Siirry pääsisältöön

hyvää huulille

Joskus alkukeväästä päätin että tänä keväänä lasten opettajat ja terapeutit saa lahjaksi omatekoista huulirasvaa. Jouluna ostin opettajille saippuoita, viime keväänä tein itse sokerikuorintaöljyä ja edellisenä jouluna leivoin kymmeniä maustekakkuja... Tällä kertaa siis huulirasvaa. Googlasin reseptejä ja säilöin niitä Pinterestiin odottamaan. Tilasin laatikollisen aineita Amazonista... mehiläisvahaa, kaakaovoita, glyserolia, pikkupurnukoita. Kookosöljyä löytyy kaapista tilaamattakin. Sitä kun tulee käytettyä Young Livingin öljyjen laimentamiseen ennen iholle hieromista. Annin suosituksesta hoidan omaa selkäkipuani Young Livingin öljyillä  - panaway ja piparminttu - hyvällä menestyksellä, ja O:n siitepölyallergiaa tuntuu helpottavan sitruunan, laventelin ja piparmintun yhdistelmä.

Viimeinen koulupäivä on vähän lapsesta riippuen kesäkuun puolivälin jommalla kummalla puolella, ja viimeisenä koulunsa päättää M kesäkuun 17. Tänään oli siis aika tehdä koesatsi... Vartissa mulla oli 11 purkkia huulirasvaa valmiina. Seuraavaan satsiin laitan muutaman pisaran enemmän piparminttuöljyä ja sitruunaöljyä, jotta maku vähän voimistuu. Muuten käyttäjäraati - koko lauma - on tyytyväinen tuotteeseen.






Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi20. toukokuuta 2014 klo 14.07

    Aikas kiva!

    / Älskling

    VastaaPoista
  2. sanna24. toukokuuta 2014 klo 13.46

    Mä oon sanaton. Viimeinen asia, mitä mulle tulis mieleen on TEHDÄ itse nuo lahjomiset. Sä oot mun sankari! Mä koitan etsiä aikaa mennä ostamaan ne ja mietin, et mitä mä ees ostan. Taitaa mennä skumppalinjalla taas ja Sollia sille yhdelle tarhansedälle. #mitenniinoonlaiska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa25. toukokuuta 2014 klo 13.00

      Höpö höpö :) Suurin vaiva noissa oli saada ne kamat tilattua, tekemiseen meni oikeesti vartti lasten avustuksesta huolimatta...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää