Siirry pääsisältöön

kunpa meillä olisi vastauksia

Kuva CNN

Oregonin eiliset tapahtumat ovat yksiselitteisesti kamalia, niin kamalia ettei sitä oikeastaan voi edes ymmärtää. Yhtä kamalaa oli viimevuotinen oman silloisen työpaikan lähistössä olleessa high schoolissa tapahtunut intiaaniheimon välienselvittely, kuin jokainen joukkosurma sitä aiemmin ja niitten välissä.

On ihan ehdottoman väärin että maamme kouluissa koululaiset harjoittelevat lukkaan piiloutumista, ihan vaan kaiken varalta. Onneksi opettaja kuitenkin esittää asian niin ettei lapset edes tajua miksi sitä tehdään. Mutta että niin tehdään, siinä on jotakin pohjattoman surullista. Oikeastaan jos sitä pysähtyy pohtimaan yhtään sen enemmän se tekee pahoinvoivaksi.

On sairasta että viedessään lapset elokuviin sitä pysähtyy – edes sekunin kymmenykseksi – miettimään turvallisuutta. Että sellainen asia edes käväisee mielessä, kuin että onko elokuvateatterissa varmasti turvallista. Ennen teatterisaliin menoa kaikki laukut ”tarkastetaan”. Tosiasiassa minunkin laukussani olisi voinut olla useampikin ase kenenkään huomaamatta.

En siis puolustele tapahtunutta. En yritä vähätellä sitä vaan suren jokaisen kanssa jota tapahtumat koskettavat, ja nehän koskettavat. Ne koskettavat meitä jokaista. Pelon siemen on taas hetkeksi istutettu ja harvemmin yksi seuraa ilman toista ja kolmatta. Tämänkaltaiset tapahtumat tuntuvat kulkevan ryppäissä. Ja se että näin ylipäätään tapahtuu. Kerta toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan...

Olen ehdottomasti sitä mieltä että jos aselakien tiukentaminen tarkoittaa sitä että jokaisen aseenostajan tausta tarkistetaan, näin tulee tehdä. Olen myös sitä mieltä että aseenostoluvan ja aseen osatamisen välillä pitäisi olla karenssi. Aseenomistajalla pitäisi olla myös velvoite säilyttää aseensa asianmukaisesti, ei pöytälaatikossa tai auton istuimen alla. Omassa osavaltiossani näin onkin. En kuitenkaan usko että syyllinen löytyy aseesta itsestää. Siis yhtään sen enempää kuin kolarin tai rattijuopumuksen syy autosta.

Valtaosa aseenomistajista on vastuullisa ihmisiä jotka harrastavat ammuntaa, keräilyä tai metsästystä. Valtaosa urheiluautoilla ajavista ajaa liikennesääntöjen mukaisesti ja valtaosa kaikista autoilijoista jättää yhdistämättä humalatilan ja autolla-ajamisen. Ja sitten on ne poikkeukset. Poistuvatko poikkeukset poistamalla aseet kun hyvin tiedetään että tässäkin maassa aseen ostaminen ilman lupaa ei vaadi kovin suurta kekseliäisyyttä. Vähentäisikö yksityishenkilön aseenomistusoikeuden poistaminen laittomien aseitten määrää? Ehkä. En tiedä. Mahdollisesti. Tai sitten ei.

Mikä sitten auttaisi, jos mikään. Obama haluaa poistaa aseet. Minä haluan että tässä maassa jokaisella niitä tarvitsevalla olisi mahdollisuus mielenterveyspalveluihin. Minä haluaisin että mielenterveyspalveluita ja niistä olevia lakeja uudistettaisiin, muun muassa niin että ihmisen ottaminen tahdonvastaiseen hoitoon helpottuisi. Tällä hetkellä kenenkään hoitaminen vastoin tämän tahtoa on vähintäänkin hankalaa.

Ihminen joka ottaa käteensä aseen ja ampuu koulutoverinsa, opiskelukaverinsa, elokuvateatterillisen ihmisiä tarvitsee apua. Sellainen ihminen on sairas. Sellainen ihminen on niin sairas ettei sellaisen ihmisen mieltä ole mahdollista oikeastaan edes ymmärtää. Sitä jossakin syvällä mielessä rakennettua oikeutusta teolle, syytä ja perusteita. Niissä ei ole mitään järkeä, ne ovat järjenvastaisia.

Minä haluan uskoa että kattava mielenterveystyö lakiuudistuksin auttaisi tilanteeseen enemmän kuin aseen poistaminen tavalliselta ihmiseltä. Ei ase yksinään ole vaarallinen. Ase on vaarallinen väärän ihmisen kädessä, oli se ihminen sitten lapsi tai mielenterveyspotilas.


Meidän tarvitsee rakentaa tästä maailmasta parempi. Meidän täytyy rakentaa tästä maailmasta turvallisempi. Siviiliaseiden poistaminen ja näennäiset laukkutarkastukset ovat kosmetiikkaa niin kauan kuin kukaan ei hoida mielenterveyspotilaita. Aseiden poistaminen vaan on huomattavan paljon halvempaa ja ehkä helpompaakin.

Obama tekee tilanteesta politiikkaa. Valtaosa kummankin puolueen politiikoista on sitä mieltä että asiasta tulee keskustella, mutta antaa ensin ihmisille tilaa surra. Poliitinen näkemys tuntuu olevan että Obaman tavoite on lähinnä käyttää tilanne hyväkseen nostaakseen omaa imagoaan, joka ei maan sisällä olo kovin suuressa huudossa. 








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...