sunnuntai 25. toukokuuta 2014

taisin jäädä junan alle

Huomenna on pyhä, Memorial Day – kaatuneitten muistopäivä. Tänään on neljän päivän työputken viimeinen päivä. Sit kaksi päivää taukoa ja taas kaksi töitä. Just nyt juon aamukahvia ja haaveilen siitä että puhelin soi ja ne soittaa että saan valintani mukaan päivystää tai pitää palkattoman vapaan – ”low census” – en usko että kumpaakaan kuitenkaan tapahtuu... Haaveilla kai kuitenkin saa.

 torstaiaamuna K odottelee koulubussia

torstaina vastassa K:ta

Sairaanhoitajan potilaskuorma on 3-4 potilasta, lähihoitajan keskimääräinen kuorma noin 12 koska mun työnkuvasta puuttuu moni sairaanhoitajan vastuista. Talossa on kuitenkin monia osastoja joilla lähihoitajan potilaskuorma on jossakin 6 ja 8 välillä. Eilen illalla aloitin siitä 12 potilaasta ja kaikki meni oikein mukavasti siihen saakka kunnes kuuden aikaan työpari soitti ja ilmoitti että hänet on lähetetty kotiin... Täh! No eihän mulla sit ollutkaan kuin 23 potilasta. Muutamaan kesrtaan hengitin syvään. Hetken uskoin etten pysty. Sekunnin mietin karkaamista. Yhden silmänräpäyksen leikittelin ajatuksella siitä että vaan kieltäytyisin.

M:n psykologi

psykologin odotushuoneessa

Puhelin soi taukoamatta: ”Voisitko, pystytkö, ehditkö...!!!” Ja vastaus on kaikille tasan yhtä karu; ”En ehdi, olen yksin jas vastaan siitä että näitten kaikkien 23 tarpeisiin vastataan” Tässä tilanteessa tarpeisiin vastaaminen on lähinnä siihen puhelimeen vastaamista ja tarpeen delegoimista ylöspäin, sairaanhoitajalle...

perjantaina me käväistiin aamiaisella M:n psykologin jälkeen

Miksi näin kävi? Ei aavistustakaan. Työvuorojärjestelijä oli kai ajatellut että näin pyhäpäivän kynnyksellä meillä kotiutettaisiin enemmän potilaita ja että meno jotenkin hiljenis... ei hiljennyt. Vähän ennen yhdeksää sain uuden työparin potilasmäärän noustua 25.

lauantaiaamuna oli jalkapallotreenit


Mä aina tällaisina päivinä mietin kokeileeko ne kuinka paljon akka kestää ja koska se nostaa kädet pystyyn... eilen oli lähellä. L on sitä mieltä että ne palkkas mut koska ne uskoi että mulla on paineen kestävät pakarat. 
Joku muu soittais ja ilmoittais olevansa sairaana tänään. En soita. En anna periksi. Pystyn kyllä. Osaan kyllä. Tänäänkin. Huomenna on vapaapäivä.

päivällä ne oli olleet puistossa

illalla ne oli käyneet kävelyllä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.