Siirry pääsisältöön

pieni partiolainen



Kouluvuoden aikana jokaisella lapsella on mahdollisuus olla viikon ajan luokkansa superstara. Tällä viikolla on M:n vuoro, ja tokalla luokalla siihen liittyy lounastaminen vanhemman kanssa koulupäivän aikana.



Aamulla pakkasin lasten eväitten rinnalla eväät myös itselleni ennen kuin lähdin aamupäiväksi vapaaehtoiseksi M:n luokkaan. Niin kauan kun en ole töissä olen luvannut auttaa neidin luokassa kerran viikossa lukuryhmien pyörittämisessä. Lukuryhmä on aina tiistaiaamuisin ja kahden tokan luokan oppilaat jaetaan kahdeksaan ryhmään lukemaan ja keskustelemaan lukemastaan, oman lukutasonsa mukaisesti.

Ennen kuin kävelin M:n luokkahuoneen oven taakse pysähdyin juttelemaan erityisopen kanssa meidän kullannuppujen koulunkäynnistä. K käy pienryhmässä jokaisena koulupäivänä, päivästä riippuen kerran tai kahdesti. Pienryhmässä opetellaan lukemista, kirjoittamista ja sosiaalisisa taitoja. Erityisopettaja oli tässä vaiheessa sitä mieltä että K on ns. kokosanalukija. Täällä lukemaan opetellaan periaatteessa foneettisesti eli muodostamalla äänteitä. K:n kohdalla tää menee täysin hukkaan jannun tuijottaessa opettajaa silmät pyöreinä. Kaikenkaikkiaan pojan koulunkäynti on lähtenyt vauhtiin loistavasti.

M on kasvanut kesällä valtavasti. Se on tehnyt huiman loikan kyvyssä ratkaista ongelmia hätääntymättä ja käyttämään sosiaalisia taitoja omien tarpeittensa esilletuomiseen. Se on huomattu niin kotona kuin koulussakin. 




Lukeminen ja tavaaminen on luokassa jaettu lapsen taitojen mukaan tasoryhmiin. Tavaamisessa on A ja B taso, A tason sanat ovat perussanastoa kun taas B-listalla on vaativampaa tavattavaa. Esimerkkejä A-listan sanoista; bag, cap, bake, made, rake, your, done... ja B-lista; excited, wandered, clapping, allowed, safety, flames, scuttering… Omaan silmään näitten kahden listan välinen tasoero näyttää suurelta. Monissa kouluissa järjestetään tavauskilpailuja – spellinbg bees – ja telkkarista tai elokuvista on varmaan tuttu niissä käytetty lause; Can you use it in a sentence? Myös M pyytää multa tätä silloin kun on mahdollista että sanalla on kaksi merkitystä ja kirjoitusasua. Hyvänä esimerkkinä tän viikon listalta ”roam” tai ”their” (roam vai Rome, tai their vai there)

ohjeet ryhmän vetäjälle

Lukijat jaetaan kolmeen ryhmään. Oranssi teksti on isokokoisempaa, selkeämpää ja sanastoltaan helpointa. Keskitason sininen teksti on vähän monimuotoisempaa ja sanastoltaan vaativampaa ja ylin, vihreän tason teksti poikkeaa jo huimasti alimman lukutason tekstistä. Tavoitteena on että vuoden aikana kaikki oppilaat pääsisivät sille ylimmälle tasolle ja ponnistaisivat siewltä sitten kolmannelle luokalle.

oranssia tekstiä

sinistä tekstiä

vihreää tekstiä


Lukuryhmien jälkeen liityin lounaskulkueeseen ja istahdin M:aa vastapäätä niitten luokan lounaspöytään. Mietin mielessäni tilassa työskenteleviä aikuisia, että miten ne kestää siellä päivästä toiseen metelin ollessa niin korviahuumaava että keskusteleminen oli käytännössä mahdotonta. Välillä peli puhallettiin poikki ja ruokalassa oli kahden minuutin hiljaisuus. Kahden minuutin hiljaisuus auttoi tasan sen kaksi minuuttia. 


salaattipöydässä oli säilykehedelmiä, omenasosette, appelsiinilohkoja,
porkkanoita, papuja, herneitä, tuoretta pinaattia ja salaattia

Kun lounas oli melkein syöty käveli lounaspöydän ohitse lounasvalvoja ja laittoi m.n viereen keltaisen paperiliuskan. Kysyin M:lta että onko tää nyt se sen mainitsema ”Golden Ticket”, ja kyllä sellainenhan se. Golden Ticketin saaneet saavat erityisen hyvän käytöksen ja huutamatta olemisen vuoksi luvan lähteä lounasvälitunnille etuajassa, ja lippunen on nimensä mukaisesti painonsa arvoinen kultaa. Koulun lounastunti kestää tunnin. Puolet siitä on varattu ruokailuun ja toinen puolikas ulkoiluun. Koulussa ulkoillaan välitunnilla satoi tai paistoi.

Golden Ticket

etuoikeutetut


Illalla M aloitti partion. Mä en itse ole eläissäni ollut partiossa, enkä tosiaankaan ymmärrä koko touhusta yhtään mitään. Fredde on ollut partiossa kerran ja kun sen käskettiin esittää kirahvia se lähti kotiin. M:n ilmoittaessa että se haluaa partioon me oltiin vähän hämillämme, mutta mikäs siinä.

Partiokokoukset pidetään koululla kahdesti kuukaudessa. Kun me tultiin koululle ymmärsin miksi M halus partioon, olihan siellä Brianna, Sophia, Addison, Shelley, Twisha ja kaikki muut koulusta tutut kasvot. Mä näin heti mahdollisuuden kehittää partiotoiminnan kautta M:n sosiaalista osaamista taitoa solmia ja ylläpitää ystävyyssuhteita. Pienessä ryhmässä kun nämä asiat ovat helpompia.


Mulla oli oikein mukava puolitoistatuntinen jutellessani tuttujen äitien kanssa lasten tehdessä partionvetäjän johdolla hommia. 

partiossa

Kommentit

  1. Miten lapset suhtautuvat tasoryhmiin? Kokevatko "huonoimmassa" ryhmässä olevat lapset itsensä huonoiksi?

    Kun katsoin tuota vihreää tekstiä, niin sen sanasto näytti hyvin vaativalta. Toisaalta teksti oli vielä aika isokokoista. Täällä Suomessa on aika tavallista, että edistyneet toisluokkalaiset lukevat Harry Potter -tyylisiä kirjoja, joissa teksti on ihan normaalia romaanikokoa. Miten siellä?

    Kepa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset eivät itse tiedä missä tasoryhmässä ovat. Ryhmiä on kahdeksan eri väriä vaikka tasoja on kolme ja ryhmiä sekoitetaan jokainen viikko. Itsellä löytyy lapsia kummastakin päästä. M:n lukuminuutit syyskuussa olivat sen 400 minuutin minimin sijasta 797 minuuttia ja tyttö lukee miltei satasivuisen romskun illassa tai kahdessa.

      Toisaalta mulla on kaksi poikaa, jotka ovat kuukauden koulunkäynnin jälkeen aloittaneet lukiopetuksessa. Kummallakin kun on lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen vaikeus. Kummankin jannun mielestä lukiryhmässä on kivaa. O käy omassa ryhmässään neljänä päivänä viikossa muitten ns. tavislasten kanssa joille lukeminen on hankalaa, ja K taas käy erityisopetuksenpuolella yksilötason opetuksessa päivittäin.

      Väittäisin ettei lapset koe itseään huonommaksi, etenkin kun täällä jaksetaan korostaa niitä taitoja jotka ovat jo olemassa. K:lla matematiikka ja O:lla sosiaaliset taidot.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän