Siirry pääsisältöön

yhden viikon loppu on toisen alku

Viikonloppu on kohdellut meitä hellävaroen. Ainakin jos en laske käyntiä lastenlääkärissä, pöydänkanteen mustalla liuotin tussilla piirrettyjä kukkasia ja niitä kaikkia muita, jo unohtuneita kolttosia ja kommervenkkejä.

Lauantai käynnistyi harkitun hitaasti. Kirjoitin tekstiä, join kohtuuttoman monta kupillista kahvia. M valui alakertaan joskus kymmenen kieppeillä. Aamiaistarpeet sai maata esillä kunnes kaikki oli syöneet sen mikä halusivat. Mä lähdin Martan ja K:n kanssa metsän poluille Fredden jäädessä maalaushommiin.








Iltapäivä meni asioita hoidellessa. Jannut tarvitsi farkkuja. K osti itselleen kahdet pillifarkut ja O valkkas vastaavasti rennompia lökömalleja. Mä jumahdin pahasti Nordstromin meikkiosastolle ja huolehdin myyjätädin lokakuun myyntibonukset kohdilleen. Se Philosophyn meikkivoide kun ei enää sovi mulle ja saan siitä kirjaimellisesti näppylöitä. Diorilta löytyi tietysti ratkaisu ihan kaikkiin maailman ongelmiin ja mä marssin ulos tavaratalosta muutaman satasen köyhempänä, paperikassissa jotakin utuisen aamun perhosenlennon uutteesta höyrystettyä keijukaisen kimalletta hohtavaa ilmaakin kevyempää systeemiä. Kaksin kappalein. Ekaa alle ja tokaa päälle. Viikossa mun pitäis taas näyttää viistoistavuotiaalta – not.



Ruokakaupassa, tai siis Costcossa, täydennettiin ruokavarastot kuin maailmanlopun edellä. Kyllä sille kaikelle kai tarvettakin oli, kun sain kaiken kuitenkin tungettua kaappeihin, pakastimeen ja jääkaappiin. Lauantairuuaksi laitoin tuoretta tonnikalaa kevyesti pinnalta ruskittettuna, sisältä vielä viileänä ja sen rinnalle kotitekoisia ranskalaisia. M irvisti, muut söi. Mun yllätykseksi jopa makaronimies K tykkäs, kaikesta muusta paitsi perunoista.

Viinipullojakin löytyy erikokoisina. Se tavallinen .75litraa on tossa oikealla etualalla.


Illalla K valitti pääkipua ja korvakipua ja kurkkukipua ja ihan yleisesti kaikenlaista tuskaa ja kivistystä. Ilmankos se oli koko päivän ollut kuin persauksille ammuttu karhunpentu. Tainnutin sen buranalla ja sunnuntaiaamuna varasin ajan lääkäriin. Syysflunssaa se oin kuitenkin potenut jo yli viikon ja mä erehdyin kuvittelemaan että se oli jo selätettykin.



Yhdentoista jälkeen me lastattiin lauma autoon ja ajettiin ensin sinne lastenlääkäriin vain todetaksemme ettei sillä ainakaan bakteeritulehdusta ole missään. Katsotaan vielä toinen viikko. Sunnuntailääkäri on kiven heiton päässä meidän kesän rannalta ja lääkärin jälkeen purin autosta lasten lisäksi Martan ja me käveltiin polkua pitkin järvenrantaan. Martta sai ensimmäiset uimaharjoituksensa ja lauma sai hetken jatkon kesälle. Kotimatkalla mulla oli kyydissä kolme märkää lasta ja yksi märkä koira.







ei siitä ihan vielä uimaria tullut



Iltapäivällä pesin pyykit, painin kotitehtäviä tekevän laumani kanssa, kaiversin lasten kanssa kurpitsat, paahdoin kiurpitsansiemenet, kaadoin lasiin punkkua, lainasin naapurinrouvalle sokeria ja jäin odottamaan palkkaa – kurpitsamuffinseja.

M:aa laiskotti, eikä sitä huvittanut läksyt. O oli alkuun innoissaan, mutta turhautui saadessaan miinuspisteitä vääristä vastauksista. Mä turhauduin siitä että se teki jatkuvasti ihan älyttömiä virheitä: "Mikä numeroista on yhdeksän? - 8, 7, 6, 9" Jannu klikkaa ysiä ja siirtyy seuraavaan kysymykseen. "Mikä numeroista on seitsemän? - 7, 6, 9, 8" jannu klikkaa seiskaa. "Mikä numeroista on kahdeksan? - 5, 7, 9, 8" Ja mies napsauttaa iloisesti ysiä. Mun kärsivällisyys rapisee kymmenennen kerran tietämillä. Miten voi olla mahdollista että se tietää että yhdeksän on yhdeksän ja silti kahdeksan on myös yhdeksän. 

M tekee "keytime" tehtäväänsä ja O matikkaa

M tekee matikkaa ja K aloittelee lukemista


Erityisopettaja halus että K harjoittelee lukemista tietokoneohjelman avulla myös kotona. Ohjelma on kiva ja helppo ja mukava, mutta meidän harjoittelu meinas kaatua siihen ettei jätkän maltti riittänyt vaan se napsutteli kaikkea ja kaikkia hiirellään. "Eiku rakas pysähdy! Sun täytyy odottaa että se nuoli muuttuu kädeksi." - Miksi? "No kun se ei toimi ennen sitä." - Miksi? Ehkä me vielä päästään lukemisenkin harjoitteluun.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...