Siirry pääsisältöön

hyvää huulille

Joskus alkukeväästä päätin että tänä keväänä lasten opettajat ja terapeutit saa lahjaksi omatekoista huulirasvaa. Jouluna ostin opettajille saippuoita, viime keväänä tein itse sokerikuorintaöljyä ja edellisenä jouluna leivoin kymmeniä maustekakkuja... Tällä kertaa siis huulirasvaa. Googlasin reseptejä ja säilöin niitä Pinterestiin odottamaan. Tilasin laatikollisen aineita Amazonista... mehiläisvahaa, kaakaovoita, glyserolia, pikkupurnukoita. Kookosöljyä löytyy kaapista tilaamattakin. Sitä kun tulee käytettyä Young Livingin öljyjen laimentamiseen ennen iholle hieromista. Annin suosituksesta hoidan omaa selkäkipuani Young Livingin öljyillä  - panaway ja piparminttu - hyvällä menestyksellä, ja O:n siitepölyallergiaa tuntuu helpottavan sitruunan, laventelin ja piparmintun yhdistelmä.

Viimeinen koulupäivä on vähän lapsesta riippuen kesäkuun puolivälin jommalla kummalla puolella, ja viimeisenä koulunsa päättää M kesäkuun 17. Tänään oli siis aika tehdä koesatsi... Vartissa mulla oli 11 purkkia huulirasvaa valmiina. Seuraavaan satsiin laitan muutaman pisaran enemmän piparminttuöljyä ja sitruunaöljyä, jotta maku vähän voimistuu. Muuten käyttäjäraati - koko lauma - on tyytyväinen tuotteeseen.






Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi20. toukokuuta 2014 klo 14.07

    Aikas kiva!

    / Älskling

    VastaaPoista
  2. sanna24. toukokuuta 2014 klo 13.46

    Mä oon sanaton. Viimeinen asia, mitä mulle tulis mieleen on TEHDÄ itse nuo lahjomiset. Sä oot mun sankari! Mä koitan etsiä aikaa mennä ostamaan ne ja mietin, et mitä mä ees ostan. Taitaa mennä skumppalinjalla taas ja Sollia sille yhdelle tarhansedälle. #mitenniinoonlaiska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa25. toukokuuta 2014 klo 13.00

      Höpö höpö :) Suurin vaiva noissa oli saada ne kamat tilattua, tekemiseen meni oikeesti vartti lasten avustuksesta huolimatta...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää