26 aihetta kiitollisuuteen - vapaapäivä

 

Kiitospäivään on neljä päivää ja mulla on tänään ensimmäinen ”vapaapäivä” kuukausiin. Se on lainausmerkeissä koska töitä tulee tehtyä vapaapäivänäkin, ei vähiten siksi että odotamme myyjältä tietoa siitä miten meidän eilen kirjoittama tarjous on otettu vastaan. Mutta vapaapäivä tämä silti on, ja sen ovat ansainneet itseni lisäksi meidän lapset, ehkä eniten meidän lapset. Eilen aamulla kun starttasimme auton aamuseitsemältä ja lapsi juoksi pihalle yöpaidassaan, kyyneleet silmissä - halaamaan vielä kerran - tunsin riipaisevan piston sielussa, piston siitä että olin taas yhden lauantain jossakin muualla. Järki kyllä sanoo että olemme läsnä enemmän kuin moni muu työtätekevä vanhempi, että nämä lauantait ja sunnuntai ovat meidän yhdeksästä kuuteen toimistolla, mutta äidin sydän toimii välillä järjenvastaisesti.

 

Ulkona paistaa hailakka talviaurinko kuin kutsuen kävelylle, mutta ensin syödään sunnuntaiaamiainen makkaroineen, munineen ja vohveleineen. Ollipolli haluaisi mieluummin muroja mutta murot kuuluvat niihin aamuihin kun aikuiset lähtivät liian varhain palatakseen sitten joskus. Oli meillä sekin päivä kun keskimmäinen toivotti - vahingossa - hyvää yötä mun lähtiessä ja totesin sille sarkastisesti ajatelleeni kuitenkin palata ennen auringonlaskua. Lapset ovat siitä kummallisia otuksia, etenkin nämä teinit ja esiteinit, että ne pelaa sitä Xboxiaan ihan samalla tapaa olin kotona tai en, mutta niille on tärkeää että minä olen kuitenkin lähellä, alakerrassa, yläkerrassa tai vaan oven toisella puolen, niin että voi ohimennessään halata.

 

Tukka pystyssä, ei niin että näitä hiuksia nyt niin hirveesti olisi, pyjamahousuissa ja hupparissa, paksut villasukat jalassa, on ihan mahtia haahuilla. Käpertyä sohvaan katsomaan elokuvaa paksun vällyn alle neuloen siinä samalla. En tiedä osaisinko nauttia tästä samalla tapaa jos tämä toistuisi viikoittain vai tavallistuisiko vapaapäivä samalla tapaa kuin ennen töihinpaluuta, ennen kuin lapset aloittivat koulun, niin että päivät toistaisivat toisiaan loputtomana ketjuna. Tavallisena sunnuntaina meidän pitää jo pian olla jossakin.

 

Ruokakomeron voisi siivota ja pyykit järjestää. Asiakkaitten joululahjat tuli perjantaina ja nekin pitäisi paketoida, eihän tästä maailmasta taida tekeminen koskaan loppua. Jossakin vaiheessa päivää saadaan vastaus siihen tarjoukseen. Ihana, ihana vapaapäivä.

 

P.S. Vapaapäivästä tuli sellainen välittäjän vapaa ja puolet päivästä on mennyt töitä tehdessä, lasten kysellessä että koska me hei voidaan jatkaa sitä elokuvaa... sanoit että vartti, ja on mennyt jo tunti. Niin, sellaista se on, yrittäjän lasten elämä.