Siirry pääsisältöön

että silleen

koulun jälkeen sähläys


Mä olin ennen se vanhempi joka ajatteli et ne joitten lapsilla katkeilee luita ei anna lapsilleen riittävästi kalsiumia ja d-vitamiinia, tai ehkä ne on muuten jotenkin holtittomia vanhempina. Kunnes:

Elokuun 19. mä olen naapuruston naisten kanssa yhdellä ja Fredde soittaa mulle just kun on saanut kaljan eteeni – kyllä, juon kaljaa – se kertoo että meidän seikailijatar on hypännyt sohvalta ja landannut suoraan kädelleen. Kymmenen minuuttia myöhemmin ajan itkevää tytärtäni lastensairaalan päivystykseen. Värttinäluu on poikki. Neiti aloittaa kouluvuotensa käsi kipsissä. Onneksi käsi paranee hyvin ja kuuden viikon päästä se on entisellään.



Joulukuun 25. paimennan laumani pihalle riehumaan. Ne juoksee korttelin ympäri puhkuen joulun riemua ja tarmoa ja Martta juoksee niiten mukana. O pysähtyy. Martta ei pysähdy. Seuraava yö ollaan lastensairaalassa. Sääriluussa on spiraalimurtuma – käytännössä se on siis katkipoikki kahdesta kohtaa. Ensimmäiset viikot se on pyörätuolissa jalka kipsattuna varpaista nivustaipeeseen. Seuraavaksi se on sellaisesa monossa ja kulkee ympäriinsä rollaattorin avulla. Fysioterapia alkaa toukokuun alussa.



Eilen. Sunnuntai-iltana, toukokuun 22. M vetää jalkaansa rullaluistimet sisällä keittiössä. Se pistää kypärän päähänsä ja lakonisesti me vanhemmat todetaan että varmaan olis parempi odottaa niitä suojia, ja tyttö toteaa tomerasti et hän kokeilee vaan vähän. Olen lammas. En sano mitään. Neiti pitää keittiön saarekkeesta kiinni ja luistelee. Fredde on autotallissa ja mä poikien kanssa yläkerrassa kun kuuluu tömähdys. Tömähdystä seuraa itku. Juoksen alakertaan ja Fredde säntää sisään autotallista. Irroitan maassa makaavalta lapselta fillarikypärän ja käsken Freddeä repimään luistimet sen jaloista. Keijukaisprinsessa pitelee kättään. Se ilmoittaa että se on katki.

Suhtaudun ilmoitukseen vähän varauksella sillä itku on loppunut ja tyttö kampeaa itsensä istumaan. Kysyn että onko se varma että se on poikki? Lapsi kasoo mua ja vastaa: ”Äiti. Kyllä mä tiedän miltä tuntuu kun käsi menee poikki. Multa on katkennut käsi ennenkin.” Lastaamme lauman autoon, mä en relaksaattien takia halua ajaa, Fredde ajaa, ja me ajetaan päivystykseen. Puolessa tunnissa käsi on kuvattu. -Joo, ranteessa on koko luun poikki menevä kaunis värttinäluun murtuma. Me täällä lastotetaan, huomenna meette ortopedille. Laitan tekstarin töihin, olen huomenna hoitamassa yhtä katkennutta kättä.



Maanantaina ortopedi katselee kuvia. - Hienosti on mennyt. Ai mitä tapahtui? No täähän on ihan oppikirjatapaus, yleisin murtumatyyppi kahdeksanvuotiailla tytöillä. Viikko lastassa, ja sit kipsataan. Neitokainen päättää toisen luokan samoin kuin aloittikin. Vasen käsi kipsissä.




Siperia opettaa. Yhdeksään kuukauteen on mahtunut kolme kipsiä. Että silleen. Ensimmäinen on jo kysynyt että saako meidän lapset riittävästi kalsiumia ja d-vitamiinia, ei vissiin kehdannut kysyä siitä yleisestä holtittomuudesta vanhempana. 









Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...