Siirry pääsisältöön

martta matkustaa - ja perhe myös



Sunnuntaiaamu aukeaa sateisena ja harmaana, lämpömittari näyttää 48F (9C). Mä tuijotan Freddeä kysyvästi kahvikuppini ylitse; ”Ihan aikuisten oikeestiko sä haluat lähteä ajamaan sateiseen saaristoon?” – kylmää, märkää, tuulista ja sade vihmoo harmaana vaakatasossa pilvien peittäessä näkyvyyden. Kolme lauttaa, jonoja ja harmaa maisema. Fredde katsoo takaisin, näppäilee sääennustetta koneelta ja huokaa. Sit se kysyy et jos me lähdettäiskin itään eikä länteen... mut vuorten yli on matkaa, mihin Martta? Mä olen jo syventynyt omaan näppäimistööni; Googlailen koirien pahoinvointilääkkeitä, sellaista käsikauppa kamaa. Eihän meidän eläinlääkäriäkään saa Memorial Dayn sunnuntaina käsiin, ainakaan autopahoinvoinnin takia. Bingo. Heitän pallon takaisin Freddelle; Ei me sitä mihinkään saada tällä varoituksella, on pitkä viikonloppu ja kaikilla on jo jotakin... mut jos me otettais se mukaan. Fredde laittaa Expediaan vielä yhden täpän: kaksi aikuista, kolme lasta, koira. Mä ajan apteekkiin ostamaan niitä pillereitä. Ennen lapsia me tehtiin näitä tempauksia jatkuvasti, viimeiseen kahdeksaan vuoteen tää on toinen kerta. 



Tuntia myöhemmin me ollaan autossa, ne kaksi aikuista, kolme lasta ja koira. Koira on saanut tabunsa ja nostettu puoliväkisin autoon. Lapset on pakanneet shortsit, t-paidan ja yöpaidan riemustakiljuen. Mulle riittää mukaan se yöpaita vaihtoalusvaatteilla. Martalla on mukanaan ruokaa, hihna ja pari siankorvaa. Hetken vouhkattuaan se käy nukkumaan.



Passilla sataa, korkeimmissa kohdissa on edelleen lumipälviä. Puiden vähetessä sade muuttuu auringonpaisteeksi ja elohopea nousee vähitellen sieltä viidestäkympistä kahdeksaankymmeneen. Vajaat kymmenen celsiusta vaihtuu vajaaseen kolmeenkymmeneen, harmaus siniseen. On pakko myöntää että kahdeksanpaikkainen perhekuljetin näyttää taas karvansa. Jannun keskirivillä omissa tuoleissaan, neiti puhelee kuorsaavalle Martalle haltiakielellään. Mä nauran Freddelle et keskiajalla ne olis jo polttaneet meidän tyttären roviolla.





Lauma kysyy koska me pysähdytään ekalla viinitilalla, ne on tehnyt tätä syntymästään saakka, ja tietää miten autiomaaretket etenee. Me arvotaan missä halutaan käydä. Voittajaksi pääsee tällä kertaa Fidelitas. Martta ulos autosta lauman mukana, lauma juoksee pihannurmikolla ja karkaa viinitarhaan, me istutaan aurinkotuoleihin lasillisten kanssa. Ohimennessäni huikkaan yhden kaukaloikäisen vanhemmille että hyvä siitä tulee, meidänkin kolmikko on aloittaneet tän touhun tuossa iässä. Ne vastaa ettää näyttää tosiaan omaksuneen hyvin tän viininmaistelusysteemin. Martta käy nurtsille istumaan.  Lähellä istuvat naiset kehuvat ensin meidän vauvan hyvää käytöstä, sen jälkeen toinen niistä kysyy miksi se on niin lyhyt. Hämmennyn kysymyksenasettulasta ja yhtäkkiä tajuan että ne tarkoittaa että miksi meidän koira on kääpiö. Vastaan että se on ”English Lab” ei ”Standard American Labrador” amerikkalainen labbis kun on keppanasti kolme kertaa englantilaisen sukulaisensa kokoinen. Lasken Martan irti ja se painelee viinitarhaan lauman mukana.





Valmistaudun nostamaan vastahakoisen koiran takaisin autoon ja yllätyn positiivisesti kun Martta hyppää ihan itse kuljetuskenneliin. Meidän pupulainen on viimeinkin oppinut että autoilussa on myös hyviä puolia. Seuraavalla pysähdyksellä Martta saa kaverin. Cooper toivottaa Martan tervetulleeksi ja ne peuhaa hetken Cooperin Budin kanssa.

ehkei tää autojuttu sittenkään ole niin kauhee...

Martta ja Bud




Vähän myöhemmin Martta kävelee Marriottin ovista sisään kuin kokeneempikin matkailija. Se istahtaa odottamaan Fredden hoitaessa ”paperityöt”, hämmästelee vähän hissiä, kulkee rinnalla huoneen ovelle ja testaa ensimmäiseksi yhden sängyistä. Illalla Martta editoi mun kanssa kuvia, lauma katsoo elokuvaa telkkarista ja Fredde surffaa viereisellä sängyllä. Yhden vuorokauden irtiotto tekee hyvää, nyt opittiin sekin että Martta on hyvä matkustaja, ja koira jonka voi hyvin ottaa mukaan kaikkialle. Länsirannikon hotelleihin saa yleensä tuoda mukanaan koiran. Osassa karvaisesta seuralaisesta peritään ”pet fee”, joka vaihtelee $10-$15/yö tai vaihtoehtoisesti karvakorvat ovat ilmaisia, mutta luottokortille tehdään siivousvaraus, jonka joutuu maksamaan vaan jos seuralaisesta tulee ylimääräistä sotkua. Länsirannikoiden hotelleissa ei saa tupakoida, joten koirahuoneet eivät ole niitä perinteisiä tupakkahuoneita, sitä en tiedä onko allergisille oma kiintiönsä, vai ohjataanko allergiset niihin harvoihin hotelleihin joihin pääsee vain kaksijalkaiset. 

Martta kirjautuu Marriottiin


editointipuuhissa

maanantaiaamuna me käydään kahdestaan Martan kanssa lenkillä, ja pysähdytään samalla kahdestaan hotellin aamiaishuoneeseen kahville. Muut nukkuu vielä. 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...