Siirry pääsisältöön

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa


Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa.

Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta.

Martta mahtuu edlleen syliin


Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lapsi saa viisivuotiaanakin jälkkäriksi porkkanan ja syö jugurttinsa ilman sokeria. Hyvä äiti, ja hyvä vanhempi kasvattaa lapsensa ilman sokeria, rasvaa, eineksiä, gluteiinia... Hyvän vanhemman lapsi ei edes halua karkkia tai jäätelöä. Hyvän vanhemman lapset ei edes halua keksiä ja jättää sen tarjotun keksin syömättä. Hyvän vanhemman lapsi tietää että keksi on pahaa ja pahasta. Helsinkiläiset päiväkodit eivät enää tarjoa lapsille xylitolpastilleja koska ne muistuttavat liikaa karkkia. Hyvä vanhempi syö lauantaipussinsa salaa lapsiltaan.  Paras vanhempi ei koskaan julkisesti tunnusta syövänsä moisia lisäaine-väriaine-glukoosifruktoosisiirappipommeja.

K leikkautti eilen tukkansa


Hyvä suomalainen kärsii ja kurinalaistaa arjessaan. Se taistelee ylipainoa ja diabetesta vastaan, ja uskoo että kieltämällä jälkikasvultaan sokerin ja rasvan kokonaan se kasvattaa uuden uljaamman sukupolven, josta tulee onnellisempi, kurinalaisempi ja terveempi. Se uusi uljaampi sukupolvi on entistä kurinalaisempi ja se on oppinut entistä paremmin kieltäytymään, kurinalaistamaan ja rajoittamaan. Se uskoo ettei sen omat lapset syö koskaan karkkia salaa lapsiltaan, eihän ne ole koskaan edes syöneet karkkia. Se uusi uljaampi sukupolvi nauttii arjesta vielä vähän vähemmän ja saa kiksinsä kieltäytymisestä, siitä että se tietää elävänsä oikein - kurinalaisesti ja sääntöjen mukaan. 

Elämästä nauttiminen on väärin. Elämästä pitää nautiskella korkeintaan salaa, ja muistaa pyytää anteeksi, sillä se joka kuritta elää, se kunniatta kuolee. Jos elämä on kivaa ei siitä voi seurata mitään hyvää. 

Suomalainen uskoo toimivansa oikein. Siinä ei ole mitään väärää, että uskoo toimivansa oikein, mutta toimivatko ne kaikki muut sitten väärin? Suomalainen uskoo olevansa maailman paras. Suomalainen uskoo täydestä sydämestään että Suomessa tiedetään enemmän kuin missään muualla, ja että suomalaiset ovat salaa onnellisempia, terveempiä ja tasapainoisempia kuin kukaan muu. Tyhmiä ovat ne kaikki muut, jotka eivät seuraa Suomen vanavedessä. Ne joitten lapset syövät suklaata ja keksejä, ne jotka valvovat illalla myöhään. 



Ranskalaiset lapset elävät kekseillä ja makeilla välipaloilla. Ne on tehneet niin aina. Salaa suomalainen tietää että ranskalainen on ihan väärässä. Suomalainen tietää että ranskalainen vanhempi on ihan väärässä, vaikka ranskalainen lapsi tuskin kuolee ylipainoon tai diabetekseen. Silti suomalalainen vanhempi tietää paremmin. Onhan sillä suomalainen tieto ja viisaus.



Suomalainen äiti tietää että lapset pitää pukea haalareihin. On talvihaalarit, välikausihaalarit ja varmasti myös kesähaalarit. Vain pohjoismaiset vanhemmat uskovat haalareihin, samalla säälien niitä kaikkien muitten maailman maitten lapsia. Voi niitä onnettomia joilla ei ole haalareita. Onhan niitten lapsuus pilalla. Haalarit tarvitaan, jotta lapset voivat leikkiä puistossa. Sivuhuomautuksena totean ettei meidän lasten välikausihaalareita käytetty kuin kerran tai kaksi, ja silti ne leikkivät puistossa. Mutta kyllä suomalainen äiti tietää ettei lapsi voi kasvaa hyväksi ihmiseksi onnellisena ilman haalareitaan. Jumala suojatkoon niitä kaikkien muitten maitten lapsia, niitä jotka joutuvat kasvamaan onnettomina ilman haalareita. Ne eivät tiedä haalareitten autuudesta ja onnesta – ihmispolot.

Suomalainen osaa onneksi elää oikein. Suomalainen tietää mikä on paras ratkaisu ja se tietää että vajaan kuudenmiljoonan ihmisen kansalla on käsissään suuri salaisuus. Se miten elämä eletään oikein. Kaikkialla muualla eletään väärin. Ne sadat miljardit muut ihmiset ovat onnettomia. Muualla ei tiedetä että suomalaiset ovat jo aikaa sitten ratkaisseet onnellisen, täydellisen elämän salaisuuden. Voi niitä raukkoja, jotka eivät saa kasvaa ja elää Suomen kaltaisessa onnelassa. Mutta ne jotka sinne pyrkivät, ne on kuitenkin ehkä syytä lähettää jonnekin muualle.


Joskus kauan sitten, joulupäivänä Sipoon maaseudulla. Yksi ulkosuomalainen totesi meille ulkosuomalaisuudesta haaveileville nuorille, että maailmalle muuttaminen vaatii ennen kaikkea konsensusta. Silloin se tuntui huonolta pilalta; itseään täynnä oleva ulkosuomalainen, mitä se muka mistään mitään tietää. Parikymmentä vuotta myöhemmin ymmärrän paremmin. Konsensus. Jos jotakin, niin konsensusta elämä muualla vaatii. Tapoja tehdä asioita kun on niin kovin monia, eikä yksikään niistä ole välttämättä yhtään sen enempää oikea kuin vääräkään.

Martan kaulapannassa on killutin jos toinenkin; osoite-, rabies-, mirosiru- ja vakuutusmerkki





Kommentit

  1. Tämän kirjoitelman ajatuksena varmasti oli saada mylläkkä aikaan, en tiedä miksi muuten yleistäisit niin räikeästi :-) osa varmasti sopii isoonkin osaa suomalaisista, varmaan osa sopisi myös osaan amerikkalaisista.. väittäisin kuitenkin että iso osa suomalaisista elää ihan normi arkea kuvailemasi puritaanisuuden sijaan, siihen voi kuulua ne ruisleivät ja puolukat mutta myös patongit ja mansikat. Ja ne haalarit, ehkä ne vaan sopii näille leveys ja pituus asteille, onhan ne käytännollisiä, ei pääse kylmä/lumi/kosteus iskemään selkään/vatsaan, mutta kyllä täällä näkyy jopa erilaisia takki+housut yhdistelmiäkin O_o . Ei kannata muodostaa mielipidettä koko suomen kansasta pelkästään lehtijutuista, itsekin yritän nähdä otsikoiden/älyttömien tositv-ohjelmien ohi niihin oikeisiin ihmisiin siellä teidän maassanne :-) esim tämä blogi tarjoaa nähdäkseni mahdollisuuden siihen, kiitokset muuten erinomaisesta blogista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kehuista, ja kyllä tarkoituskin oli kärjistää asioita ja provosoidakin. Omat suomalaiset ystävät eivät elä kuvailemani kaltaista elämää, joten tiedän ettei se tosiaankaan ole koko totuus. Silti etenkin tuoreet vanhemmat tuntuvat menevän monissa asioissa kohtuuttomuuksiin.

      Olen myös useasti kohdannut niitä ulkosuomalaisia vanhempia joiden mielissä se suomalainen neuvolajärjestelmä suosituksineen on täysin ylivertainen kaikkeen muuhun nähden, puhuttiin sitten Yhdysvalloista, Keski- tai Etelä-Euroopasta, aasian maista tai vaikka toisista Pohjoismaista.

      Poista
  2. haalarinaurukohtaus! :D

    siinä kyllä olet oikeassa että varsinkin tuoreet ja nuoret vanhemmat tuntuvat elävän ihan järjetöntä kieltäymyksellistä elämää, ainakin lastensa suhteen. Ei voi sitä-tätä-tai-tuota ettei vaan mene lapsi pilalle.
    Itse (luonnollisesti, fiksu kun olen ja muuta semmoista...) honasin jossain vaiheessa, että kappas kehvatsua, nuo kakrut roikkuvat tuossa liepeissä seuraavat parikymmentä vuotta ja totesin että ihan niin pitkäksi aikaa en viitsi laittaa itseäni hyllylle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan! Netti on pullolaan näitä tuoreita vanhempia jotka kilvan elvistelee sillä ettei Helmi-Katriina-Ruusunkukka ole seitsemään ikävuoteen mennessä ikinä saanut sokeria ja että se haluaa tarjoilla synäreillään porkkanoita kakun sijaan.

      Poista
  3. No huh huh...näköjään oli taas aika Suomi-irvailulle! Mistä tämä sun into ivailla suomalaisia ja suomalaisuutta kumpuaa?

    Ja kuka tässä nyt on besserwisser, etkö juuri sinä amerikkalaistunut kauan Jenkeissä asunut nainen ole ylhäältä päin määrittelemässä ja "tietämässä paremmin" millaista suomalaisuus muka on. Ja jälleen kerran suomalaisuus näyttäytyy sinulle niin kovin negatiivisessa valossa ja joku tarve se on sitten sitä asennettasi blogissasi julistaa.

    Suomessa on ihmisiä moneen junaan ja ainakaan minä en pidä suomalaisia sen enempää ihmisinä, jotka ajattelevat toimivansa oikein kuin muitten maittenkaan kansalaiset uskovat itsestään. Eiköhän kaikissa maissa ole aika lailla yhtä suuri taipumus ihmisillä ajatella, että oma viiteryhmä tajuaa asiat ja tekee oikeita valintoja.

    Ja mitä ruuan terveellisyyttä, luomuutta ja lisäaineettomuuta yms suosivaan elämäntapaan tulee, olet tietääkseni itse kertonut asuvasi sellaisella USA:n alueella, jossa tälläinen tyyli on oikein muotia. Terveysintoilijoita löytyy varmaan kaikista länsimaista ja samoin niitä tavistyyliä suosivia.

    Eilen tapasin yhdessä tilaisuudessa äidin joka juotti lapsilleen vettä lasisista tuttipulloista (jottei tule muovien jäämiä) ja syötti luomueväitä. Kysäisin vähän innostuksen alkuperästä. Syyksi moiseen hän kertoi, että hänen Jenkeistä Suomeen muuttanut miehensä oli tutustunut tuon kaltaisiis terveysjuttuihin Jenkeissä ja halusi lapsille erityisen terveellistä ja mies oli innostanut hänetkin luomuun yms.Ennen nainen kuulema oli käyttänyt ihan "tavisruokaa."

    USA:n kansalaisen harjoittama krooninen suomalaisuuden mollaaminen ja ikävien stereotypioiden viljely haiskahtaa melko rasistiselta tavalta.

    Jos tuollainen kirjoitustapa on sinusta jotenkin humoristista, niin mikset tee oikein kunnon huumoripläjäystä USA:n jotenkin oudosta asenneilmastosta edes jostain vinkkelistä. Kaipa sieltäkin jotain päiviteltävää löytyy, jos rehellinen haluat olla.

    K.L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enhän minä ole määritellyt yhtään mitään, vaan kirjoittanut karikatyyrisen kirjoituksen suomalaisuudelta yhdestä näkökulmasta. Tottakai Suomessa on ihmisiä ihan yhtä moneen junaan kuin kaikkialla muuallakin, ja toisaalta omat suomalaiset ystäväni ovat aika kaukana tästä kirjoitukseni suomalaisesta :)

      Poista
  4. Näin on, mutta taitavat ihmiset lähes kaikissa maissa syyllistyä vastaavaan. Siis luulevat, että heidän tapansa on se parhain. Amerikkalaiset syyllistyvät tähän varmaan vielä suomalaisia enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti. Sitä en tiedä yhdynkö näkemykseesi amarikkalaisista, sillä omassa lähipiirissäni muita kulttuureja ihaillaan usein liiallisesti ja vailla totuuteen pohjautuvia perusteita.

      Poista
  5. Haalarit ja kurahousut Suomessa on kyllä miltei välttämättömyys ainakin jos lapsi on päiväkodissa. Siellä pihalla nimittäin ollaan useampi tunti, oli ilma sitten mikä hyvänsä. Ei se lapsista parempia tee, mutta pysyvät ainakin kuivana ja lämpöisenä.
    Täällä usa:ssa ei ole samanlaista kulttuuria lasten ulkoilun suhteen jaa ehkä juurikin siitä syystä lasten ulkoiluvaate valikoima on ihan naurettava suomalaisen silmää. Täkäläiseen ulkoiluun ihan sopiva, eivätkä ihmiset siksi edes mitään haalareita tai kurahousuja osaa kaivata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaliforniassa ulkoiluvaatevalikoima on epäilemättä naurettava. Saman rannikon pohjoisosissa etenkin sadevarusteita löytyy joka lähtöön. Lapset myös ulkoilevat kolmasti jokainen koulupäivä, kahdesti vartin ja kerran puolituntia. Ulkoliikuntaa on erikseen kahdesti viikossa, mikäli ei sada kaatamalla. Silti lapset eivät käu kokohaalareissa koulua.

      Taannoin hämmästelit Kalifornialaisvauvojen niukkaa pukeutumista viileinä aamuina ja nyt itse yksivuotiaan äitinä totesit että eihän niillä pysy sukat jalassa kun sukkia tarvitaan korkeintaan silloin tällöin.

      Poista
    2. Ei, kun se ulkoiluvaatevalikoima on naurettava koko maassa. Kuten ehkä tiedät, mieheni perhe on kotoisin pohjoisesta ja sielläkään ei ole myynnissä kunnon talvikamppeita. Omat lapseni kulkivat siellä pohjoisessa viime vuonna H&M talvikampeissa ja olivat kyllä ehdottomasti "parhaiten" puetut, siis niin ettei märkä ja kylmä pääse vaatteista sisään.
      En tuossa aiemmassa kommentissani todellakaan puhunut valikoimasta joka on meillä Kaliforniassa. Me ollaan samoilla leveysasteilla eteläisen Euroopan kanssa, eikä kai Italiassakaan ole kummoista valikoimaa toppahaalareita. Täällä ei todellakaan tarvita sen kummempia välikausi- tai talvikamppeita.

      Meidänkin koulussa on tuo sama määrä välitunteja ja liikuntatunteja. Se on kuitenkin ihan eri asia kuin ulkoilu Suomalaisessa päiväkodissa, jossa lapset viettävät pihalla monta tuntia päivässä (sen järkevyyteen en ota kantaa). Omat lapseni ovat olleet siellä Suomalaisessa päiväkodissa, niin tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta. Tiedän myös sen, että USA:ssa lapset eivät ulkoile yhtä paljon, koska ulkoilun merkitystä ei korosteta samalla tavalla (enkä taaskaan ota kantaa, onko se hyvä vai huono juttu). Suomessa koululaisten pukeutuminen on samantapaista kuin täällä USA:ssa. Eipä kovi moni koululainen kyllä kouluun mene välikausi- tai talvihaalari päällä. Haalarit kuuluu päiväkotiin, jossa tosiaan sitä ulkoilua on tuntitolkulla päivässä.

      Et ilmeisesti huomannut, että se mun fb päivitys oli sarkastinen. Kirjoitin siis, että olin aiemmin ihmetellyt kun täällä vauvat ja pienet lapset ovat ilman sukkia ja sitten heitin, että syy on varmasti se kun niitä tarvitaan niin harvoin ja vauvat repii heti ne sukat pois kun eivät ole tottuneet niihin. Viileistä aamuista en maininnut mitään. Ihmettelisin ihan missä vaan maailman kolkassa jos aikuinen on pukeutunut lämpimästi, mutta omalla vauvalla on hädin tuskin mitään päällä. Täällä kun se lapsi saatetaan ottaa kauppaan ihan vaikka vaan vaippa päällä.

      Poista
    3. Toppavaatteita en tartte kun täällä ei ole lunta. Sadetakkeja näille ostaessa valikoimaa löytyi kuitenkin ainakin kymmeneltä erimerkiltä, vuorella ja ilman, topattuna ja ilman, pitkää ja lyhyttä, ja housujakin henkseleillä, ilman henkseleitä, vuorella ja ilman. En Anna tiedä mitä muuta mä voisin toivoa? Ilmeisesti se ei sun mittapuulla vielä ole riittävästi?

      Ai sarkasmiako se oli. Meidän lapsiparat kun on kulkeneet ilman sukkia jo vuositolkulla.

      Poista
    4. Luojan kiitos niillä on sentään kengät jalassa :)
      Suurinosa mun suomi-usa fb päivityksistä on sarkastisia. Mulla on hauskaa kun jotkut ottaa ne niin tosissaan. Ehkä sullakin on hauskaa kun porukka ottaa nämä kirjoitukset niin tosissaan.

      Poista
    5. Sen verran lisään ex-Etelä-Euroopan näkökulmasta, että jaksoin kyllä ihmetellä talvipukeutumista siellä. Kun oli talvi ja kylmää (+5-0 celsiusta) ja kosteaa, lapsilla oli sellainen pullea michelinukkotyyppinen toppatakki (ei "uusia" kevytuntsikoita vaan todella paksuja, mitä paksumpi sen parempi) päällä, pipo päässä ja moneen kertaan kaulan ja naaman ympäri kiedottu kaulaliina. Jalassa samat farkut, legginssit tai verkkarit kuin aina, ei sukkia, samat kengät ku kesällä. Käsissä ei mitään ja takki usein auki. Sit ne ihmetteli kun lapset kuitenkin talvivaatteista huolimatta paleli ja sairasteli hulluna. Me kuljettiin tuo aika pohjoismaistyyppisissä välikausivaatteissa ja harrastettiin kerrospukeutumista. Lapset ei ikinä palelleet tai sairastelleet. Silloin kyllä tunsin itteni viisaammaksi.

      Poista
  6. Miksi valitsit bloggaamiskieleksesi suomen? Miksi et valinnut äidinkieltäsi ruotsia tai nykyistä läheisintä (?) kieltäsi englantia? Tuli vaan jotenkin nyt mieleen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska halusin kirjoittaa suomeksi.

      Poista
    2. Juu, kysymys koskee juuri sitä MIKSI HALUAT kirjoittaa suomeksi. Olisi kiva, jos kertoisit. :)

      Poista
    3. Mun vanhemmat - suomenkielinen äiti ja ruotsinkieloinen isä - halusivat että käyn kouluni suomenkielisessä koulujärjestelmässä. Siten suomenkielestä kasvoi näistä kahdesta kielestä loppupeleissä se läheisempi. Kirjoittaessani suomeksi saan samalla ylläpidettyä kieltä, jota arjessa tulee käytettyä vain Fredden kanssa.

      Miksi en sitten kirjoita englanniksi. Siksi että englanninkielisenä blogina hukkuisin blogien massaan, etkä sinäkään ehkä olisi täällä näitä mun kirjoituksia lukemassa :)

      Poista
  7. Ymmärrän pointin ja olen käynyt noi samat vaiheet, mutta musta toi sokeriesimerkki ei nyt ehkä ihan täsmää. Kyllä keskivertosuomalainen vetää sitä ihan kaksin käsin ja julkisesti ja sokeri nimenomaan kuuluu lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen juhlasta välipalaan. Sokerittomuuden trendi ja kyseenalaistaminen on alkanut jostain ihan muualta kuin Suomesta. Mun mielestä hyvä ihminen Suomessa nimenomaan syö sokeria eikä valita siitä(kin).

    Mulla ei henk.koht. ole minkäänlaista tavoitetta olla hyvä ihminen, eikä sokerin määrä liity tähän tematiikkaan millään lailla. Elin 70-luvulla sokerittoman lapsuuden, mutta 80-luvulla räjähti. En pidä sokerin mausta enkä olosta, joka siitä tulee. Olen huomannut saman lapsissa, sokerin määrä vaikuttaa aika moneen asiaan heissä. En ole vauhko enkä julista
    kantaani ympäriinsä, lapset saavat syödä ihan mitä tahansa kun muut tarjoavat, mutta kotona meillä ei juurikaan käytetä sokeria.

    Tosta muusta olen suunnilleen samaa mieltä, vaikka sekin on mulle sama, vaikka suurin osa muksuista Suomessa kulkeekin haalareissa. Miksei kulkisi. En ole törmännyt ajatuksiin, että haalarissa olisi jotain autuaaksitekevää ja että koko maailman tulisi ymmärtää tämä. Se, joka muualle kurkottaa, joutuu sitten etsimään ne omat tavat ja jonkinlaisen yhdistelmän omista kulttuureista. En mä oikein siinäkään näe mitään tavoiteltavaa, että alkaisin täällä hiekkalaatikolla julistaa, että meidän lapset ei muuten käytä haalaria, koska Brasiliassakaan ei käytetä. Tai että koska suurin osa maailman lapsista ei käytä haalaria, mekään ei. Ihan periaatteesta. Tää pätee musta suuntaan mutta myös toiseen.

    Ihminen tuntuu olevan sellainen eläin, että joissain asioissa se haluaa sulautua joukkoon ja joissain alleviivata omaa polkuaan. Riippuu aika paljon taustasta ja ehkä ihan tilanteestakin, mitä ne asiat on, mitkä kumpaankin koppaan päätyy. Mun lapset leikki hiekkalaatikolla valkoisissa pitsimekoissa toisessa maassa, toisessa niillä oli haalari. Joskus on ehkä mennyt toisinkin päin, ollut pitsimekko väärässä maassa ja haalari samoin väärässä, mutta ei sekään ole ollut kovin merkittävää miltään kantilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatat Reetta olla ihan oikeassa, ja varmasti oletkin.

      Poista
  8. Kiitos hauskasta kirjoituksesta! Nämä ruokanatsit itseänikin hiukan ärsyttää tä oikeastaan huvittaa. Oman kahvipullani nautin ilman tunnontuskia ja tarjoan lapsillekin ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Ja mukavaa että se humoristisuus tavoitti sentään osan lukijoista :)

      Poista
  9. "...varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. "

    En kyllä tunnista tälläistä suomalaisuutta tai luterilaisuutta.

    Itse en ole luterilainen vaan kuulun vapaan suunnan kirkkokuntaan, ehkäpä paljon omaasi muistuttavaan. Arvostan kuitenkin paljon luterilaisuutta ja minulla on paljon luterilaista lähisukua.

    Nykymaailmassa ei ole yleensä ongelma liika kieltäytyminen vaan ennemminkin asenne: mulle kaikki ja heti. Raamatunkin mukaan ihmisellä on taipumus liialliseen itsekyyteen ja ahneuteen. Luonnovaroja tuhlataan jo siihen malliin, että ne uhkaavat loppua. Jotta maapallo pärjäisi, tarvittaisiin ennemminkin enemmän itsekieltäytymistä kuin kulutushysteraa joka on vallalla monessa maassa. Kohtuus on hyvä hyve jo kuitenkin, ajattelen.

    En tunne ihmisiä, jotka haluavat rankaista itseään. Sehän olisi sairasta masokismia. Kuka muka Suomessa opettaa jotain itsensä rankaisun ihannetta saati toteuttaa. Tuntemani suomalaiset urheilevat liikkumisen ilosta, ulkoilevat, koska saavat siitä raitista ilmaa, virkeyttä ja hyvää oloa.

    En tunne ihmisiä, jotka kieltävät rasvan ja sokerin kokonaan. Jotkut tuttuni eivät syötä kovin sokerista lapsilleen, etteivät nämä tule ylikierteelle tms, mutta mitäs pahaa siinä on. Nykyään Suomessa kirjoitetaan jo, ettei se ns kova rasvakaan edes ole mitenkään erityisen epäterveellistä kuten ennen luultiin.

    Kulinarismikin on tullut Suomessa kokkiohjelmien myötä muotiin. Ja kokkailu ja kotoilu.

    Tunnen elämästä ja seurakuntaelämästään , niin vapaitten suuntien kuin luterilaisten seurakuntien, nauttivia ihmisiä. Osa ei juuri mieti mitään kieltäytymisiä. Osa ajattelee ekologisesti luonnonvaroja ja käyttää vain joukkoliikennettä ilman yhtään omaa autoa. Mitäpä se muita haittaa, meitä autollisiakaan, nuo ekoihmiset. Autoton elämähän vaan vähentää maapallon rasitusta ja hyödyttää kokonaisuutta.Ihan onnellisilta esim nuo autoista"kieltäytyjätkin" vaikuttavat ja jotkut harvat sokerittomat perheet.

    Ei sitä elämästä nauttimiseen välttämättä tarvita montaa autoa, jatkuvaa alkoholin lipitystä, onnellisuuspillereitä ja kerskakulutusta. Moni voi nauttia elämästä vaikkapa downshiftaten, luterilaisena, liikkuen pyörällä ja syömättä sokerihöttöä. Tai sitten ihan toisin. Kuka mitenkin.

    Suomessa meitä on monenlaisia ja luterilaiset eivät ole mitään erityisen kovia kieltäytyjiä mistään, varsinkaan nautinnoista. En ole sellaista huomannut tämän päivän Suomessa. Moni haluaa kokea, harrastaa ja nauttia. Suomessa kyllä moni arvostaa vielä aitoutta, mutta ei vain oman maan aitoja asioita vaan myös muut kulttuurit kiinnostavat monia. Matkailukin.

    Haalareista en osaa sanoa. Mitä väliä moisella. Monella on, mutta monella ei.

    En nää suomalaisuutta tuollaisena harmaana, tylsänä. Mulla ja tutuillani on yleensä kivaa. Yleensä on kivaa ihan selvin päin tai joskus viinilasien ääressä.

    Olisi mukava lukea sulta jotain positiivisempaakin useammin Suomea koskien. Jos irtoais. Tai jos ei, niin sitten ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa että on kivaa. Mulla on paljon aivan mahtavan mukavia suomalaisia, Suomessa asuvia ystäviä.

      Poista
  10. Mikä tapahtuma tms laukaisi juuri nyt sinussa halun kirjoittaa tälläinen bloggaus suomalaisista?

    -Utelias

    VastaaPoista
  11. Nyt en voi kuin ihmetellä. Oletko poiminut noin kymmenen eri asiaa, etsinyt kustakin näistä nettikeskusteluista sen äärilaidan prosentin mielipiteen, yhdistänyt nämä ja kuvitellut yhdistelmäsi kuvaavan jotenkin yleistä mielipidettä Suomessa? Vain oletko tarkoituksella kirjoittanut jutun, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten Suomessa yleisesti ajatellaan?

    En myöskään ymmärrä, miksi yhdistät "tietynlaisen tarpeen itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen" nimenomaan luterilaisuuteen. Ennemminhän nämä ovat jonkinlaisia hyveitä katolilaisuudessa ja ortodoksisuudessa, kun taas luterilaisuudessa korostetaan sitä, että tällaisilla asioilla ei voi mitenkään hankkia ansioita Jumalan edessä.

    Kepa

    VastaaPoista
  12. En oikein ymmärrä, mikä tarve sinulla on kirjoittaa tällaisia "suomalainen sitä ja suomalainen tätä" juttuja, ihan kuin olisit ihan perillä meistä suomalaisista, enemmän perillä täällä vallitsevista asioista kuin me itse olemme? Ehkä sillä perusteella, millainen oma lapsuutesi oli Suomessa, tai sitten sillä, mitä olet lukenut muutaman ääripään edustajan perheblogista? Tietääkseni et ole asunut täällä yli kymmeneen vuoteen, saati edes usein vieraillutkaan. Silti tunnut tietävän meidän asenteista ja asioista kaiken.

    Voin kertoa, että perheelläni tai kenelläkään lähipiirini ihmisistä ei ole tuollaisia ajatuksia, mitä kuvailet. Meillä on hyvä, mielekäs ja terveellinen arki ja elämä. Meillä on kaikki hyvin. Me nautimme elämästä peruspositiivisella asenteella, emme rankaise itseämme ja sallimme lapsillemme pullat sun muut herkut ihan normaalisti. Todella harvassa ovat perheet, joissa kaikki kiva kielletään ja niin edespäin. Toki niitäkin perheitä on Suomessa, ihan siinä missä Amerikassakin, mutta ei todellakaan mikään enemmistö. Toki voisin itsekin kirjoittaa postauksen, jossa kertoisin yleisesti ottaen, kuinka kurjasti USA:ssa menee monilla perheillä ja niin edespäin, mutta sitä en tee, koska minulla ei ole kokemusta arjen pyörittämisestä siellä. Kuten ei sinullakaan ole kokemusta elämästä Suomessa 2000-luvulla. Sinä taidat kuitenkin tietää asian parhaiten sieltä meren toiselta puolelta käsin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksestasi. Missään tapauksessa en ole mitenkään enempää perillä suomalaisuudesta. Ulkoapäinkatsottuna asioissa on joskus helppoa nähdä karikatyyrimäisiä ja humoristisiakin vivahteita.

      Poista
  13. No höh yksis... Tykkään sinun blogista, olen lukenut koko ajan enkä edes ole suomalainen, vaan asun Suomessa ulkomaalaisena. Täytyy todeta että nyt olet väärässä, täällä on kiva ja hauskaa, ihmiset herkuttelee ja nauttii elämästään. Kyllä, sorry vaan. ;) taisi olla liian pitkä aika edellisestä provosoinnista? ;) no, samahan se, no hard feelings mutta haluan vaan sanoa sinulle että elämä ei ole sinnepäinkään täällä mitä kuvailit tuossa. Ja minun on helppo sanoa tämä eurooppalaisena, joka muutti keski-euroopasta tänne pohjoiseen yli 10v sitten. Enkä muuten minäkään lähde arvostelemaan oma kotimaani kun en asu siellä, vaikka vietän yli kuukauden vuosittain siellä... ;) kaikkia hyvää toivon sinulle, toivottavasti joskus voit nähdä suomalaisuutesi hyvänä asianakin vielä.
    :) Aada

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla sinun näkemyksesi Suomesta ja suomalaisuudesta. Omastakin mielestä niin Suomessa kuin suomalaisuudessakin on myös paljon positiivista.

      Poista
  14. Joillekin lukijoille muistutukseksi mitä esim wikikirjasto sanoo tekstien tyylilajeista: "Satiiri on pilkkaavaa kirjallisuutta, jonka tavoitteena on saattaa kohde naurunalaiseksi, halveksituksi ja vihatuksi. Satiiri on aina yhteiskunnallisesti kriittinen kannanotto ja siksi lukijan on tärkeää tuntea syntykonteksti. Alun perin satiiri tarkoitti roomalaista kirjallisuuden muotoa, jonka tehtävä oli opettaa huvittamalla."

    :D

    Myös groteski ja parodia liippaavat läheltä tätä tyylilajia.

    VastaaPoista
  15. Mua ensi ärsytti lukiessa, sit huvitti ja lopuksi vielä pohditutti kommentteja lukiessa. Että hyvä kirjoitus :D

    Mä kyllä tunnustan tuota suomalaisen yhteiskunnan mentaliteetti, että harmaata pitää olla...siis silleen kieltoyhteiskunnan tasolla, en niinkään ihmisten (omassa rajatussa Hkin akateemispunavihreässä kuplassa eläessäni). Et kyllä se on huono ihminen joka illalla juo lasillisen punaviiniä rentoutuakseen, sehän on katsos eka askel alkoholismiin ja turmioon.

    Sit tuon sokerinatsiuden tunnistan kyllä, mä luulen että siihen aika helposti esikoisen vanhemmat ajautuu...itsekin. Meidän jenna-katariina-kastehelmi(* nimi muutettu ;)) sai ekana vuonnaan tasan äidin ja isin omin pikkukätösin piipertämää sosetta ja sormiruokaa (ah, eka fail koska soseet on niin past life, sormiruokailua sen olla pitää) ja ei todellakaan mitään lisättyä sokeria tai suolaa ruokiin. Ja hyvin kasvoi meidän tyrnimarjoilla herkutteleva lapsi (siis tää ei ole vitsi, se tykkäsi syödä niitä). Kyl mä sen ekoille synttäreille leivoin oikean kakun ja lapsi sai sitä syödä (et en ollut ihan niin syvällä ettei lapsi ois saanut omaa syndekakkuaan). No, sit lähestyi päiväkodin aloitus ja tajusin pk:n ruokalistoja lukiessa (jolloin mietin että pitääkö mun ilmoittaa lapsi kasvissyöjäksi vaikkei olla, ettei se söisi huonolaatuista/teollista ruokaa niin paljon), että mun lapsi ei niin tuu syömään pk:ssa mitään, kun kaikki on vierasta (perunoista lähtien, kun ei nekään kuulunut meidän ruokaympyrään). Ennen pk:n aloitusta sit ruokavalioon näkkäri ja rasvaton maito, koska tiesin että niitä aina on tarjolla :D Ekana päivänä tarjolla oli kalapuikkoja ja muusia, muut äidit kiitteli että kiva kun on lapsien lempiruokaa ja mun lapsi katteli lautasen ruokia tyrmistyneenä (ja söi näkkäriä ja maitoa :)).

    Noista ajoista on sit tultu kauas. Ei syö lapsi tyrnimarjoja enää, mutta monipuolisesti kumminkin. Kotona tehdään mahdollisimman hyvälaatuista ja herkullista kasvispitoista ruokaa, mutta ruokalistaan kuuluu säännöllisesti nakit, kalapuikot ja hernari (nakit on lapsemme suurin rakkaus, siis tän joka ei todellakaan ekaan 1,5v. saanut teollisia eineksiä). Ruokakasvatusfilosofiaan on tullut mentaliteetti että jos aikuiset saa, niin lapsi saa myös (ts. meillä ei syödä karkkeja salaa, alkoholi on toki poikkeus). Meillä päivälliseen kuuluu aina halutessa jälkkäri (tummaa suklaata, keksi, hedelmä, jäde). Taaksepäin katsoen oma käytös ehkä vähän huvittaa.

    No joo, meni jaaritteluksi, mutta pääosin koen parantuneeni ruokanatsiudesta...tai ainakin päässeeni parempaan jamaan nyt kun lapsi on lähemmäs 4v. :) Mutta siihen esikoisen vanhempien hurahtamiseen, niin sitä on ollut hassua huomata omassa kaveripiirissä, kun uusia vauvoja on viime aikoina tullut. Yksi on imetysfanaatikko, yksi kantamishurahtanut ja kolmas sit lastenvaatefriikki. Että ehkä se on yksi tapa hallita muuttunutta elämäntilannetta, pitää paketti kasassa kaaoksessa...en tiedä, mutta tälleen "been there and done that" mentaliteetilla on jotenkin niin liikuttavaa katsoa niitä vankkoja mielipiteitä jonkun tavan ylivoimaisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Omassa mielessä hyvän kirjoituksen kuuluukin tehdä kaikkea yllämainittua; ärsyttää, huvittaa ja pohdituttaa.

      Poista
  16. Ruoka on Suomessa uusi uskonto. Mutta taitaa olla näin monessa muussakin länsimaassa nykyään?

    Ja olit väärässä, että suomalaiset pitävät maataan parhaana - itse olen kyllä huomannut täysin päinvastaista. Aina jossain muualla tehdään asiat paremmin, oli sitten kyse ravitsemussuosituksista, talojen rakentamisesta, koulutuksesta (!!! tähän monta huutomerkkiä, koska Suomen koulusysteemi on oikeasti vähintään aika hyvä :) ), sairauksien hoidosta, terveydenhuollon järjestämisestä, kännykkätukiasemien sijoittelusta ym ym ym... Minua ottaa tosissaan päähän, että emme näe kuinka hyvin meillä on asiat (vaikeasta ajasta huolimatta), valitetaan ja mangutaan. Minusta olisi hienoa, jos osaisimme iloita ja olla ylpeitä kaikesta siitä, mikä meillä täällä Suomessa on hyvin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi