Siirry pääsisältöön

täydennystä

Jotenkin näin se keskustelu meni... ”Saanko lounaaksi muroja?” – Murot ei ole lounasruokaa, eikä meillä ole maitoa. Et saa. ”Saanko maapähkinävoileivän?” – Joo, eiku et kun meillä ei oo leipää? ”Saanko mehun?” – Et. Mehukin on loppu. Pitää mennä kauppaan... Lopulta lounaspöydässä oli viimeistä munista tehty pannari mansikkahilloa. Sen jälkeen kun M oli pudotettu koulubussille, me lähdettiin jannujen kanssa kauppaan ja ostettiin kauppa tyhjäksi:




-        2 laatikollista omenasosetta (yhteensä 8 pussia)
-        2 pakettia pillimehuja ( yht. 16 mehua)
-        1 tavallinen maito (3.8 litraa)
-        2 tölkkiä mantelikaakaota (yht. 3.8 litraa)
-        1 kookosmaito (1.6 litraa)
-        10 Vitamiini vettä (aikuisten mehua)
-        2 pakettia luomumunia (yht. 24 munaa)
-        3 pakettia valmiita jelloja (yht. 12 jelloa)
-        2 paketta suklaavanukasjauhetta (maidoton)
-        1 paketti muroja
-        1 paketti mustikka aamupalakeksejä
-        1 paketti suklaa aamupalakeksejä
-        4 pakettia paahtoleipää
-        1 pussillinen perunoita
-        1 verkkomeloni
-        Vajaa 1kg tomaatteja
-        1 purkki tuoretta mozarellaa (240g)
-        12 tölkkiä appelsiinilimua
-        12 tölkkiä pepsiä
-        6 pulloa olutta
-        Paketti pakasterasioita

Yhteensä $101,34




Loppusumma kassalla oli häkellyttävä. Olin varautunut paljon enempään ottaen huomioon että kärryt oli täynnä. Toisaalta me ostettiin lähinnä peruskamaa ja kaapintäydennystä. Tuoretavaraa ostan mieluummin tarpeen mukaan. Kaupan ulko-ovella kukkamyyjä jakoi lapsille äitienpäiväilmapallot ja jossakin siellä hyllymetrien välissä jannut sai keksit toiselta myyjältä. 




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi13. toukokuuta 2014 klo 3.57

    Olenko ymmärtänyt oikein että haluat panostaa terveelliseen ruokaan? Mua hämmästyttää (vaikka asia ei mulle luonnollisesti millään tavalla kuulukaan) nuo murot, keksit, pillimehut, limut, kaakaot, jellot ja suklaavanukasjauheet. Eihän ne ole millään mittarilla mitään terveellisiä tai lisäaineettomia? Mutta olenkin itse tosi tiukka äiti mitä tulee lasten ruokavalioon... Aamupalaksi on kuituista kaurapuuroa mustikoitten kera, välipalaksi esim. viiliä (ilman mitään esanssimakuja) ja tummaa leipää yms. Ruokana on tavallista kotiruokaa ja lisukkeena aina kasviksia. Karkkia eivät 2- ja 4-vuotiaat lapset vielä saa eikä pienempi ole vielä maistanut jäätelöä. Isompi on maistanut jätskiä mutta ei tykännyt. Korkeintaan kerran viikossa syödään jotain herkkua (pullaa tai keksiä), mutta usein ei niinkään usein eivätkä lapset herkkujen perään kysele kun eivät ole niitä tottuneet syömään. Meidän arkiruokaan verrattuna teillä vaikuttaa olevan aina herkkupäivä. Siis ainakin sen perusteella mitä blogiin kuvaat. Mutta voi olla että olen saanut väärän kuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. toukokuuta 2014 klo 14.30

      Limut on miehelle, keksit mulle työevääksi - ne kun on ateriakorvikkeita. Jello ja suklaavanukasjauhe on todella joo lähinnä lisäaineita ja väriaineita - eli täyttä roskaa, mutta jonkinlainen myönnytys eikä todellakaan jokapäiväisiä herkkuja.

