Tahdon Asiat

Kulman takan, noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä, on Evans Creek Preserve. Ulkoilualueeksi sitä kai suomeksi sanottaisiin, ei varsinaisesti puisto, muttei luonnonsujelualue tai kansallispuistokaan. Täällä missä metsää ja ulkoilureittejä on enemmän kuin omiksi tarpeiksi, ja varmasti jokaisella nurkalla, saa yleensä ulkoilla rauhassa... näin myös tänään. Evans Creekin taika on sen rauha, lapsille sopivat reitit ja tontut. Puistoon on kätketty lukemattomia tonttuja jotka löytäjä siirtää aina seuraavaan piiloon...   porttitonttu tervehtii tulijoita "hei katsokaa näitä lehtiä!!!"   M löytää ekan tontun on syytä olla vähän varvoinen ettei se säikähdä ja vaikka pure... ...uuteen piiloon K löytää seuraavan tontun kannonnokasta O:n vuoro etsiä tontulle uusi piilo lähtiessä porttitonttu on siirtynyt muihin hommiin

Istun kahden pojan kanssa lääkärin vastaanottohuoneessa. Esitän että teen jotain tärkeetä toisen pojan kanssa lääkärin puhuessa. Todellisuudessa puren huulta ja hoen hiljaa itselleni: ”Et itke! Et saa itkeä, et nyt... itket sit autossa, mutta et tässä... hymyile, naura, sano jotakin hauskaa...” Se alkoi kai jossakin vaiheessa kevättä. Hiljalleen, niin ettei siihen oikeastaan edes kiinnittänyt huomiota. Niin että ajattelin että se nyt on vaan näitä vaiheita, siis niitä missä elimistö uusiutuu ja sit se taas tasaantuu. Googlasin ja rauhoituin hetkeksi. Turhia huolia. Naisten kotkotuksia. Tein mitä netissä neuvottiin enkä vähään aikaan ajatellut asiaa sen enempää. Harmitonta ja ohimenevää. Jossakin vaiheessa havahduin siihen että kampa on suihkun jälkeen aina täynnä hiuksia... lähteehän noita... kaikilta. Tein tukistuskokeen uudestaan, ostin kaupasta biotiinia ja yritin olla huolehtimatta. Sitten tyynyliinasta alkoi löytymään hiuksia ja se kampa suihkun jälkeen oli edelleen täynn...

Ihan yhtä paljon kun kesän loppuessa odotan syksyä ja koulun alkamista, odotan nyt kesää... Odotan kiireettömiä aamuja, aamukahvia aurinkoisella kuistilla, retkiä uimarannalle, puistolounaita, museoita ja muuta kesäkivaa. Työnnän jonnekin kaukaisuuteen sen todellisuuden muutoksen vaikeudesta M:lle ja K:lle ja keskityn odottamaan onnellista kiiltokuvaa, elokuvien ja pesuainemainosten kesää. Sellainen kesä meille tulee tänä vuonna, ihan varmasti. Vielä neljätoista aamua ja kolmet kevätjuhlat... M hakee K:n bussista mies ja sen mustekalat M lähdössä terapiaan tänään

Sai meillä eilen uuden muodon, kun Pinterestin innoittamana lykkäsin ainekset jäätelövohveliin ja grilliin.  jätskivohvelit pieniä vaahtokarkkeja suklaahippusia mansikoita Maaliskuussa lomatalossa me syötiin perinteinen versio samasta herkusta... kekseillä, isoilla vaahtokarkeilla ja suklaalevyn palasilla... Perinteisessä versiossa vain vaahtokarkki paahdetaan nuotiolla ja syödään keksin ja suklaan kanssa.

Sunnuntai oli ja meni… Meillä oli M:n kanssa aivan loistava retki metsäpoluilla ja iltapäivällä ne lähti Ikeaan mun suunnatessa töihin. Eilen oli ihanaa, maanantai ja pyhä. Me vietettiin se nautiskellen yhdessäolosta perheen ja naapureiden kanssa, hyvästä ruuasta ja juomasta ja  kesän ekasta telttaretkestä lastenhuoneessa. Vielä on matkaa siihen että teltta siirretään pihalle, keskelle yön ääniä... kojootteja ja karhuja. Viime yönä pelottamaan riitti avonaisen ikkunan sisälle tuoma tuulenvire ja yövalon kajastus telttakankaan lävitse, toisen itkiessä kasvukipujaan unessaan. Tänään päättyi aikakausi elämässä. Se ei mennyt kevyesti eikä kyyneleittä, viimeinen kerta täynnä naurua, iloa ja jäähyväisten haikeita kyyneleitä... Yritin pitää puheen ja lausua kiitoksen, puhe vaihtui lähinnä itkun sekaiseen muminaan. Viisi vuotta MOPS:ia on takana ja vaikka ystävyydet on ikuisia ja kohtaamiset lähtemättöminä mielessä, on lähteminen vaikeaa. Miten...