26 aihetta kiitollisuuteen - isot lapset

 

Fredde oli nähnyt unta siitä että olin tullut kotiin pienen vauvan kanssa. Unessa olin herättänyt nukkuvan Fredden ja ollut vihainen koska hän ei ollut laittanut mitään valmiiksi vauvaa varten. Olin kivahtanut että olisin voinut kuvitella että kolmen lapsen isä tietää mitä vastasyntynyt tarvitsee. Fredde oli ajatellut unessa ahdistuneena ettei voi olla totta että se valvominen ja vaipanvaihto alkaa taas uudestaan. Aamulla herätessään Fredde oli helpottunut.

 

Muutamaa päivää myöhemmin näin että vanha luokkakaveri oli saanut ensimmäisen lapsen. Sydän täyttyi ilosta ja onnesta heidän puolestaan - miten mielettömän ihana uutinen ja minkälaisia syvän onnellisuuden sävyttämiä valokuvia niin pienokaisesta kuin vanhemmista - ja samalla mietin miten raskasta elämä vastasyntyneen kanssa oli jo kaksitoista vuotta sitten, 36-vuotiaana. Mietin Fredden unta ja sitä että omat ajatukset olisivat kieltämättä olleet samansuuntaisia kuin Freddellä.

 

Poikien kummivanhempi muistelee puhelimessa kaihoten aikaa kun lapset olivat pieniä, kolme- ja viisivuotiaat. Se vasta oli mahtavaa aikaa kun lapset olivat siinä läsnä ja tarvitsevia. Nielaisen oman tuskanparahdukseni sillä omat muistot näistä vuosista eivät ole kovin valoisia. Komiikkaa niistä kyllä löytyy vaikka kirjaksi asti mutta samalla kohtuutonta riittämättömyyden tunnetta, väsymystä ja hetkittäin jopa vihaa omia lapsia kohtaan.

 

Tättis huutaa niin että tanner tärisee ja Fredde nauraa että meidän pitäisi varmaan rakentaa poikien vaatehuoneesta panic-room minne voisi paeta teinin raivoa. Ollipolli on unohtanut ottaa ADD-lääkkeensä muistuttaen enemmän dementiapotilasta kuin itseään ja Kentsu tökkii siskoaan sanoilla kuin yrittäen härnätä uinuvaa jalopeuraa. Meidän lapset on kaksitoista ja kymmenen. Me vanhemmat ollaan yhdessä sitä mieltä että tämä on ehdottomasti parasta aikaa meidän lasten kanssa, että niistä tulee vuosi vuodelta hauskempia ja ihanampia.

Tättis lähtee meidän mukaan töihin ja juttelee pohjapiirroksista ja talomalleista ammattitaitoisesti. Meidän kiertäessä asiakkaitten kanssa se käyttää Martan lenkillä ja sitten kun ollaan kaikki taas autossa me jatketaan keskustelua milloin politiikasta, milloin jostakin ihan muusta. Lounaalla se tilaa juustolautasen salaatilla ja kun mitataan on meillä pituuseroa pari senttiä. 

Pojat on siinä vaiheessa missä niistä kasvaa pikkupojasta yläkoululaisia. On mieletöntä käydä niitten kanssa keskustelua ja katsoa kuinka perspektiivi maailmaan muuttuu, kasvaa ja kehittyy. Yhtäkkiä niillä on omia, monikerroksisia mielipiteitä maailman asioista. Siinä missä toinen vanhempi kokee menettäneensä lapset heidän kasvaessaan koen itse että omani tulevat lähemmäs. Minä olen paljon parempi tässä kuin vastasyntyneen, taaperon tai leikki-ikäisen vanhempana. Ensi syksynä meillä on kolme yläkoululaista. Se on yhtäaikaa mielettömän ihanaa ja ensimmäistä kertaa vähän haikeaakin.