Siirry pääsisältöön

kuulumisia

Multa on kysytty arvostanko vapaa-aikaa aka aikaani lasten kanssa enemmän nyt kun olen palannut takaisin työelämään. Tottakai arvostan. On eriasia istua lasten kanssa pihalla nauttimassa kauniista päivästä kun ihan konkreettisesti aika on rajallinen ilman sitä loputonta päivien jatkumoa. Eka työpäivä oli maaliskuun 24. tänään on toukokuun 17. Torstai oli ensimmäinen päivä kun jannut huuteli heipat olkkarin sohvalta aloitellessaan iltapäivän telkkarimaratonia L:n istuessa palavereissaan. Kukaan ei enään juossut ovelle, saati ulos kadulle mun perässä, kukaan ei itkenyt tai vaikeroinut tai roikkunut mun lahkeessa... ekaa kertaa oli helpompaa.


O koristelee pihaa lomatalon rannalta kerätyillä simpukankuorilla

kaksi käärmettä kolmesta on valmistunut lasten leikkiessä





K:n vika terapia on tulevana keskiviikkona, ja edelleen me kaikki ollaan aivan äimänä siitä valtaisasta erosta joka tossa lapsessa on lääkityksellä ja ilman lääkitystä. Me kaikki sisältää siis lapsen terapeutit, meidän läheiset ja meidät itse. Mielenkiinnolla odotan koulun näkemystä kevään vikassa palaverissa parin viikon päästä.

torstaina me käytiin M:n kanssa taas yhdessä aamiaisella

perjantaina me käytiin jannujen kanssa kahvilla Ystävien kanssa O:lla yllään poliittinen t-paita


Batmanin äiti sai batmanin avainnippuunsa

lapset söi eineksiä

mä sain mun perjantaikukat

Kuten jo edellä totesin on tästä viikosta ollut helppoa nautiskella kesäsäässä. Tänään ollaan taas palattu siihen keskimääräiseen kevätsäähän, puolipilvistä ja 20C. Kesäsäähän liittyy kiinteänä osana laastarit ja ja niille on etenkin O:lla ollut tällä viikolla käyttöä. Keskiviikkona se oli livahtanut pyöräilemään paljain varpain... arvannette mihin tää tarina johtaa... yhteen palkeenkieleen ja irronneeseen kynteen isovarpaassa. Koska allekirjoittanut oli töissä eikä epäsairaanhoitaja L tullut ajatelleeksi että sen olis voinut liimata, siis sen palkeenkielen, on jalkaa hoidettu kotihoidossa.

suolakylpy edesauttaa paranemista ja pitää infektion loitolla

yhdessä jalassa rikki mennyt rakko hankalassa paikassa, toisessa se varvas ja varpaankynsi

Tämän päivän ohjelmassa on jalkapalloa, museosynttäreitä museon sulkemisajan jälkeen, ja mulle totaaliset turhuuden markkinat... Pihasuunnitelmakin meni läpi asukasyhdistyksessä ja nyt pitäis sit kaivaa ylös etupihan nurmikko...


 
aamiaisleipä

tänne mä meen tänään laittamaan ripset... tätä asiaa on tullut leivottua ainakin parin vuoden ajan...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...