Siirry pääsisältöön

sunnuntaina ja maanantaina

Sunnuntai


Katson kun lauma pelaa jalkapalloa Martan kanssa. Ne on Seattle Sounders ja Martta edustaa kuvitteellista Ravensin joukkuetta. Mulla on kädessä sunnuntaiskumppa ja tunnen syvää, hiljaista kiitollisuutta. Miten onnellinen olenkaan. Miten paljon olen saanut. Siinä ne on, kolme lasta ja koira, ja ne pelaa jalista sunnuntai-iltapäivänä meidän pihalla. Jannuilla on päällä pyjamahousut, toisella on jalassa lenkkarit ja sillä toisella kumpparit. M on edelleen kirkkovaatteissaan. Kaikilla on kivaa. Mun lapset.

Edellinen tunti on käytetty M:n läksyihin. Se on meidän sunnuntaipuhde. Koulupäivien ollessa pitkiä riittänee että se keskittyy niihin lukuminuutteihin koulun jälkeen, ettei sen tarvitse enää koulun jälkeen tehdä läksyjäkin. Ystävä valittaa että yksityiskouluissa akateeminen vaatimustaso on ihan toista luokkaa ja mä muistelen omasta lapsuudestani että ei me tokalla luokalla – seitsemänvuotiaina – vielä opiskeltu maantietoa. Maantieto on M:n lempiaine.


tällä kertaa spelling piti tehdä ulkona joko isolle paperille tai liidulla asvalttiin


Maanantai


Heti aamusta saan suurimman erävoiton pitkiin aikoihin. Niin suuren että sitä kommentoi muutkin läsnäolijat.

Oikeastaan tämä alkoi jo perjantaina, kun koulukuljetusten aluejohtajalta tuli sähköposti jossa kuljetuspomo ilmoitti että bussitädin asiaan tullaan puuttumaan pikaisesti. Jäin odottavalle kannalle, miettimään mitenkä tämä näkyis naapuruston lasten arkipäivässä.

Maanantaina bussitäti kurvasi tuttuun tyyliin paikalle. Siihen kaikki tuttu sitten loppuikin. Nyt bussitäti avasi bussin oven, istui edelleen penkissään, tervehti lapsia ja antoi lasten valita itse istuimensa. Ketään ei komennettu, kenellekään ei huudettu, kukaan ei itkenyt.


Nyt iltapäivästä selvinnee miten itse matka sujui. Onko bussitäti oikeasti muutettu sellaiseksi mukavaksi, tai ainakin tavalliseksi bussitädiksi?

Kävellessäni pysäkiltä kotiin Martan ja naapurin Aimeen kanssa me tuumattiin että tänään valtaosa lapsista taitaa hukata takkinsa. Aamulla oli kolme astetta lämmintä, nyt iltapäivästä reilusti päälle kaksikymmentä.


Sunnuntai


Käytiin me rautakaupassakin. Noin pääsääntöisesti koiran voi ottaa mukaan kaikkialle muualle paitsi ruokakauppaan. Viimeksi kun kävin hammaslääkärissä mun hammaslääkäri kysyi et miksen mä ota koiraa mukaan. En ollut tullut ajatelleeksi että koiran voisi viedä mukanaan hammaslääkäriinkin. Ehkä ensi kerralla sitten. 

Martta ostaa rautakaupasta maalaustarvikkeita ja  kurpitsoja



Kommentit

  1. Saisinkohan sinulta apua näin blogin kautta kun nuo kurpitsat bongasin? Täällä Suomessa aion ekaa kertaa kaivertaa lyhtyä:)Miten kurpitsat säilyy; missä lämpötilassa ennen kaivertamista ja kauanko kaivertamisen jälkeen? Eli kuinka kauan ennen voin alkaa hamstrata kurpitsoja etteivät ne pilaannu ennen h- hetkeä?

    t. kurpitsa noviisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me hankitaan meidän kurpitsat aina syys/lokakuun vaihteessa. Tärkeintä on ostaa kurpitsa jossa eiu vielä ole mätänemisen merkkejä, eli etsit sellaisen kauttaaltaan kiinteän yksilön. Meillä kurpitsat on etupihalla koko kuukauden. Päivällä lämpimässä (+20 - 25C) jä öisin viileämmässä (jopa pikkupakkasessa).

      Kaiverran kurpitsat vajaata viikkoa ennen Halloweeniä. Monet suihkuttelee ne kloriitin ja veden seoksella (1rkl kloriittia/litra vettä) mutta mä en ole koskaan tehnyt edes sitä ja ihan hyvin ne on kestäneet.

      Kun kaiverrat kurpitsan poista siitä ensin siemenet ja rihmasto ja kaiverra sen jälkeen sisältä ohuemmaksi. Siemenet voi ensin keittää suolavedessä ja sen jälkeen paahtaa uunipellillä öljyn ja suolan kanssa.

      http://www.thekitchn.com/mat-frankens-tips-to-keep-your-jackolantern-fresh-even-longer-expert-advice-211180

      Poista
    2. Suomessa asuessa kaiversin useampaan kertaan kurpitsan ja ne kesti aina kauan hyvinä, siis ainakin pari viikkoa. Täällä Kaliforniassa on niin lämmin, että viime vuonna kaiverrettu kurpitsa mätäni kahdessa päivässä.
      Netissä on kivoja malleja kaivertamiseen hakusanoilla pumpkin stencils. Hyvät välineet kannattaa hommata, niin käy helpommin. Netistä saa tilattua kaikenlaisia settejä.

      Poista
  2. Oho, jännä että koiran saa ottaa kauppaan sisälle! Suomessahan koirat ei saa tulla sisälle noin yleensä mihinkään, juniin ja busseihin vaan - ja tietty eläinlääkärille. Pentu näyttää kärryissä tosi isolta. Onko sen nimi oikeasti Martta (tai Martha?) vai onko se vaan pseudonimi blogiin?

    VastaaPoista
  3. Marttaaaaaaa <3 Mäkin haluun tuollaisen shoppailuseuralaisen! Onnea bussitädistä - toivottavasti on tosiaan pysyvä olotila...
    Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulolla ollaan ja kyselen tarkkaan mitä siellä bussissa tapahtuu pysäkkien välillä.

      Poista
  4. Erikoista, että koiran voi viedä vaikka minne, jopa hammaslääkäriin.Lapsillani on ollut varsinkin aikoinaan eritääin pahat eläinallergiat.ja siltä pohjalta asiaaa tutkailen. Mietin miten koira-allergiset pärjää teillä päin? Täällä ollaan pärjätty tosi hyvin, koska koiria ei tosiaan saa moneen paikkaan viedä ja junissa on allergiahytitkin, joissa ei saa koiria missään tapauksessa olla. Onko teillä junissa allergiahyttejä?

    Eikö hygieniataso kärsi esim hammaslääkärissä, jos sinne saa mennä koiria? Tuntuu vähän samaan sarjaan sijoittuvalta jutulta kuin se koirien antaminen olla autossa vapaana eli yksilön "oikeudet" ja vapaudet ajavat järkevyyden ja turvallisuuden ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se koira hammaslääkärissä niitä työvälineitä nuole, vaan makoilee lattialla potilaan vieressä. Samalla logiikalla myös kengät pitäis riisua hammaslääkäriin mennessä.

      En ole koskaan kenenkään kuullut valittavan siitä että eläinten läsnäolo hankaloittaisi täällä elämää. Se ei tientenkään tarkoita sitä etteikö näin voisi jonkun kohdalla kuitenkin olla.

      En osaa sanoa allergiahyttiasiaan juuta tai jaata, kun en ole täällä junalla koskaan matkustanut eikä asia ole itselle ollut tärkeä.

      Täytyy myös muistaa ettei se Suomen järkevä ole aina muun maailman mielestä järkevää, vaan asioita voi katsoa niin kovin monelta kantilta.

      Poista
    2. Koira-allergisella voi olla tukalat oltavat hammaslääkärissä, jos siellä leijailee paljon eläinpölyä. Eläinpöly ei poistu koiran lähdettyä huoneesta. Ne allergeenit ovat varmastikin koiran likaa ja mahdollisia eritteitä pahempi ongelma.

      Poista
    3. Olet varmasti oikeassa. Itse sairaalassa työskennelleenä mietin joskus kuinka paljon kuljetan koirankarvoja ja eläinpölyä mukanani työvaatteissa. Toisaalta meillä oli aika usein kirurgisella osastollakin koiravieraita. Potilaat kun ovat yksityishuoneissa ja siellä saa vierailla myös koirat. Mietin joskus sitäkin että entä jos hoitaja pelkää koiria, kun potilaan kanssa sängyssä makoiloee valtava saksanpaimenkoira.

      Poista
  5. M:n läksyistä minulle on viimeinen valjennut, miten koulu opettaa lukemaan ja kirjoittamaan englantia. Esim. Torey Haydenin kirjoissa puhutaan usein siitä, miten lapsi osaa lukea vaikka kuudesluokkalaisen tasoisesti, mikä kuulostaa suomalaisittain hiukan oudolta. Ilmeisesti joka luokalla on sitten tietyt sanat, jotka opetellaan? Tavauskilpailuissa ('spelling bees') on minusta tämän tiedon valossa heti enemmän järkeä. Järjestetäänkö niitä vielä nykykouluissa?

    Martta näyttää suloiselta kärryissä kurpitsan kanssa. :)

    - AS-tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tuloillaan kirjoitus tästä aiheesta, mutta joo jokaisella luokalla luetaan tietyn tasoista tekstiä ja opetellaan tietyn tason sanastoa. Spelling bees on edelleen olemassa, ei tosin meidän koululla, mutta moni koulu niitä järjestää.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi