Siirry pääsisältöön

miksi haluaisit elää sata vuotta?

Useampikin blogisti (Helena, Petra)on kirjoittanut oman maansa naisten suhteesta ruokaan ja vartaloonsa, samalla sivuten sellaista yleistä lähestymistapaa elämään, kotiin, lapsiin ja työhön. Kaikissa kirjoituksissa tulee esiin se sama, että me pohjoismaisen luterilaisessa kulttuurissa kasvaneet lähestytään elämää, itseämme ja toisia kurinalaisesti, kannustaen ainakin osittaiseen kärsimykseen, ja että elämästä nauttiminen leimataan hedonismiksi ja sitä tulee sallia korkeintaan pieninä annoksina. Mitä siitäkään nyt tulis jos aina olis kivaa.

Yhdysvaltain länsirannikolla on muodikasta juosta puolikkaita maratoneja, ja joogata ja jumpata. Moni pukeutuu vain juoksuleggareihinsa, jos ei muuten niin edustaakseen liikunnallista elämäntapaa, liikkui tai ei. Liikunnan kulttuuri vaihtelee osavaltiosta ja jopa osavaltiotasolla kaupungista toiseen. Perinteisesti yliopistokaupungeissa ollaan hoikempia, syödään terveellisemmin ja liikutaan enemmän. Colorado oli vielä ainakin muutama vuosi sitten Yhdysvaltain tervein osavaltio.

Toisaalta sillä kolikolla on kääntöpuolensa. Arki ei ole harmaata, se ei ole erityisen kurinalaista ja siitä saa nauttia. Joku tuo aamulla töihin laatikollisen tuoreita leivonnaisia, kursaillen sanotaan ettei pitäis ja sit syödään. Illalla ennen kotiinlähtöä keskustellaan siitä minkälainen viini on illan aterialla; ”Löysin tosi hyvä roseen, kannattaa kokeilla...” – Mut mulla odottaa vuoden se ja se punkku sieltä ja sieltä, me juodaan se tänään. Jos ei jaksa laittaa ruokaa haetaan valmista tai syödään ulkona, koska pitäähän arjen pysyä tasapainossa ja elämästä tulee nauttia myös maanantaisin.

Amerikkalainen ei elä lomasta lomaan ajatuksella että lomalla sit relataan ja nautitaan. Lomia on vähemmän ja on syytä tarttua hetkeen.

Täällä on tärkeämpää olla terve ja terveellinen – viini ja luomupullat on terveellisiä – kuin laiha. Kauneutta on monenlaista, se on kauniita vaatteita, liikunnallisuutta ja hoidettua ulkonäköä. Kauneuteen ei vaadita tiettyä painoindeksiä. Sairaalloinen lihavuus on sairaalloista lihavuutta, mutta noin muuten, monenlainen vartalo on kaunis. Bikinit kuuluu kaikille ja juoksuleggareissa voi liikkua myös keski-ikäinen pyylevä punkkari (allekirjoittanut).

Yhdysvaltain länsirannikolla tehdään työtä ja uraa, jotta voidaan myös nauttia elämästä. Työ on – ainakin keskimäärin – väline enemmän kuin itseisarvo. Työ mahdollistaa ne viinit ja viinerit. Se mahdollistaa ravintolaillalliset ja aamiaiset. Se mahdollistaa kaikkea kivaa. Ihminen joka elää työlleen on vähän epäilyttävä, ehkä sen pitäis asua vaikka itärannikolla?

Hesari kirjoittaaartikkelin suomalaisesta naisjohtajasta Laura Tarkasta. Hedonistisen länsirannikon linssien läpi katsottuna Lauran elämä näyttää ankealta. Se on aina töissä, se ei koskaan näe lapsiaan ja puolisoaan. Kuka sitä muistaa kolme viikkoa sen jälkeen kun se on saanut kenkää - kuollut - jäänyt eläkkeelle - sairastunut vakavasti? Ei kukaan. Miettiikö Laura viimeisinä päivinään että olis pitänyt istua vielä muutamassa palaverissa ja kirjoittaa muistiot vähän paremmin, vai miettiikö Laura sitä aikaa perheen kanssa mikä jäi viettämättä?

Perjantaiaamuna me kokoonnuttiin taas tavan mukaan syömään rapeita croisantteja yhdessä. Yksi klinikan lääkäreistä kertoo vitsin. Vapaasti käännettynä se menee jotenkin näin:


”Mies tulee lääkärin vastaanotolle ja kysyy lääkäriltä mitä hänen pitää tehdä, jotta voisi elää satavuotiaaksi. Mies on tunnettu terveellisestä elämästään ja lääkäri kysyy mieheltä; Juotko viiniä tai olutta? Mies katsoo lääkäriä kauhuissaan ja vastaa ettei tietenkään juo. Lääkäri kysyy mieheltä syökö hän hyvää ruokaa, hellii itseään leivonnaisilla ja pekonilla? Mies vastaa että hän välttää epäterveellistä ruokaa ja syö vain terveellisiä asioita, niitäkin niukasti. Lääkäri kysyy miehen ystävistä ja perheestä, viettääkö mies aikaa iloisesti jutustellen perheensä ja ystäviensä kanssa? Mies kieltää ja vastaa ettei ehdi. Hän arvostaa säännöllistä ja terveellistä elämää. Lääkäri katsoo miestä ja toteaa; Miksi helvetissä sä edes haluat elää satavuotiaaksi, sun elämä kuulostaa ihan kamalalta!”


Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...