perjantai 30. toukokuuta 2014

sulkasato

Istun kahden pojan kanssa lääkärin vastaanottohuoneessa. Esitän että teen jotain tärkeetä toisen pojan kanssa lääkärin puhuessa. Todellisuudessa puren huulta ja hoen hiljaa itselleni: ”Et itke! Et saa itkeä, et nyt... itket sit autossa, mutta et tässä... hymyile, naura, sano jotakin hauskaa...”

Se alkoi kai jossakin vaiheessa kevättä. Hiljalleen, niin ettei siihen oikeastaan edes kiinnittänyt huomiota. Niin että ajattelin että se nyt on vaan näitä vaiheita, siis niitä missä elimistö uusiutuu ja sit se taas tasaantuu. Googlasin ja rauhoituin hetkeksi. Turhia huolia. Naisten kotkotuksia. Tein mitä netissä neuvottiin enkä vähään aikaan ajatellut asiaa sen enempää. Harmitonta ja ohimenevää.

Jossakin vaiheessa havahduin siihen että kampa on suihkun jälkeen aina täynnä hiuksia... lähteehän noita... kaikilta. Tein tukistuskokeen uudestaan, ostin kaupasta biotiinia ja yritin olla huolehtimatta. Sitten tyynyliinasta alkoi löytymään hiuksia ja se kampa suihkun jälkeen oli edelleen täynnä hiuksia, ja aamulla kammatessa hiuksia oli kaikkialla. Googlasin lisää ja mietin mihin olis paras mennä, siis niin ettei mua naurettais ovesta ulos, taputettais olkapäälle ja todettais että kyllähän hiuksia aina lähtee...



Tänään meidän perhelääkäri varmisti mun epäilykset, hiukset harvenee kovaa vauhtia... liian kovaa. Tukistuskokeessa käteen ei jää sitä sallittua 0-3 hiusta vaan enneminkin jotakin 5-15 väliltä, hiuspohja on terve, mutta harventuminen jo silmin havaittavaa. Kilpirauhanen vaikuttaa normaalilta, verikokeiden tulokset tulee maanantaina. Hyvät uutiset oli se ettei tää kai oo pysyvää. Huonoimmat että todennäköisyys sille että kaikki lähtee on suuri. Arvottu diagnoosi on stressi. Liikaa kaikkea liian lyhyessä ajassa.



Mistäköhän ostais peruukin? Kauanko kestää kunnes kaikki on mennyt? Mielessä pyörii kuva siitä yhdestä naispotilaasta, jolla oli enää muutama suortuva jäljellä ja hetken en ollut varma onko se mies vai nainen... mun tulevaisuus. Lapset traumatisoituu, niitten äiti on kalju. Naiset ei ole kaljuja. Naisilla on hiukset, paitsi jos niillä on syöpä. Mulla ei oo syöpää.


Muistan lukeneeni jostakin lehdestä jutun naisista joilta oli lähtenyt hiukset. Se tuntui etäiseltä ja eksoottiselta. Ajattelin että huikeeta miten positiivisesti ne suhtautuu omiin tilanteisiinsa. Kertaakaan en ajatellut että mä voisin olla yksi niistä naisista. 


12 kommenttia:

  1. Voimia ikävään oireiluun!
    Minun ystäväni, jolle tuli Alopecia 32-vuotiaana, hyötyi Suolahuonehoidosta. Toivottavasti teillä on Salt Room lähellä ja pääset käymään siellä 2 kertaa viikossa, kuukauden ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on Salt Room lähellä, pitääpä miettiä sitäkin :)

      Poista
  2. Voi kamalaa :( Paljon voimia sinulle! Terv.Teresa

    VastaaPoista
  3. No huh!

    Jos se vaikka olis kuitenkin kilpirauhanen... Stressi kuulostaa jotenkin liian, no suoraan sanottuna stressaavalta syyltä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut kilppari, oli stressi. Pitäis vaan opetella relaamaan...

      Poista
  4. Toivottavasti selviää syy! Mun yks sukulainen piti peruukkia lähes koko elämänsä ja selvisi hyvin. Ei se mahdotonta oo, mutta ei varmastikaan helppo paikka, etenkään naiselle. Jaksamista :/

    VastaaPoista
  5. Kannattaa harkita pidennyksiä:) nehän saa ammattilainen kaljuunkin

    VastaaPoista
  6. No huh tosiaan. Osaan eläytyä. Mä sain joitakin vuosia sitten pälvikaljun, mulla oli nyrkin kokoinen kalju läntti hiusten alla. Stressistä johtui. Luovuin stressaavasta elämästä=irtisanouduin ja parissa kuussa tukka oli kasvanut takaisin.
    Mut aina niistä stressin aiheuttajista ei taida päästä hetkessä eroon.

    Mä kyllä suunnittlin ylvästä kaljuutta ja peruukkikin mietin. Ajattelin et voihan elämässä pahempaakin tapahtua. Tottahan se on, mutta silti, kyllä naista syö jos hiukset lähtee.

    Toivottavasti saat hiuksesi takaisin. Vaihtohtoisesti ylvään päänasennon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei tukkaa niin sit tosiaan se ylväs päänasento :) Elämässä voi tosiaan tapahtua pahempaakin, näähän on kuitenkin vaan karvoja ihmisen päässä.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.