Siirry pääsisältöön

äitienpäivänä ja maanantaina

06:50 mua väsyttää. Päällimmäinen tunne on että mua väsytttää. Oon tullut kotiin hippasen ennen puoltayötä – töistä – ja maanantaiaamu tulee aivan liian pian. M herää liian aikaisin ja mä tiedän jo ennen aamuseitsemää että päivästä tulee pitkä. Ne haluaa kaikki jotakin samaan aikaan; muroja, banaania, maitoa eiku kaakaota, lisää leipää, eiku toista leipää... ja mä muistutan niitä taas kerran että niitä on kolme ja mua vaan yksi. O kaataa maitolasin ja vaikken mä sano sanaakaan se pillahtaa itkuun nähdessään mun ilmeen jota niin kovasti yritän hallita. Koira yrittää varastaa leivän K:n kädestä ja lapset seuraa hiljaisuuden vallitessa kun mä haarukka ojossa ajan pahuksen piskin yläkertaan. Aamu on kaukana siitä mun seesteisestä kuvitelmasta, siitä missä lapset juttelee mun kanssa ja mä hymyillen tarjoilen aamiaisen.

Eilen oli äitienpäivä. Ne oli näyttäneet musta tehdyn videohaastattelun kirkossa ja puhelimeen sateli viestejä iltapäivän, musta tuli hetkeksi melkein julkkis. Eilen oli äitienpäivä. Oli kuppikakkuja ja parmankinkkua, herkkukahvit ja aamiaismimosa. Eilen oli äitienpäivä ja mä sain kasapäin lasten askartelemia kortteja, toinen toistaan ihanampia, rakkaudella tehtyjä.






by K

by O

M toivottaa mulle oikein ihanaa muuttomiestenpäivää

Joku jossakin totes ettei lapsettomuus enää kosketa monen lapsen jälkeen. Mua se kyllä koskettaa. Edelleen muistan sen surun kaikista niistä äitienpäivistä joita ei ollut, muistan sen autuuden ensimmäisestä äitienpäivästä muutaman viikon ikäisen M:n äitinä, muista miten epätodelliselta se tuntui ja miten täynnä kiitollisuutta istuin tuoreena äitinä ravintolassa. Lapsettomuus koskettaa edelleen. Äitienpäivänä muistan taas kaikki ne vuodet. Äitienpäivänä olen kiitollinen siitä että saan viettää äitienpäivää lapsettomien lauantain sijasta. Äitienpäivänä muistan mielessäni kaikkia niitä naisia jotka haluaisivat olla äitejä. Äitienpäivänä muistan kaikkia niitä äitejä jotka ovan menettäneet lapsensa. Äitienpäivänä muistan omaa pientä poikaani. Äitienpäivänä olen kiitollinen siitä että saan olla äiti näille kolmelle. Äitienpäivänä ajan töihin alkuiltapäivästä ja taas kerran rukoilen että saan palata kotiin työpäivän jälkeen. Rukoilen että mun laumasta huolehditaan sillä aikaa kun mä en ole niistä huolehtimassa... pidä ne kaikki turvassa, kaikki viisi – L, M, K, O ja Koira. Pidäthän!

sisaruskateutta parhaimmillaan; "sä osaat ajaa pyörää ja koska mä en osaa, saatan pätkäistä sua tällä haravalla..."






Olen kiitollinen siitä että sain taas viettää äitienpäivää. Olen kiitollinen ja samalla suren niitten puolesta jotka haluaisivat, mutta eivät saaneet. Olen kiitollinen ja samalla suren niitten puolesta joiden sydän on edelleen vereslihalla lapsen menetyksen takia. 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...