On vielä sysipimeää
enkä havahtuessani osaa sanoa paljonko kello on, päivä alkaa valjeta seitsemän
aikaan. Kuulostelen itseäni ja kuuntelen hetken hiljaa, kuulenko jo autojen
ääniä? Miltä metsä kuulostaa? Onko Maeve-kissa jo hereillä? Sängyn jalkopäässä
Martta odottaa päätöstä ja katsomattakin tiedän koiran tarkkailevan minua.
Nousen istumaan, koira hyppää lattalle ja oven takaa kuuluu vaativa naukaisu.
Kännykän kello näyttää 5:36 - uusi päivä on alkanut.
Alakerrassa
käynnistän kahvinkeittimen ja koneen jauhaessa papuja nappaan kissan syliin ja
avaan ulko-oven. Kävelen pihalle koiran seuraksi, vilkutan naapurille joka
lähtee töihin ja juttelen kissalle joka tarkkailee pimeyttä. Alakoulun rehtori
ajaa ohitse ja vilkutan hänellekin, kuten melkein jokaisena aamuna. Ruokin
ensin koiran ja sitten kissan, vaihdan vesikulhoon puhtaan veden ja kahvia
odotellessani jumppaan kesällä murtunutta nilkkaa. Kun kahvi on tippunut otan
kaapista mukin ja lähden termaripannun ja kahvikupin kanssa toimistoon
yläkertaan. Kissa hyppää työpöydälle ja Martta istuu mun viereen odottaen
aamuherkkuja. Koiralle muutama koirankeksi, kissalle pakastekuivattuja mutuja.
Aamu. Minun oma
hetkeni. Ainoa aika päivästä kun kaikki muut vielä nukkuvat. Käyn läpi
sähköpostit ennen kuin luen uutiset; New York Times, Seattle Times, KOMO News,
Helsingin Sanomat ja nyt vaalien aikaan myös CNN. Sen jälkeen Facebook ja ehkä
Insta. Muut ehtii myöhemmin, sitten kun muut ovat hereillä ja päivä on virallisestikin
alkanut. Nämä ovat myös ne tunnit kun teen sopimuksia ja luen niitä läpi, aamun
hiljaisuudessa, rautaisella keskittymiskyvyllä, koiran kuorsatessa työhuoneen
nurkassa omalla sängyllään.
Puoli kahdeksalta
palaan alakertaan laittamaan aamiaista ja vähitellen talo täyttyy hälinästä.
Onks sulla palavereja tänään? Voitko käydä apteekissa? Mun tanssitrikoot on
likaiset äiti, ehditkö pesemään ne ennen kuin mulla on tanssi tänään? Missä on
mun silmälasit? Äiti mä en löydä niitä... Miksi toi aina katsoo mua noin
aamulla... Hei, oletko kuullut että kun meet tähän tietokonepeliin ja teet näin
ja sit noin ja sit meet sinne tasolle ja tohon huoneeseen niin saat sinivihreä
yksisarvisen-lamborghinin-aseen-polkupyörän? Mitä tapahtuu jos otan mun peniksestä kuvan snapchatissä? Kyllä rakas, ei rakas, wow sehän
on hienoa... ja ei, älä ota mitään kuvia. Huokaan ja mietin että poika taitaa olla vähitellen valmis sinne yläkouluun.
Nähdään taas huomenna aamu!
 |
| Maeve ja Martta leikkii. |
Kommentit
Lähetä kommentti