      Sen sijaan, mehut on koulueväiksi ja juuresmehupohjaisia. Aamiaiseksi meillä syö muroja O joka oppi tavan ollessaan yökylässä ja kyllähän sitä voisi kai huonompiakin valintoja tehdä. Kaakao on luomukaakaota eikä sokeri mua pelota vaan ne turhat kemikaalit. M:n aamukaakaoon sekoitetaan myös neidon ulosteenpehmennyslääke ja siten on tärkeää että aamujuoma tulee myös juotua.

      Henkilökohtaisesti musta kuulostaa aika hurjalle jos nelivuotias on kertaalleen saanut maistaa jäätelöä, mutta jokainen meistä valitsee itse perheelleen sopivimman tavan lähestyä lasten ravitsemusta.

      M:n maitoallergian myötä lisäaineitten ja huonojen sokereitten määrä on meidän perheessä valitettavasti lisääntynyt, lähinnä siksi etten jaksa-viitsi-ehdi tehdä kaikkea itse ja maitoa tai maitojohdannaisia löytyy yllättävän monista tuotteista. Myös oman lapsen sairastama syömishäiriö on auttanut hellittämään otetta... pääasia että syövät ja pääasia jos syövät pääasiallisesti puhdasta ruokaa.

      Jälkiruokaa meillä tarjoillaan päivittäin. Joskus se on tuoreita marjoja ja hedelmiä, toisinaan jäätelöä, keksiä tai muita herkkuja. Käsitteitä arki ja arkiruoka vierastan enkä muutenkaan koe tarvetta liialliseen puritanismiin. Kohtuus kai kaikessa.

      Tänään - tiistaina - meillä syödään itse tehtyjä hampurilaisia, grillattua maissia ja verkkomelonia. Jälkiruuaksi taitaa olla mansikoita kookoskermavaahdolla.

      Poista
  2. Anonyymi15. toukokuuta 2014 klo 4.43

    Tarkennan vielä sen verran että kyllä meidän 4-vuotias on saanut useamman kerran maistaa jäätelöä, mutta on vain kerran syönyt sitä. Seuraavalla kerralla ei enää tykännytkään ja enää ei halua edes maistaa. Isovanhempia harmittaa kun hänelle ei niin herkut maistu. Pulla, keksit ja rusinat ovat herkkua ja niitä hän saa kun on vieraita tai käydään kylässä. Minä olen vaan tyytyväinen ettei hän ole makean perään, koska hänellä on ollut täysimetysajasta asti neuvolan käyrien perusteella liikaa painoa. Nyt voin puhtaalla omallatunnolla sanoa neuvolassa että meillä syödään terveellisesti. Pienempi lapsi on normaalipainoinen, mutta hänen kohdallaan haluan lähinnä suojella hampaita. Uhmaikäinen kun ei suostu perusteelliseen hammaspesuun. Molemmilla lapsilla on hyvä ruokahalu ja jos me söisimme epäterveellisesti he olisivat varmasti ylipainoisia. Nyt heille maistuu hyvin ruoka ja isompi on hulluna kasviksiin ja olen todella tyytyväinen tilanteeseen. Uskon että ruoka maistuu paremmin kun makuaistia ei turruteta supermakeilla herkuilla.

    Minusta arjessa ei ole sanana mitään pahaa. Jos ei olisi arkea niin eipä juhlat erottuisi millään tavalla.

    Meidänkin puritaanielämme tulee muuttumaan syksyllä kun lapset menevät päiväkotiin. Toivon todella ettei isomman lapsemme hyvin hitaasti laskenut painokäyrä lähde nousuun ruokavalion muutoksen takia. En halua kuitenkaan aiheuttaa mitään ruokatraumaa ja kieltää herkkuja, joita päiväkodissa esim. synttäreitten yhteydessä tarjotaan. Silloin 5 vuotta täyttävä poikamme saa alkaa syödä karkkiakin. Nyt hän on vain kahdesti syönyt karkkia tilanteissa jossa on ollut ilman vanhempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa17. toukokuuta 2014 klo 9.14

      Ehkä se juhla meillä rakentuu muitten asioitten kuin ruuan ympärille. Juhla syntyy ystävistä, yhdessäolosta ja tavallista paremmasta kattauksesta. Poikkeuksena se että kalkkunan paistan vain kiitospäiväksi ja kinkku suolataan vain jouluksi. Kakkua voi syödä silloin kun kakuttaa, pullaa jos tekee mieli ja arkenakin voi panostaa ruokaan ja makuelämyksiin.

      Poista
  3. Petra15. toukokuuta 2014 klo 11.08

    Meidan kohta 3 vuotias on syönyt viimeisen 2 vkon aikana liikaa jaatelöa pillimehua suklaata ja keksia mutta viela se tuntuu toimivan suht normaalilla tahdilla, meilla oli ystavaperhe lomalla ja laitettiin ranttaliksi, aikuisetkin kun saavat silloin ekstra annoksia valkkaria ja parempaa ruokaa, nyt taas yritetaan ottaa arjesta kiinni mutta noh en voi luvata etta se tarkottaisi pelkkaa porkkanaa ja taysjyvariisia, elamasta pitaa nauttia :)

    VastaaPoista
  4. Anna R15. toukokuuta 2014 klo 20.56

    Meidän ostoskorista löytyy ihan samoja tuotteita, eikä meillä mielestäni syödä kovin epäterveellisesti. Vaikka lapset saavat herkkujakin, niin silti meillä maistuu vihannekset todella hyvin, monesti ne vielä katoavat ensimmäisenä lautaselta.
    Mä kasvoin sellaisessa ympäristössä, jossa makeita ei juuri syöty ja mutsi puhui aina kiloistaan. Siinä kävi niin, että kun muutin pois kotoa niin lihoin samantien kun sain ostaa kaupasta mitä huvittaa. Sillä kokemuksella sanoisin että kohtuus kaikessa on hyvä juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa17. toukokuuta 2014 klo 9.18

      Mut on traumatisoinut samankaltainen kasvuympäristö, en koskaan saanut niitä herkkuja joita muut söi koska se lihottaa ja on epäterveellistä... Lukioaikana käytin taskurahat välitunnilla ostettuihin munkkeihin, leivoksiin ja karkkiin.

      Poista
  5. Melina18. toukokuuta 2014 klo 18.10

    Jostain syystä tykkään hirveästi aina näistä blogipostauksista mistä näkee mitä ruokaa ihmiset ostaa kaupasta ja paljon se maksaa. Ruoka on samaan aikaan jotenkin niin intiimiä ja universaalia. Mitä tulee valmiiksi pakattuihin ruokiin, täällä USAssa elämä on tehty vaikeaksi ilman valmiita ruokia ja niihin sortuu helposti. Välipalakulttuuri on eri kuin Suomessa, välipalat tuovat pientä iloa arkeen ja niitä on tarjolla kaikkialla. Toisaalta einesvalmistajat ovat vastanneet kysyntään ja niistäkin löytyy vaihtoehtoja moneen huutoon. Ei ole Suomen tasoisia lounastarjoiluja koulussa, päiväkodissa, ja töissä (koulussa sentään edes on ruokala mistä voi ostaa uppofriteerattuja ruokia), ja moni mässää työpisteen ääressä mikroateriansa tai snacksinsä.
    Meillä mies on huippukokki ja kiitos sen syömme tosi vähän eineksiä, ei niin etten tykkäisi laittaa ruokaa, mutta työpäivät ovat pitkiä ja ruokaa pitää silti laittaa joka päivä kolmelle aterialle. Onneksi siis on omasta takaa monipuolista ruokaa erikoisvalioineen, niistä on helppo ottaa tähteitä mukaan töihin lounaaksi, mies jopa pakkaa lasten lounaat (paitsi vanhempien lasten jotka jotka joutuvat itse tekemään omansa).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää