Siirry pääsisältöön

punainen kuppi nurin

O:n piirtämässä kuvassa me matkataan avaruusraketissa kahdestaan juustoplaneetalle.
Kuvan neliöt on mukaan pakattuja suolakeksejä - sitä juustoa varten.


Mielessä on niin valtavasti ajatuksia ettei oikeastaan tiedä mistä alkais ja minne lopettais. Omalla tavallaan ne kaikki nivoutuu yhteen ja samaan ja jokaisella tarinalla on loppupeleissä se sama punainen kuppi.

En varsinaisesti kirjoita Pariisin tapahtumista, ne on kaikkien mielessä ja sydämissä kirjoittamattakin. Sen totean että täältä omasta lintukodosta katsottuna ei joukko teon tehneitä ollut sen enempää tai vähempää muslimeita, kun Anders Breivik kristittykään. Tapahtumaa ei hyväksy sen enempää muslimi, kristitty kuin ateistikaan. Onneksi valtaosa meistä näkee teon järjettömyyden. Onneksi meistä kuitenkin se valtaosa on ihan tavallisia ihmisiä tavallisine huolineen rodusta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai elämänkatsomuksesta riippumatta.

iltaisin me halitaan Martan kanssa


Yhdysvaltain tämän viikon puheenaihe on ollut punainen kahvimuki. En tiedä onko Starbucksgate rantautunut Suomeen saakka, mutta täällä se on ollut kaikkien huulilla. Töissä, kouluissa, sosiaalisessa mediassa, radioasemilla ja televisiossa. Ai mikä? No Starbucksin joulumuki. En nyt ole tilannetta niin kovin tarkkaan jaksanut seurata, mutta väkisinkin on mukaan tarttunut se, että jonkun konservatiivikristityn mielestä se kyseinen punainen pahvimuki onnistui jollakin käsittämättömällä tavalla pilkkaamaan kristinuskoa.

martan kanssa metsässä on ihana antaa jatusten virrata


Taustaa voin avata sen verran että se kyseinen joulumuki on joka syksyinen mediatapahtuma. Muki on jokaisena vuonna erilainen ja sen julkistamista odotetaan kaikissa medioissa. Sen jälkeen sitä ruoditaan, oliko ne lumisetpuut-lumiukot-lumihiutaleet-porot hyviä vai huonoja, onko tää parempi vai huonompi kuin edellisenä vuonna. Tänä vuonna mukiin saatiin kulminoitumaan antikristus.

viimeiset päivät on satanut


Muki on siis esillä kaikkialla ja kaikkien huulilla. Ne konservatiivikristityt toitottaa omaa näkemystään, liberaalikristityt muistuttaa että jouluna ei pitäis kuitenkaan ostaa yhtään mitään vaan antaa omastaan köyhille, kolmas ryhmä muistuttaa että pahvimuki kuluttaa luonnonvaroja ja Starbucksin pitäis myydä kahvinsa vain niille asiakkaille jotka tajuaa tuoda kahvimukinsa mukanaan. Neljäs väestöryhmä on sitä mieltä että tää liittyy kuitenkin jotenkin lapsikauppaan, kun viides ihmisryhmä muistuttaa kahvin kuitenkin olevan pahasta ja se pitäisi siksi kieltää laissa.

satanut niin että tulvii


Ainakin siitä puhutaan. Perjantaina tilasin kännykästä parkkihallissa kahvin työpaikan alakerran Starbucksista. Odotellessani kahviani vaihdoin kuulumisia sydänkirurgian klinikan johtajan kanssa – me törmättiin palaverissa aiemmin – koppasin mukaani punaisen mukiini ja join kahvini sen kummemmin asiaa ajattelematta.



