Siirry pääsisältöön

26 aihetta kiitollisuuteen - autoajelu

 


Marraskuun neljäntenä torstaina vietetään kiitospäivää ja moni amerikkalainen pohtii oman elämänsä kiitollisuuden aiheita päivittäin marraskuussa. Ajattelin yhtyä tähän ja kirjoittaa sarjan ”26 aihetta kiitollisuuteen” haastaen samalla muut mukaan. Sarjan tavoite ei ole pohtia maailmaa mullistavia asioita vaan keskittyä arkipäiväisiin kiitollisuuden ja ilon aiheisiin.




 

Kuukauden ensimmäisenä päivänä olen kiitollinen sunnuntaiajelusta aurinkoisessa säässä Tättiksen kanssa. Tämä vuosi on opettanut minulle ettei autolla ajaminenkaan ole itsestäänselvyys olenhan ollut tänä vuonna tahtomattani viisitoista viikkoa ajamatta autoa. Ensin keväällä vyöruusun takia ja sitten kymmenen viikkoa heinäkuun lopusta murtuneen nilkkani kanssa.




 

Monelle autolla ajaminen on yhdentekevää. Jollekin se on yhtä tuskaa ja nostattaa kylmän hien jo pelkkänä ajatuksena, mutta sitten on kaltaisiani joille auton ja vapauden välillä on suuri yhtäläisyysmerkki. Tarvitsen autoa paitsi työni tekemiseen niin myös hengittääkseni vähän vapaammin. Olen kahdeksantoistavuotiaasta lähtenyt ajelulle yksin selvittääkseni omia ajatuksia. Olen ajanut ajamisen ilosta vailla päämäärää ja auton avainten puuttuminen on minulle suuri vapaudenriisto. Fredde on onneksi kaltaiseni.



 


”Kulta, pitäis käydä kaupassa... koska ehtisit?” Tai: ”Rakas, asiakas haluaisi nähdä nämä kodit, koska voit ajaa mut” Freddehän ajoi, ja mukisematta ajoikin, mutta tunsin silti itseni kädettömäksi. Maaliskuun alusta myös Tättikselle on autoajeluista tullut henkireikä jota hän kaipasi ihan samalla tapaa kuin äitinsä. Niinpä; “mom, could we go on a drive today?” On lauseena rakas. Autoajeluilla puhutaan elämästä, koulusta, tanssista ja tulevaisuudenhaaveista. Täynnä kiitollisuutta vapaapäivästä ja yhteisestä hetkestä.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää