perjantai, marraskuun 15. - aamuvarhaisella

Mikään ei voita tuoretta pullaa!

Ja sitten on taas perjantai. Aina on maanantai tai perjantai. Ulkona ropiseva sade tuntuu hellältä ja rauhoittavalta varhaisen aamun hetkenä. Kynttilän liekki lepattaa rauhallisesti ja aamukahvi maistuu tänäänkin taivaallisen hyvältä – mustaa kahvia, loraus kuumaa vettä päälle. Jokainen aamu alkaa samalla tapaa, sähköpostit, uudet myyntiin tulleet kohteet, uutiset ja toisen kahvikupillisen kanssa hetki blogistaniassa. Unentuoksuinen poika on nähnyt unta kouluampumisesta ja tulee mun lähelle pötköttelemään peiton alle, heräsin jo ennen viittä, ehdin kirjoittamaan ennen kuin on aika kaataa kahvi Tättiksen kuppiin ja herättää se hellästi uuteen päivään.

Joku muu ehkä torkkuis sohvalla vaan ei tämä tyyppi. 

Katson päivän ohjelmaa, onneksi eilen ehdin tehdä niitä aikaa ja ajattelua vaativia asioita. Freddekin oli kotona ja suunniteltiin yhdessä mun yrityksen tulevaa vuotta. Mitkä on seuraavat askeleet, miten niitä lähdetään toteuttamaan? Mitä budjetoidaan investointeihin? Entä tämän joulun asiakaslahjat? Sellaistakin joudun ajattelemaan ja miettimään että mihin mä kaikki nämä kilometrit laitan... mun ajokilometrit on syy siihen että meillä on kolme autoa kahden kuljettajan taloudessa. 

Tää nouseva ja laskeva työpöytä on ihan parras silloin kun tekee pidempää projektia pöydän ääressä. 

Tättiksellä on tänään taas aika lastensairaalassa. Ihan mielettömän ihanaa että ollaan päästy tähän kipupoliklinikan ohjelmaan jossa me tavataan lastenlääkäriä, fysioterapeuttia, ravitsemusterapeuttia, psykologia, urheilulääkäriä, sosiaalityöntekijää ja muita moniammatillisen tiimin jäseniä kuukausittain. Tästä ohjelmasta on ollut ihan valtavan paljon iloa ja hyötyä, ja kun se päivä tulee kun meidät sieltä tuupataan hellästi pois pesästä jännitän ihan varmasti. Kolikon kääntöpuoli on se että tiimin vastaanotto on kaukana, liki tunnin ajomatkan päässä kauniilla säällä ja ilman ruuhkaa. Mietin siis tänäkin aamuna että päästäänkö me takakautta, pikkuteitä laakson laitaa, vai onko laaksossa edelleen tulva ja tiet suljettuina. Snoqualmie River tulvii usein talvisin ja vaikka putokset on komeat on hässäkkä melkoinen laakson maanviljeliöille ja asukkaille.

Mun ottama kuva Snoqualmien putouksista muutaman vuoden takaa. 

Iltapäivällä pojat menee ystävänsä luokse. Onni on ihana tiivis naapurusto ja kouluyhteisö, se että melkein joka viikko tekstaillaan että teille vai meille ja neljän jannun kopla leikkii aina perjantai-iltaisin jossakin. Muina iltoina ne hengaa koulunpihalla koulupäivän jälkeen, varmaan viitisentoista lasta käy heittämässä repun narikkaan ja palaa koulun pihalle pelaamaan pallopelejä ja leikkimään. Poikien kummitäti oli vähän kateellinen kun kerroin että miellä noi on ulkona useita tunteja joka iltapäivä, itsenäisesti ja ihan omasta halustaan.

Lenkkihepulit.

Freddellä oli iltapäivällä joku systeemi. Happy Hourit tuppaa meidän perheessä olemaan enemmän työtilaisuuksia kuin huvittelua, vielä en tiedä miltä viikonloppu näyttää töiden puolesta mulle itselleni mutta sen tiedän että huomenna on yhdellä karate ja sunnuntaina toinen menee synttäreille, se luokoon raamit tälle viikonlopulle.

Onneksi on perjantai ja pizza päivä! Hyvää viikonloppua kaikille!

Mä oon ihan hurahtanut näitten tonttujen virkkaamiseen...