstaina istuin ystävien kanssa Pubissa, meidän suominaisten joulupäivällinen. Ei mikään iso ja kattava kokoontuminen, vaan meidän neljän ystävän jengi. Vaihdettiin joululahjoja ja synttärilahjoja ja puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Perjantaina sama kuvio toistui työjengin kanssa. Noin keskimäärin firman pikkujoulut ei tarkoita kosteaa iltaa joka päättyy muistoihin joita ei halua tai kykene enää muistamaan, enormaaliseen krapulaan ja nukkumattomaan yöhön. Kukaan ei tanssi pöydillä. Me mentiin työpäivän jälkeen kivaan ravintolaan, tilattiin kaikki listan alkuruuat ja jälkiruuat, ja kukin joi makunsa mukaan muutaman. Sen jälkeen ajettiin kotiin. Meidän klinikka on monista muista poiketen yhtä suurta perhettä. Kun potilaat on poissa kaikki puhuttelee toisiaan etunimin ja tittelit unohtuu; Dr Hastrupista tulee ihan vaan Frantz ja Dr Copelandin MD PhD sisältä kuoriutuu ihan vaan Jim.




Joululahjat on ostettu. Jos ne vielä sais pakettiinkin. Muutama paketti on vielä matkalla. Joululahjakauppa on vähitellen siirtynyt nettiin. Ei siis vain meidän perheessä vaan yleensä. Kauppakeskusten ravintolat ja joulutapahtumat on kuin nuijalla lyötyjä, mutta kasseja näkyy vain muutamilla eikä kassoillakaan ole jonoja. Omat joululahjat tuli ostettua amazon.com:sta, microsoftstore.com, teacollection.com, lego.com, nordstrom.com... tulipa M:lle ostettua mittatilaustyönä pyjamakin etsy.com:sta. Nettikauppa on kätevää, helppoa ja nopeeta. Tuotteet on helppoa vaihtaa jos ne ei tullessaan miellytä eikä tarvitse etsiä aikaa lähteä jouluostoksille niin ettei lauma huomaa.

siinä ne odottaa paketointia


Ja kyllä. Meidän lapset saa tänäkin jouluna ihan liian monta pakettia. Olis varmasti järkevämpää ja ekologisempaa laittaa kuusen alle leffaliput puhelimen ruudulla – ei täällä kukaan enää paperilippuja käytä – mutta kun... musta nyt vaan on ihanaa ostaa niille joululahjoja. Tämä on se ainoa kerta vuodessa kun ne saa ihan oikeesti mitä ne haluaa, sen sijaan että ne saa sen mikä mun mielestä on hyvästä tai opettavaita tai käytännöllistä tai hyödyllistä. Jouluna saa krääsää. Jouluna saa kaiken sen minkä sit maaliskuussa voi siirtää takavasemmalle kun kaikki osat on hukkuneet tai menneet rikki. Saa ne ihan fiksujakin asioita, vaatteita, legoja, kirjoja. Tämä joulun isoin lahja on nyt viimeinkin se Xbox One.




Joulukortti tuli tänäkin vuonna tehtyä paperlesspost.com:ssa ja jaettua sieltä sähköisessä muodossa kaikille. Se lähti viime viikonloppuna ja vastaanottajia sillä oli tänä vuonna liki sata... Meidän varatonttu Claire puuhailee omiaan ja elää ihan mukavaa rinnakkaiseloa meidän kanssa.  



Kommentit

  1. Netistä mäkin tilasin,ihanan helppoa. Meillä on samainen xbox, mutta toistaiseksi tytöt on tyytyneet katsomaan kun isi pelaa fallout nelosta :) Ei ole tajunneet vielä kinuta omia pelejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nää on hyvin tietoisia kaikista peleistä ja meillä käytiin aika vakavaan sävyyn myös keskustelu siitä miksi peleissä on ikärajoja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...