Odotushuoneessa istuu vanha vähän äkeän oloinen papparainen. Se odottaa omaa aikaansa meidän klinikalle. Sillä on päällään paksu villapaita, harmaat housut ja jalassa kunnon lantsarit. Harmaa tukka hapsottaa hatun alta ja risuparta on vähän ylikasvanut. Kuulen miten se jäkättää vaimolleen... Se jurputtaa että se pitää taas muuttaa koska missään ei saa olla rauhassa. Muista osavaltioista ja maista muuttaneet teknologiajupit kun tunkee kaikkialle eikä ihminen saa enää missään olla rauhassa niiltä.




Omalla työpaikallani, omassa työyhteisössäni vallitsee rotujen ja maailmankatsomusten sekamelska. Ensimmäinen kouluttajani Aji on Gambiasta ja muslimi. Vieressäni istuu hollantilainen Anita ja anitan vieressä Patrick. Patrickin työpöydällä on kuva Patrickista aviomiehensä ja koiransa kanssa. Lupe ja Alicia ovat meksikolaisia. Tohtori Hastrup on PuertoRicosta ja lääkärit Agrawal, Baliga, Mandala ja Swehta intialaisia. Uetawan on Thaimaasta, Pheassa puolestaan syntynyt Kamputseassa. Tohtori Mercado on Filippiiniläinen sisätautilääkäri, Tohtorit Wey ja Chi puolestaan kiinalaisia. Tohtori Markezich on itäeurooppalainen, ja tohtori Freudenberger syntyperältää saksalainen. Tohtori Copeland on kai lääkäreistä amerikkalaisin, samoin kuin tohtori Bankson. Esimieheni Kylie on kai aika amerikkalainen, kuten klinikkakoordinaattori Kelly. Truc taas on Taiwanista. Minä olen puolestani syntynyt ja kasvanut Suomessa. Me ollaan kaikki yhtä suurta perhettä. Tehdään työtä, nauretaan ja vietetään suuri osa arjestamme yhdessä. Me ollaan kaikki samanlaisia - ihmisiä töissä lääkäriasemalla. 


kotona tehtiin korttitaloja

Kommentit

  1. Myös Suomessa monet työpaikat ovat viime vuosien aikana kansainvälistyneet. Kun aloitin yliopistolla 1990-luvulla, niin minulla kaikki työkaverit olivat suomalaisia paitsi yksi, joka oli tullut USAsta ja hänelläkin oli suomalaisia sukujuuria. Nykyisin kuuden hengen tutkimusryhmässä, johon kuulun, on kaksi intialaista ja yksi italialainen. Syön useita kertoja viikossa lounasta seurueessa, jonka jäsenistä yksi on belgialainen ja toinen tullut Kanadasta (en ole varma, onko hän alunperin syntynyt siellä vai muuttanut Kanadaan muualta). Yksi ranskalainenkin oli usein mukana, mutta hän on tällä hetkellä äitiyslomalla. Olen töissä säännöllisesti tekemisessä ainakin muslimin, hindun ja sikhin kanssa.

    Kepa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on ihan mahtavaa että saat työskennellä monikulttuurisessa ympäristössä.

      Poista
  2. Hei! Mitä mieltä olet tästä Ranskan päätöksestä? Uskonnoissa ja uskontojen sisäisissä suuntauksissahan on eroja. Jotkut uskonnolliset liikkeet kannattavat väkivaltaisia ratkaisuja toisinajattelevia kohtaan. Joittenkin uskonnollisten ryhmittymien ja suuntausten ideologia pyrkii väkivallankin keinoin levittäytymään ja valtaamaan alaa. Ei kaikkea varmaan kannata hyväksyä ja suvaita suvaitsevaisuuden ja uskonnon vapauden nimissä.

    http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/139875-ranskan-paaministerilta-tiukka-linjaus-rtl-moskeijoita-suljettava

    Eppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan kamalan vaikea kysymys. Missä menee raja suvaitsevaisuuden, suvaitsemattomuuden, avoimmuuden ja typeryyden välillä. Sen kun tietäis. Väkivaltaa ei tarvitse koskaan suvaita, ja uskonnon nimissä on aikojen saatossa tehty paljon väkivallantekoja niin kristittyjen kuin muidenkin uskontojen nimissä.

      Minusta kristittynä tai muslimiperheen äidistä tai isästä on melko mahdotonta vetää viivaa sen enempää uskonpuhdistukseen kuin muslimiterroristeihin.

      Poista
    2. Niin. On olemassa uskonnollisia liikkeitä, joihin on ideologiaan sisäänrakennettu jopa velvollisuus levittää uskontoa ja suojella sen etuja jopa tappamalla ihan viattomia siviileitäkin. Sellainen ei ole oikein ja hyvää. Mielestäni valtio toimii eettisesti, jos se ei anna harjoittaa valtion rajojen sisällä ideologioita tai uskonnolllisia liikkeitä, jotka opettavat opeissaan sitä, että heidän tapaansa uskoa pitää levittää väkivallankin avulla. Sellaiset väkivaltaiset ideologiat (kuten natsismi, kunkluxklan yms) ja uskonnolliset suuntaukset eivät ansaitse tulla hyväksytyiksi valtiovaltojen pättäjien taholta.

      Olen samaa mieltä siitä, että sinä et epäilemättä kannata sellaista kristinuskon suuntausta, joka kannustaa väkivaltaiseen toimintaan, joten et tietenkään ole vastuussa aiempina aikoina tapahtuneista tiettyjen kristillisten ryhmittymien harjoittamasta väkivallasta.

      Protestanttinen uskonpuhdistus taas on asia erikseen ja ristiretket asia erikseen.

      Ristiretkissä oli usein mukana myös poliittiset motiivit ja en hyväksy esim itse niitä ristiretkiä. Sen sijaan Lutherin aloittamassa ja kannattamassa alkuperäisessä uskonpuhdistuksessa ei ollut väkivaltaisia suunnitelmia sisäänrakennettuina. Monet hallitsijat saattoivat käyttää uskontoa keppihevosenaan vaikka varsinaiset motiivit olivat rahanahneus tai vallan ahneus.

      Jos katolisen kirkon sisältä ei Luther ja kumppanit olisi aloittneet uskonpuhditusta, ei ehkä olisi sinunkaan nykyistä kirkkokuntaasikaan, kuka tietää. Itse uskonpuhdistus on teologinen asia. Jos sen nimissä tai sitä vastaan jotkut poliittiset tai kirkolliset tahot toimivat väärin ja väkivaltaisesti , se on asia erikseen. Esim itse Luther käytti kynää miekkanaan, ei väkivaltaa.

      On kuitenkin olemassa uskonnollisia ryhmittymiä, jotka opeissaan kannattavat (virallisesti ihan )t oisin ajattelevien vainoamista ja surmaamistakin. Sellaisten agressiivisten uskonnollisten liikkeiden palvontapaikkojen sulkeminen yhteiskunnan päätöksellä ei ole väärin eikä suvaitsematonta mielestäni.

      Muslimiuskonnossakin on sisäisesti eri suuntauksia. osa niistä kannattaa rauhanomaista toimintaa, mutta osa kannattaa agressiivista levittäytymistä ja pitää toisin uskovien surmaamista oikeutettuna. Samoin on hindulaisuudessa. Nykyään agressiivisuutta kannattavat äärihindut vainoavat ja tappavat Intiassa krstittyjä, jopa lapsiakin. On myös rauhanomaisempia hindulaisuus-suuntauksia.
      saksassa aikoinaan natsit pitivät oikeana tappaa esim juutalaisia.

      minusta on niin, että näitä agressiivisia ja mm kansanmurhia tavoittelevia ideologioita ja uskonnollisia liikkeitä ei tarvitse hyysätä vaan on ihan oikein valtion määritellä kriteerirt millaisia ideologioita ja uskonnollisia liikkeitä voidaan maassa turvallisuussyistä suvaita harjoittaa vapaasti. Kuten Ranska nyt on päättänyt alkaa tarkemmin tehdäkin.

      Eppu

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi