Siirry pääsisältöön

yhden viikon loppu on toisen alku

Viikonloppu on kohdellut meitä hellävaroen. Ainakin jos en laske käyntiä lastenlääkärissä, pöydänkanteen mustalla liuotin tussilla piirrettyjä kukkasia ja niitä kaikkia muita, jo unohtuneita kolttosia ja kommervenkkejä.

Lauantai käynnistyi harkitun hitaasti. Kirjoitin tekstiä, join kohtuuttoman monta kupillista kahvia. M valui alakertaan joskus kymmenen kieppeillä. Aamiaistarpeet sai maata esillä kunnes kaikki oli syöneet sen mikä halusivat. Mä lähdin Martan ja K:n kanssa metsän poluille Fredden jäädessä maalaushommiin.








Iltapäivä meni asioita hoidellessa. Jannut tarvitsi farkkuja. K osti itselleen kahdet pillifarkut ja O valkkas vastaavasti rennompia lökömalleja. Mä jumahdin pahasti Nordstromin meikkiosastolle ja huolehdin myyjätädin lokakuun myyntibonukset kohdilleen. Se Philosophyn meikkivoide kun ei enää sovi mulle ja saan siitä kirjaimellisesti näppylöitä. Diorilta löytyi tietysti ratkaisu ihan kaikkiin maailman ongelmiin ja mä marssin ulos tavaratalosta muutaman satasen köyhempänä, paperikassissa jotakin utuisen aamun perhosenlennon uutteesta höyrystettyä keijukaisen kimalletta hohtavaa ilmaakin kevyempää systeemiä. Kaksin kappalein. Ekaa alle ja tokaa päälle. Viikossa mun pitäis taas näyttää viistoistavuotiaalta – not.



Ruokakaupassa, tai siis Costcossa, täydennettiin ruokavarastot kuin maailmanlopun edellä. Kyllä sille kaikelle kai tarvettakin oli, kun sain kaiken kuitenkin tungettua kaappeihin, pakastimeen ja jääkaappiin. Lauantairuuaksi laitoin tuoretta tonnikalaa kevyesti pinnalta ruskittettuna, sisältä vielä viileänä ja sen rinnalle kotitekoisia ranskalaisia. M irvisti, muut söi. Mun yllätykseksi jopa makaronimies K tykkäs, kaikesta muusta paitsi perunoista.

Viinipullojakin löytyy erikokoisina. Se tavallinen .75litraa on tossa oikealla etualalla.


Illalla K valitti pääkipua ja korvakipua ja kurkkukipua ja ihan yleisesti kaikenlaista tuskaa ja kivistystä. Ilmankos se oli koko päivän ollut kuin persauksille ammuttu karhunpentu. Tainnutin sen buranalla ja sunnuntaiaamuna varasin ajan lääkäriin. Syysflunssaa se oin kuitenkin potenut jo yli viikon ja mä erehdyin kuvittelemaan että se oli jo selätettykin.



Yhdentoista jälkeen me lastattiin lauma autoon ja ajettiin ensin sinne lastenlääkäriin vain todetaksemme ettei sillä ainakaan bakteeritulehdusta ole missään. Katsotaan vielä toinen viikko. Sunnuntailääkäri on kiven heiton päässä meidän kesän rannalta ja lääkärin jälkeen purin autosta lasten lisäksi Martan ja me käveltiin polkua pitkin järvenrantaan. Martta sai ensimmäiset uimaharjoituksensa ja lauma sai hetken jatkon kesälle. Kotimatkalla mulla oli kyydissä kolme märkää lasta ja yksi märkä koira.







ei siitä ihan vielä uimaria tullut



Iltapäivällä pesin pyykit, painin kotitehtäviä tekevän laumani kanssa, kaiversin lasten kanssa kurpitsat, paahdoin kiurpitsansiemenet, kaadoin lasiin punkkua, lainasin naapurinrouvalle sokeria ja jäin odottamaan palkkaa – kurpitsamuffinseja.

M:aa laiskotti, eikä sitä huvittanut läksyt. O oli alkuun innoissaan, mutta turhautui saadessaan miinuspisteitä vääristä vastauksista. Mä turhauduin siitä että se teki jatkuvasti ihan älyttömiä virheitä: "Mikä numeroista on yhdeksän? - 8, 7, 6, 9" Jannu klikkaa ysiä ja siirtyy seuraavaan kysymykseen. "Mikä numeroista on seitsemän? - 7, 6, 9, 8" jannu klikkaa seiskaa. "Mikä numeroista on kahdeksan? - 5, 7, 9, 8" Ja mies napsauttaa iloisesti ysiä. Mun kärsivällisyys rapisee kymmenennen kerran tietämillä. Miten voi olla mahdollista että se tietää että yhdeksän on yhdeksän ja silti kahdeksan on myös yhdeksän. 

M tekee "keytime" tehtäväänsä ja O matikkaa

M tekee matikkaa ja K aloittelee lukemista


Erityisopettaja halus että K harjoittelee lukemista tietokoneohjelman avulla myös kotona. Ohjelma on kiva ja helppo ja mukava, mutta meidän harjoittelu meinas kaatua siihen ettei jätkän maltti riittänyt vaan se napsutteli kaikkea ja kaikkia hiirellään. "Eiku rakas pysähdy! Sun täytyy odottaa että se nuoli muuttuu kädeksi." - Miksi? "No kun se ei toimi ennen sitä." - Miksi? Ehkä me vielä päästään lukemisenkin harjoitteluun.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...