Siirry pääsisältöön

Toukokuun 1. 2014 kuvina - mikä vappu?

K heräs ekana


aamiaiseksi kookosmaitopullaa ja soijakaakaota


aika maksaa koulumaksu

sähköpostissa odottaa viesti kirjastosta...


seuraava kömpii alakertaan


O:n aamiainen on muroja ja maitoa - AINA



Koiran aamiainenkin on aina sama 


kadonneitten kirjastokirjojen metsästyksessä


tutusti nakkelen poikien vaatteet alakertaan

Prinsessa ruusunen nukkuu, ja nukkuu, ja nukkuu


mun aamun tärkeimmät


vielä ehtii maksaa koulukuvat ennen bussin tuloa


K:n lääke otetaan just ennen koulubussin tuloa




samalla lähtee myös L


ja se Ruusunen vaan nukkuu...

...ja kääntää kylkeään kun tönin sitä hereille


lopulta M:kin pääsee aamiaiselle asti

samalla pakkaan O:n lounaan

kirjat suurinpiirtein kasassa, lounas pakattu...

yks kirja kahdestakymmenestä on edelleen hukassa

ei muuta kuin uusimaan lainaa





ihana kevät- tai kesäaamu









no, on se aika taiteilija - O:n maalaus




seuraava kohde on M:n koulu ja palaveri reksin kanssa... palaverissa puhuttiin ensi syksystä



M jäi toimistoon odottelemaan kun me palaveerattiin aikuisten juttuja




ja sit sinne kirjastoon...



palautusluukut


vikaks kuitti

uudet kirjat hakuun


vikaks piti setviä kahta kirjaa, jotka edelleen näkyi lainattuina aiemmasta palautuksesta huolimatta


23C


M halus hakea lounasta









ulkokattaus etupihalla

ne M:n herkut...vegaani suklaaleivoksia



K tulee koulusta 





FedEx tiputtaa paketin - mulle










M tiputettu koulubussille 


25.5C

iltapäivän leikkien valmistelua

mun eväät... 

mun leikit ja K:n leikit 

L tuo O:n mukanaan

mä lähden ja jannut saa avata telkkarin vähäksi aikaa





82F = 28C






29C








kolme minuuttia raporttiin

eka tauko





takaisin hommiin

aika pitää ruokis






vika vartin tauko







seuraavan vuoron raporttia odotellessa

asiakashissit on tähän aikaan päivästä huomattavasti nopeammat kun henkilökunnan hissi pysähtyy jokaisessa kerroksessa ottamaan lisää jengiä kyytiin...






23:05 ja edelleen 17C

tutkanpaljastin on hyvä kaveri pimeällä tiellä








L oli tehnyt mulle iltapalaa... kanaa, nachoja, jalapenoja ja juustoa

Mun ollessa töissä, meillä kotona...

lähdettiin  hakemaan M koulubussilta

pysähdyttiin postilaatikolla








leikittiin pihalla



syötiin ulkona


käytiin rautakaupassa


...ja ruokakaupassa


ja lähestyttiin nukkumaanmenoaikaa




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi