Siinä missä tämä
vuosi on rajoittanut on se yhtälailla rikkonut rajoja, ja huomaan että monet
sellaiset sisäsyntyiset tai tapakulttuurin asettamat rajat ovat menneet rikki. Kirjoitanko
taas siitä? En. Tai siis en ainakaan siitä miten rajoituksia lisätään ja köysi
kiristyy taas kaulassa - niin on melkein kaikkialla.
Sen sijaan
kirjoitan siitä miten tänä vuonna moni sellainen asia joka vuosi sitten olisi
tuntunut suorastaan absurdilta tuo nyt tullessaan hyvää mieltä ja
yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, siis hyviä asioita. Osa tulee tuskin toistumaan
sitten joskus kun elämä ulottuu taas oman kodin ulkopuolelle ja joistakin
saattaa tulla pysyvämpiä asioita, kuten niistä videopuheluista minun työssäni.
Lauantaiaamuna
tuntui siltä että me tarvitaan nyt jotain kivaa, mitä jos laitettaisiin
joulukuusi? Siis ennen marraskuun puoltaväliä? Joulukuusi. Lapset tietysti
innostuivat tästä ja Fredde puhuttiin hetkessä pyörryksiin. Iltakuudelta kuusi
oli valmis, glögit kourassa ja joulu oli tullut taloon. Vähänkö noloo... Otin
kuitenkin kuvia ja laitoin ne kaiken kansan nähtäväksi. Sain vastaukseksi
lukuisia kuvia joulukuusista ja mittavan määrän kiitoksia siitä että olin
antanut heille niin loistavan idean, tavan tuoda lämpöä muuten monelle kovin
ahdistavaan tilanteeseen. Yllättäen huomasi että joulu oli tullut tai on
tulossa ennenaikojaan moneen muuhunkin kotiin.
Illalla sytytin
kynttilän yöpöydälle ja katselin sen lepattavaa liekkiä pimeässä huoneessa.
Huokaisin onnesta. Fredde puhalsi sen sitten sammuksiin kun tuli tovia
myöhemmin nukkumaan. Aamulla tonttuovikin oli ilmestynyt jostain alakertaan. Onneksi joulu on edelleen joulu.
Kommentit
Lähetä kommentti