![]() |
jouluaattoiltana joulupukin käynnin jälkeen |
Tapaninpäivän aamuna lastensairaalan käytävillä vaeltaa joukko vähän
resuisen näköisiä vanhempia. Parta ajamatta, päällä ryppyinen paita tai
jouluyöpaita. Tukka pystyssä ja kasvoilla joko edellisen päivän meikit tai ei
meikkiä lainkaan. Kaikki näyttävät väsyneiltä, uni on ollut vähissä ja retki
alakerran Starbucksiin on liki välttämätön.
Palataan ajassa vuorokauden verran taaksepäin... jouluaamuun. Lauma tekee
ennätyksen ja aamukuuden sijasta ne rynnii alakertaan vasta kahdeksalta.
Edellisenä iltana me ollaan käyty läpi säännöt; ensin Martta ulos ja mutsille
kahvia, sitten voidaan avata lahjoja. Arvotaan ensimmäinen vuoro, O voittaa ja
saa aloittaa... Tuntia myöhemmin mulla on uusi naamanpesukone, toppaliivi,
korvikset ja UGGin tohvelit. Laumalla on Xbox One ja tsiljoona peliä siihen, ja
legoja ja Star Wars äijiä ja Shopkinseja ja kirjoja ja... Fredde on ilahtunut
omasta pinostaan ja ne siirtyy yläkerran loftiin asentamaan pelikonsoliaan. Alakerrassa mä keitän toisen kupin kahvia ja
kaivan jääkaapista hummerinpyrstöt, voin, perunat, kerman, vadelmat, shampanjan
ja appelsiinimehun... aamiaiseksi.
Lauma pelaa ja leikkii, mä käyn Martan kanssa pitkällä lenkillä, aloitan
palapelin järjestämällä kaikki tuhat palaa, kaadan itselleni lasin kuohuvaa ja
maustan sen vadelmaliköörillä. Pöydällä palaa kynttilät ja vieressä on
marikulhollinen konvehteja. Ihanaa.
Myöhemmin komennan laumani pihalle, ne juoksee villi-ihmisten lailla ja
innostaa Martan mukaan, ei niin että sitä kauheesti tarvitsis houkutella.
Martta on ainoa joka pysähtyy kuuliaisesti suojatien reunaan, muut jatkaa
matkaansa. Annan Martalle luvan ja se lähtee hulvattomaan loppukiriin
ottaakseen muut kiinni. O pysähtyy ja kääntyy katsomaan koiraa, Martta ei
pysähdy. Martta törmää seisovaan lapseen ja hetken aikaa ilma on täynnä koiria
ja käsiä ja jalkoja, sitten maailman täyttää sydäntäsärkevä huuto.
![]() |
syyllinen ei itse tiedä olevansa syyllinen |
Mä kannan lapsen sisälle, huuto ei lopu, siihen sekoittuu sanoja; älä
koske, älä koske, sattuu, sattuu, sattuu... mä nostan sen sohvalle ja se huutaa
edelleen. Kysyn mihin sattuu ja se osoittaa säärtä, mä ajattelen että ehkä
kuitenkin polveen ja lätkäisen kylmäpakkauksen sen polvelle. Se huutaa edelleen
ja mä annan sille buranaa. Se huutaa ja mä soitan lastenlääkärin
vastaajapalveluun. Se huutaa kun me odotetaan puhelua ja se huutaa kun mä puhun
puhelimessa. Mä soitan lastensairaalan sunnuntaipäivistykseen, ne on kiinni. Mä
soitan seuraavaan kiirepäivystykseen ja ne on auki. Se huutaa vielä vähän
kovempaa kun mä sanon että meidän pitää lähteä lääkäriin.
Matkalla se huutaa jokaisen käännöksen ja kuopan kohdalla, muuten se itkee.
Kysyn sattuuko enenmmän vai vähemmän vai koko ajan samalla tavalla. Se sanoo
että enemmän, koko ajan enemmän. Me päästään lääkäriin ja lääkäri katsoo jannun
jalkaa. Se osoittaa mulle pientä kohoumaa sääressä. Se ei ole erityisen
turvonnut, se ei punoita, siinä on vain kohouma. Poika lääkitään ja kuvataan,
kuvaaminen on karmiva kokemus kaikille. Sairaanhoitajalla on kyynel silmässä
kun me pidetään sitä pientä avuttomasti huutavaa poikaa aloillaan.
![]() |
sydäntäsärkevä näky |
Lääkäri tulee takaisin huoneeseen ja mä näen sen ilmeestä heti että tästä
tuli nyt pidempi retki. Ne lastoittaa jalan siirtymää varten. Poika huutaa koko
sen ajan. Me ajetetaan hiljaisessa iltayön liikenteessä kohti lastensairaalaa.
Ne odottaa jo meitä traumapäivystyksessä. Morfiinia tarjoillaan jo ovella,
huuto loppuu. Ojennan levykkeen hoitajalle, ettei tarttis kuvata uudestaan. Me
odotetaan hetken aikaa vapaata huonetta, ortopedian puolella on ollut kiire
päivä, kaikki ne uudet skeittilaudat ja temppusysteemit. Aulassa on Starbucks,
ostan itselleni kahvin ja olen kiitollinen siitä että lastensairaalassa
ajatellaan aina myös potilaan vanhempia.
![]() |
Starbucks on aina auki! |
Tapaan ortopedin jo ennen kun me ollaan huoneessa. Se tulee juttelemaan ja
kertoo suunnitelmasta. Jalka on poikki kahdesta kohdasta. Ne lääkitsee jannun
niin että luut saadaan paikoilleen, jalka kipsataan, kuvataan uudestaan ja sit
meidät siirretään osastolle. Se naurahtaa että onnellisinta tässä on se että
poika on viisi, aikuinen olis automaattisesti ollut jo leikkurissa. Lapsen luut
paranee ilman nauloja ja titaniumlevyjä. Ortopedi jututtaa poikaa, ne puhuu
elokuvista ja siitä Xboxista. Mulle ortopedi sanoo että se on huolissaan jalan
verenkierrosta. Mä olen aina ajatellut että meidän kolmikosta O on se joka
itkee kuvitteellisia vammoja. Tänä iltana opin että se on harvinaisen vahva,
tyyni ja kivunsietokykyinen nuorimies. Hoitaja sanoo että se on harvinaisen
rauhallinen.
![]() |
traumahuone 48 |
Meidän ympärillä pyörii traumapolin päivystävälääkäri, päivystävä ortopedi
ja ylilääkärikin käy kyselemässä kuulumiset. Nää laboratorionhoitajat on
kuulemma kuuluisia siellä, ne kun vastaa suurimmasta osasta koirien aiheuttamia
murtumia. Ylilääkärillä itsellään on kaksi.
Kello käy jo aamukolmea ennen kuin meidät siirretään osastolle. Naurahdan
kun tajuan että meidät viedään siihen samaan huoneeseen kuin missä me oltiin
M:n kanssa tammikuussa 2013. Huikea sattuma ottaen huomioon että puhutaan
lastensairaalasta, joka vastaa kolmen osavaltion palvelemisesta. Mulle on jo
pedattu huoneen vuodesohvaan sänky. Kiitän, ja hoitaja naurahtaa että näin
heillä on tapana. Me siirretään yhteispelillä potilas omaan sänkyynsä ja se
nukahtaa kun käännän selkäni. Mä pyörin
vielä tunnin verran vuodesohvassa ennen kuin nukahdan rauhattomaan uneen.
![]() |
mulle pedattu sänky ole enemmän kuin osasin haaveilla |
Ennen seitsemää pojan sängyn vieressä seisoo kolme lääkäriä. Aamun
hämärässä ne esittelee itsensä ja tajuan että mähän tunnen ortopedian
päivystävän ylilääkärin, se on se sama tyyppi joka leikkas M:n lonkan, sekin
muistaa meidät ja me naurahdetaan yhdessä sattumaa.
Tapaninpäivän aamuna lastensairaalan käytävillä vaeltaa joukko vähän
resuisen näköisiä vanhempia. Parta ajamatta, päällä ryppyinen paita tai
jouluyöpaita. Tukka pystyssä ja kasvoilla joko edellisen päivän meikit tai ei
meikkiä lainkaan. Kaikki näyttävät väsyneiltä, uni on ollut vähissä ja retki
alakerran Starbucksiin on liki välttämätön.
Mulla on päällä hätäisesti ylle huitaistut juoksuleggarit ja juoksupaita.
Jalassa on kumitossut. Olen nukkunut asussani ja osaston peitosta on siirtynyt
valkoista nöyhtää paitaan. Tukka on pesemättä ja kampaamatta ja mietin pyydänkö
hammasharjan, vai pärjäänkö kuitenkin ilman. Olen kiusallisen tietoinen
räjähtäneestä ulkomuodostani keskustellessani lääkäriparven kanssa. Muistutan itseäni
että jokaisesta huoneesta löytyy saman näköisiä äitejä ja isiä.
Syön lapseni aamiaisen ja haen sen kahvini alakerrasta. Fredde tulee
käymään niitten kahden muun kanssa ja O lähinnä nukkuu. Käskystä se heiluttelee
varpaitaan tunnin välein joko lääkärille tai sairaanhoitajalle. Pojan varpaat
heiluu, ne on terveen väriset ja lämpimät. Illalla ne vielä sinersi. Kun
fysioterapeutti on käynyt katsomassa jannua me päästään kotiin.
![]() |
kaksikko kiipeilee leveällä ikkunanlaudalla O:n nukkuessa |
Fysioterapeutti kurkistaa meidän huoneeseen. Se katsoo pientä poikaa,
pyytää sitä taas heiluttelemaan varpaita. Se tietää jo että jannulla on
motorisen kehityksen viivästymä. Se sanoo ettei se muutenkaan antais
kainalosauvoja alle seitsemänvuotiaalle, ja päätyy siihen että pojalle tilataan
pyörätuoli. Se toimitetaan meille kotiin alkuviikosta. Sit se vielä varmistaa
että mä pystyn siirtämään lapsen sängystä sohvalle ja takaisin ennen kuin
lähtee jatkamaan matkaansa.
![]() |
matkalla kotiin |
Tunnin kuluttua me istutaan autossa matkalla kotiin. Meidän oma
lastenlääkäri soittaa ja kysyy miten pojalla pyyhkii. Sunnuntaina se soittaa
uudestaan ja illalla se tuo meille kotiin lihasrelaksaattireseptin kipeälle nuorelle
miehelle. Dr Carter tervehtii syyllistä ja kipuaa yläkertaan. Se pyytää jannua taas kerran heiluttamaan varpaitaan ja kokeilee että ne varmasti on lämpimät. Vielä kaikkien näitten vuosien jälkeen olen aina yhtä häkeltynyt
tästä välittämisestä ja huolehtimisesta. Siitä että lastenlääkäri tulee
sunnuntai-iltana kylään – pyytämättä ja ilmaiseksi.
![]() |
sushia ja XBox |
Yläkerrassa pieni poika pelaa sisarustensa kanssa Xboxia. Ne pitää veljestään
hyvää huolta, me kun ollaan kaikki aika huolissamme meidän kipsijalasta.
![]() |
M:n joululahja mulle |
Voi mikä joulu! Toivottavasti toipuminen sujuu hyvin. Voimia potilaalle ja huoltojoukoille. Kuinka kauan kipsi pidetään paikallaan?
VastaaPoistaKiitos. 8 viikkoa tällä tietoa.
PoistaVoi ei. Pikaista paranemista O:lle!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaVoi että! Eikös se ollut juuri O, jota teidän edellinen (pikkasen aikaa ollut) koira puri ja nyt sitten tämä uuden koiralemmikin törmäily! O:lla on kyllä huonoa tuuria koirien kanssa!
VastaaPoistaVilkkaat lapset ja vilkaat koirat ovat toisaalta ihana mutta toisaalta melkoisen riskialtis yhdistelmä. Toivottavasti jatkossa on parempaa onnea eläinten kanssa O:lla!
Nopeaa paranemista O:lle!
Maikku
Sama lapsi joo. Tämä oli tosin ihan puhtaasti vahinko toisin kuin se edellinen kerta.
PoistaVoi itku! Kyllä sattuu ja tapahtuu. uskomattoman reipas poika!
VastaaPoistaOn joo ollut ihan mielettömän reipas :)
PoistaVoi pyhä isä, tää on mennyt tähän asti multa ohi. Kovasti toipumista toipilaalle ja hyviä hermoja kaikille muille!
VastaaPoistaKiitos! Pinnaa tarvitaan kun se alkaa sen verran tokenemaan että jumissa oleminen rupee ärsyttämään.
Poista