Tänä keväänä me
mentiin toppatakeista kahdessa päivässä takittomaan elämään. Kahdesti olen
muistaakseni vetänyt sen ohuen Northfacen toppaliivin aamulla ylleni ja
turhaksi todennut. Pohjoisen Länsirannikon kevät on perinteisesti pitkä ja arvaamaton,
se soutaa ja huopaa, ja vaatekaapissa on kuukausia rinnakkain helle- ja
talvivaatteet.
Poikkeuksellinen
kevät näkyy metsän poluilla. On toukokuun alku ja alaskanvatukan ensimmäiset
marjat on kohta kypsiä. Metsätähdet kukkii ja oravanmarjat varistaa jo
kukkiaan. Villiruusut hehkuvat polunvarrella, karhunmarjapensaiden rakentaessa
ympäristöstä piikikästä tunnelia.
Aamulenkillä
päällä on shortsit ja hihaton toppi, lammelle tultaessa Martta pulahtaa uimaan.
Aamuyhdeksältä elohopea on jo kaukana kahdenkymmenen paremmalla puolella.
Lammen rannalla palokärki etsii matoja kuolleesta puusta ja härkäsammakko
pulahtaa uimaan koiran säikäyttämänä. Härkäsammakko on nimensämukaisesti
valtava. Sen vartalo on vajaa parikymmensenttinen ja painoa otuksella saattaa
olla miltei kilon verran.
Naapuruston karhulla
on kevätkaksoset, niistä näkyy kuvia asukasyhdistyksen naamakirjasivustolla.
Matkalla rinsessan tennistunnille me annetaan tietä katua ylittävälle peuralle.
Pihalla kanit syö versoja, ja ikkunan alitse kulkee ilves (Lynx Rufus).
On kevät ja koko
maailma on herännyt henkiin.
Illalla pihoilla
loimottaa nuotiotulet ja meilläkin notskilla paistuu tikkunakki. Me mietitään että on aika huikeeta asua keskellä skutsia kaupungissa.