Siirry pääsisältöön

loppusuora

Neljä viikkoa koulua takana... viides viikko on tynkä, vain kaksi kouluiltaa. Ensi viikolla kolme iltaa ja sit alkaa viikko seitsemän, josta kaksi iltaa "finals" eli lopputentit. Viikot kahdeksan ja yhdeksän menee harjoittelussa ja sit tää on tehty. Joulukuussa on osavaltion ”certification exam”. Mä en haluu et tää loppuu vielä.

Selaan netissä talven kursseja ja arvon englannin ja matikan välillä, molemmat saa tehdä netissä. Ajatus siitä että tää puristus on loppusuoralla on haikea, mä tykkään tehdä tätä, mä tykkään käydä koulua. On ihanaa tavata aikuisia ja puhua aikuisten asioita, on ihan parasta saada keskittyä johonkin muuhun kuin tohon rakkaaseen apinalaumaan.

Täytän vapaaehtoistyöhakemuksia netissä sairaaloihin, johonkin pitäis saada jalka ovenväliin, jostakin tarttis aloittaa... jos vaikka sais työpaikan ja työkokemusta ja pisteitä. Useimmat sairaalat ei palkkaa vastavalmistuneita, sama se mihin on valmistuneet – ei palkkaa... Jos johonkin mielii töihin on syytä aloittaa palkatta ja näyttää että osaa ja haluaa ja et on varteenotettava.


Näitten viikkojen aikana oon oppinut sen että mä ihan oikeesti haluan sairaanhoitajaksi! Siis Haluan ja Tahdon – isoilla alkukirjaimilla. Jos elämä olis toisenlaista, jatkaa posottaisin täysillä koko matkan, nyt on pakko hidastaa ja jarrutella mutta päämäärä on selvä. Nyt pitää välillä pitää huolta tästä laumasta ja itsestä ja päästää L takaisin töihin ja tehdä itsekin vähän niitä töitä.


Kommentit

  1. Kurkkapa CL healthcare jobs. NCAn paikkoja on paljon auki kotihoidossa/AFHssa. Eri agencyt jatkuvasti hakee joko osa- tai kokopaivaisia. Palkka on surkea, mutta parempi sekin kuin ei mitaan. Usein voit viela itse sanella tuntimaaran.
    Suvi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi