Siirry pääsisältöön

ei ihan tavalliset synttärit

Elokuvissa – ja joskus tv-sarjoissakin – näkee hulppeita lastenkutsuja, mutta noin keskimäärin synttärit on meidän lähipiirissä pysyneet kohtuudessa. Kutsut on järjestetty kotona tai puistossa, ja nyt lasten ollessa isompia me käydään jalkapallosynttäreillä, pomppulinnakutsuilla, ponikutsuilla jne. Systeemi toimii aina samaan tyyliin; noin 45 minuuttia ohjelmaa ja sen jälkeen samanmoinen aika kakkua ja mehua. Kutsuilla on paikasta riippuen 12-15 lasta ja ohjelmaa vetää yks tyyppi. Hintaa näillä kesteillä on paikasta riippuen $175-$250 ja useimmissa paikoissa on useammatkin juhlat käynnissä samaan aikaan. 


Pari vuotta takaperin M juhli synttäreitään tällä järjestelyllä junakemuissa, viime vuonna meillä oli naamiaiset kotona ja tänä vuotta pelattiin jalista 12 parhaan kaverin kanssa. Poikien synttärit on aina järkätty viereisessä puistossa, ilmaiseksi ja säästä riippumatta. Juhlista kotiin lähdetään mukana ilmapallo ja pussillinen sekalaista romua, jonka yleensä voi kipata suoraan kierrätykseen.



Eilen me oltiin niissä elokuvien kutsuissa. Meidät oli kutsuttu lastenmuseoon – vähän kuin lapsille suunnattu Heureka - sen sulkemisajan jälkeen.




”After Hour Partyja” voi järjestää monessakin paikassa niin lapsille kuin aikuisillekin, mutta hinta on toki vähän toisennäköinen. Tänne oli kutsuttu noin 60 lasta ja aikuista. Lapsista piti huolta ja auttoi tieteeseen tutustumisessa museon henkilökunta - ehkä kymmenisen aikuista - meidän vanhempien nautiskellessa cocktailpaloista ja alkoholitarjoilusta erillisellä alueella. Juhlat alkoivat puolikuudelta ja päättyivät meidän osalta ennen kahdeksaa valtaosan jäädessä vielä leikkimään museoon. Partyfavoritkin oli vähän toisenlaista kaliiperia, ilmapallot mukaanlukien.



M tutustuu sulkujen toimintaan museohenkilökunnan avulla


Kivaa oli ja kivaa kun päästiin mukaan. Meidän jälkikasvu saa edelleenkin tyytyä ihan vaan tavallisiin lastenkutsuihin.

matkalukemiseksi lähti kirja meidän kotiplaneetasta ja kaksin kappalein vuoden lelu palkinnon voittajaa

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Jutta19. toukokuuta 2014 klo 8.19

    Ohjattujen toiminnallisten synttärien kohdalla aina jään miettimään, jäikö sankari sivurooliin. Oliko juhla hänen ja kavereiden tapaaminen vai kavereiden saaminen paikalle, koska heille luvassa viihdettä. En tiedä. Itse ainakin aikoinaan kuvittelin, että sankari oli keskipiste ja ohjelma kiertyi hänen ympärilleen.

    VastaaPoista
  2. Jutta19. toukokuuta 2014 klo 9.53

    Olen neljän äitinä monen monta lastenjuhlaa järjestänyt. Asuimme 10 vuotta suuressa talossa ja kutsuinkin koko päiväkotiryhmän opettajineen. Tämä osottautuikin aika kivaksi tavaksi, sillä se tapahtui hoitotuntien puitteissa eli osakseni tuli ottaa vastuu vain fasiliteeteista ja opastuksesta. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa19. toukokuuta 2014 klo 19.18

      Meillä on pieni talo, noin 180m2 ja täällä vanhemmat osallistuvat päiväkoti-ikäisten juhliin eli ei taida tulla meillä kyseeseen koko luokan kutsuminen. Toisaalta meillä synttärit on aina menneet mukavasti näin enkä näe mitään syytä muuttaa systeemiä... pojilla puistobileet ja M:lla vaihtelevasti mitä nyt milloinkakin haluaa järjestää.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää