 |
| koulun jälkeen sähläys |
Mä olin ennen se
vanhempi joka ajatteli et ne joitten lapsilla katkeilee luita ei anna
lapsilleen riittävästi kalsiumia ja d-vitamiinia, tai ehkä ne on muuten
jotenkin holtittomia vanhempina. Kunnes:
Elokuun 19. mä
olen naapuruston naisten kanssa yhdellä ja Fredde soittaa mulle just kun on
saanut kaljan eteeni – kyllä, juon kaljaa – se kertoo että meidän seikailijatar
on hypännyt sohvalta ja landannut suoraan kädelleen. Kymmenen minuuttia
myöhemmin ajan itkevää tytärtäni lastensairaalan päivystykseen. Värttinäluu on
poikki. Neiti aloittaa kouluvuotensa käsi kipsissä. Onneksi käsi paranee hyvin
ja kuuden viikon päästä se on entisellään.
Joulukuun 25.
paimennan laumani pihalle riehumaan. Ne juoksee korttelin ympäri puhkuen joulun
riemua ja tarmoa ja Martta juoksee niiten mukana. O pysähtyy. Martta ei
pysähdy. Seuraava yö ollaan lastensairaalassa. Sääriluussa on spiraalimurtuma –
käytännössä se on siis katkipoikki kahdesta kohtaa. Ensimmäiset viikot se on
pyörätuolissa jalka kipsattuna varpaista nivustaipeeseen. Seuraavaksi se on
sellaisesa monossa ja kulkee ympäriinsä rollaattorin avulla. Fysioterapia alkaa
toukokuun alussa.
Eilen.
Sunnuntai-iltana, toukokuun 22. M vetää jalkaansa rullaluistimet sisällä
keittiössä. Se pistää kypärän päähänsä ja lakonisesti me vanhemmat todetaan
että varmaan olis parempi odottaa niitä suojia, ja tyttö toteaa tomerasti et
hän kokeilee vaan vähän. Olen lammas. En sano mitään. Neiti pitää keittiön
saarekkeesta kiinni ja luistelee. Fredde on autotallissa ja mä poikien kanssa
yläkerrassa kun kuuluu tömähdys. Tömähdystä seuraa itku. Juoksen alakertaan ja
Fredde säntää sisään autotallista. Irroitan maassa makaavalta lapselta fillarikypärän
ja käsken Freddeä repimään luistimet sen jaloista. Keijukaisprinsessa pitelee
kättään. Se ilmoittaa että se on katki.
Suhtaudun
ilmoitukseen vähän varauksella sillä itku on loppunut ja tyttö kampeaa itsensä
istumaan. Kysyn että onko se varma että se on poikki? Lapsi kasoo mua ja
vastaa: ”Äiti. Kyllä mä tiedän miltä tuntuu kun käsi menee poikki. Multa on
katkennut käsi ennenkin.” Lastaamme lauman autoon, mä en relaksaattien takia
halua ajaa, Fredde ajaa, ja me ajetaan päivystykseen. Puolessa tunnissa käsi on
kuvattu. -Joo, ranteessa on koko luun poikki menevä kaunis värttinäluun
murtuma. Me täällä lastotetaan, huomenna meette ortopedille. Laitan tekstarin töihin, olen huomenna hoitamassa yhtä katkennutta kättä.
Maanantaina
ortopedi katselee kuvia. - Hienosti on mennyt. Ai mitä tapahtui? No täähän on
ihan oppikirjatapaus, yleisin murtumatyyppi kahdeksanvuotiailla tytöillä.
Viikko lastassa, ja sit kipsataan. Neitokainen päättää toisen luokan samoin
kuin aloittikin. Vasen käsi kipsissä.
Siperia opettaa. Yhdeksään kuukauteen on mahtunut kolme kipsiä. Että silleen. Ensimmäinen on jo kysynyt että saako meidän lapset riittävästi kalsiumia ja d-vitamiinia, ei vissiin kehdannut kysyä siitä yleisestä holtittomuudesta vanhempana.