Meitä on tällä viikolla hemmoteltu kesäsäällä elohopean kivutessa päivittäin sinne kolmenkympin tuntumaan. kesäsään myötä päivät on kuluneet ulkona ja me vanhemmat ollaan saatu nähdä ryhmäpaineen huikea vaikutus kahden kolmasta osatessa jo ajaa pyörää. K oppi tämän jalon taidon muutama viikko takaperin aloitettuaan lääkityksen ja polkee jo sujuvasti koulubussipysäkille ja korttelin ympäri siskonsa perässä. O taas on johdonmukaisesti kieltäytynyt osallistumasta tähän hupiin kunnes iski - kateus kai. Potkupyörästä se alkoi ja potkupyörästä todettiin nopeesti että se on aivan liian hidas... nyt synttäritoivomuslistalla on polkupyörä, sellainen ihan oikea, sellainen jolla voi polkea.
Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja. Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...










Kommentit
Lähetä kommentti