Siirry pääsisältöön

kuulumisia

Multa on kysytty arvostanko vapaa-aikaa aka aikaani lasten kanssa enemmän nyt kun olen palannut takaisin työelämään. Tottakai arvostan. On eriasia istua lasten kanssa pihalla nauttimassa kauniista päivästä kun ihan konkreettisesti aika on rajallinen ilman sitä loputonta päivien jatkumoa. Eka työpäivä oli maaliskuun 24. tänään on toukokuun 17. Torstai oli ensimmäinen päivä kun jannut huuteli heipat olkkarin sohvalta aloitellessaan iltapäivän telkkarimaratonia L:n istuessa palavereissaan. Kukaan ei enään juossut ovelle, saati ulos kadulle mun perässä, kukaan ei itkenyt tai vaikeroinut tai roikkunut mun lahkeessa... ekaa kertaa oli helpompaa.


O koristelee pihaa lomatalon rannalta kerätyillä simpukankuorilla

kaksi käärmettä kolmesta on valmistunut lasten leikkiessä





K:n vika terapia on tulevana keskiviikkona, ja edelleen me kaikki ollaan aivan äimänä siitä valtaisasta erosta joka tossa lapsessa on lääkityksellä ja ilman lääkitystä. Me kaikki sisältää siis lapsen terapeutit, meidän läheiset ja meidät itse. Mielenkiinnolla odotan koulun näkemystä kevään vikassa palaverissa parin viikon päästä.

torstaina me käytiin M:n kanssa taas yhdessä aamiaisella

perjantaina me käytiin jannujen kanssa kahvilla Ystävien kanssa O:lla yllään poliittinen t-paita


Batmanin äiti sai batmanin avainnippuunsa

lapset söi eineksiä

mä sain mun perjantaikukat

Kuten jo edellä totesin on tästä viikosta ollut helppoa nautiskella kesäsäässä. Tänään ollaan taas palattu siihen keskimääräiseen kevätsäähän, puolipilvistä ja 20C. Kesäsäähän liittyy kiinteänä osana laastarit ja ja niille on etenkin O:lla ollut tällä viikolla käyttöä. Keskiviikkona se oli livahtanut pyöräilemään paljain varpain... arvannette mihin tää tarina johtaa... yhteen palkeenkieleen ja irronneeseen kynteen isovarpaassa. Koska allekirjoittanut oli töissä eikä epäsairaanhoitaja L tullut ajatelleeksi että sen olis voinut liimata, siis sen palkeenkielen, on jalkaa hoidettu kotihoidossa.

suolakylpy edesauttaa paranemista ja pitää infektion loitolla

yhdessä jalassa rikki mennyt rakko hankalassa paikassa, toisessa se varvas ja varpaankynsi

Tämän päivän ohjelmassa on jalkapalloa, museosynttäreitä museon sulkemisajan jälkeen, ja mulle totaaliset turhuuden markkinat... Pihasuunnitelmakin meni läpi asukasyhdistyksessä ja nyt pitäis sit kaivaa ylös etupihan nurmikko...


 
aamiaisleipä

tänne mä meen tänään laittamaan ripset... tätä asiaa on tullut leivottua ainakin parin vuoden ajan...
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää