Siirry pääsisältöön

26 aihetta kiitollisuuteen - työ

 



Istun vesisateessa autossa ja nauran ääneen radio-ohjelman juontajalle odottaessani asiakkaan saapumista paikalle. Talo on puistomaisella alueella jossa on valtavia pihoja ja pitkien pihakäytävien päässä omakotitaloja joista moni vain haaveilee. Nämä ovat niitä taloja joissa elokuvien ihmiset asuvat ja joissa joulukuusi komeilee ikkunassa. Tässä talossa on pitkälle päälle neljäsataa neliötä ja sen keittiöön ja ruokailutilaan mahtuisi iloisesti koko meidän kodin alakerta. Sen lisäksi alakerrassa on toimisto, kirjasto, kaksi olohuonetta, kaksi kodinhoitohuonetta ja yläkerrassa mediatila, kolme kylpyhuonetta ja neljä makuuhuonetta. Tämä talo saattaisi sopia minun asiakkaalleni täydellisesti, sillä he etsivät kotia jossa heidän teini-ikäinen pianistipoikansa voi soittaa flyygeliä tunteja päivässä muitten häiriintymättä, yläkerran mediatila on kolmen auton autotallin yläpuolella omassa siivessään ja sopisi tähän tarkoitukseen loistavasti.





 

Autossa vastaan puhelimeen ja lupaan lähettää entiselle asiakkaalle heidän taloonsa liittyviä papereita jotka ovat teillä tiettymättömillä. Pidän suojatulla serverillä kaikki kauppoihin liittyvät paperit ja siitä on näitten vuosien aikana ollut iloa monesti. Seuraavaksi soitan Freddelle joka on sopinut iltapäiväksi useamman näytön toisen asiakkaan kanssa. Muistutan että olen itse palaverissa kolmannen asiakkaan kanssa illalla, joten Fredde saa mennä yksin näyttämään rivitaloja modernia kaupunkiasuntoa etsivälle perheelle. Toisin kuin aamuinen asiakas, tämä perhe ei kaipaa valtavaa pihaa vaan haluaa helppoutta ja kätevyyttä.





 

Kotona laitan sähköpostilla asiakkaalle uudet versiot hukassa olleista papereista ja sen jälkeen vastaan ensiasunnonostajan kysymyksiin. Puhelimen soidessa juttelen hetken lainaneuvottelijan kanssa, meillä on tällä hetkellä neljä yhteistä asiakasta ja me käydään läpi seuraavia askeleita. Puhelun päätteeksi soitan osakekirjavakuutusasiaa sen alan osaajalle ja vastaan taas muutamaan sähköpostiin. Avaan sähköpostiin kolahtaneen vastapuolelta pyydetyn kuntotarkastusraportin ja asunnon yhtiöjärjestyksen. Silmäilen ne läpi ja merkitsen asiakkaan kannalta oleellisimmat.




 

Fredde käy läpi asiakkaille mahdollisesti sopivia uusia myytäviä kohteita ja pohdimme mikä tai mitkä rakennuttajat sopisivat parhaiten uuden asiakkaan tarpeisiin. He haluavat ehdottomasti uuden tai rakenteilla olevan talon ja rajaamme heidän listansa mukaan rakennuttaja listaa muutamaan sopivaan jotka sopivat paitsi tyyliltään niin myös hintaluokaltaan tämän perheen tarpeisiin. Fredde laittaa rakennuttajille viestiä. Tunnemme miltei kaikkien rakennuttajien edustajat alueella ja siksi tiedämme usein sellaisistakin kohteista joita ei vielä ole edes vapautettu myyntiin. Osavaltionlainsäädäntö kieltää tiskin alta myymisen mutta sitä ei kukaan kiellä että kerrotaan mitkä tontit milläkin alueella tulevat kaupaksi seuraavaksi.





Iltapäivällä hyppään tiimipalaveriin ja me puhutaan pitkään siitä miten brutaali tämänhetkinen markkina on monelle asunnonostajalle. Myytäviä kohteita on vähän ja kilpailu niistä veristä. Tuntuu kohtuuttomalta omia asiakkaita kohtaan että niin moni joutuu luopumaan omista oikeuksistaan saadakseen sen kodin minkä haluaa, useimmat joutuvat vieläpä tekemään monta tarjousta ennen kuin tärppää.


 



 

Asuntovälittäjän työstä vain pieni osa on talojen ja kotien katselemista, sitä miksi moni haaveilee välittäjän työstä. Valtaosa työstä tehdään ihan raadollisesti toimistossa sähköpostilla, koneella ja puhelimitse. Se on yhteistyötä eri tahojen kanssa ja asunnonvälityksen lainsäädännön tuntemista. Omassa osavaltiossa, asunnonvälttäjät ovat ”limited practice attorneys” eli meillä on juridinen vastuu asuntokauppaan liittyvistä sopimuksista.





 

Työpäivän aikana me ehditään jutella monta kertaa pöydän ylitse. Monesti ajatusten jakaminen auttaa ja strategiaa voidaan tarvittaessa muuttaa. Jokainen asiakas on omanlaisensa, heidän tarpeensa ja budjettinsa vaihtelevat ja tie oman kodin ovesta sisään on aina prosessi. Vain harva päätyy siihen mistä lähdettiin liikkeelle.





 

Mulla on aivan äärimmäisen mielenkiintoinen työ jota saan vielä ilokseni tehdä nykyään oman aviopuolisoni kanssa. Olen kiitollinen siitä että meillä on loistava tiimi, me ollaan aivan loistava työpari.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...