sunnuntai 8. toukokuuta 2016

keskellä skutsia kaupungissa


Tänä keväänä me mentiin toppatakeista kahdessa päivässä takittomaan elämään. Kahdesti olen muistaakseni vetänyt sen ohuen Northfacen toppaliivin aamulla ylleni ja turhaksi todennut. Pohjoisen Länsirannikon kevät on perinteisesti pitkä ja arvaamaton, se soutaa ja huopaa, ja vaatekaapissa on kuukausia rinnakkain helle- ja talvivaatteet.



Poikkeuksellinen kevät näkyy metsän poluilla. On toukokuun alku ja alaskanvatukan ensimmäiset marjat on kohta kypsiä. Metsätähdet kukkii ja oravanmarjat varistaa jo kukkiaan. Villiruusut hehkuvat polunvarrella, karhunmarjapensaiden rakentaessa ympäristöstä piikikästä tunnelia.




Aamulenkillä päällä on shortsit ja hihaton toppi, lammelle tultaessa Martta pulahtaa uimaan. Aamuyhdeksältä elohopea on jo kaukana kahdenkymmenen paremmalla puolella. Lammen rannalla palokärki etsii matoja kuolleesta puusta ja härkäsammakko pulahtaa uimaan koiran säikäyttämänä. Härkäsammakko on nimensämukaisesti valtava. Sen vartalo on vajaa parikymmensenttinen ja painoa otuksella saattaa olla miltei kilon verran.





Naapuruston karhulla on kevätkaksoset, niistä näkyy kuvia asukasyhdistyksen naamakirjasivustolla. Matkalla rinsessan tennistunnille me annetaan tietä katua ylittävälle peuralle. Pihalla kanit syö versoja, ja ikkunan alitse kulkee ilves (Lynx Rufus).



On kevät ja koko maailma on herännyt henkiin.


Illalla pihoilla loimottaa nuotiotulet ja meilläkin notskilla paistuu tikkunakki.  Me mietitään että on aika huikeeta asua keskellä skutsia kaupungissa.