sunnuntai 25. lokakuuta 2015

yhden viikon loppu on toisen alku

Viikonloppu on kohdellut meitä hellävaroen. Ainakin jos en laske käyntiä lastenlääkärissä, pöydänkanteen mustalla liuotin tussilla piirrettyjä kukkasia ja niitä kaikkia muita, jo unohtuneita kolttosia ja kommervenkkejä.

Lauantai käynnistyi harkitun hitaasti. Kirjoitin tekstiä, join kohtuuttoman monta kupillista kahvia. M valui alakertaan joskus kymmenen kieppeillä. Aamiaistarpeet sai maata esillä kunnes kaikki oli syöneet sen mikä halusivat. Mä lähdin Martan ja K:n kanssa metsän poluille Fredden jäädessä maalaushommiin.








Iltapäivä meni asioita hoidellessa. Jannut tarvitsi farkkuja. K osti itselleen kahdet pillifarkut ja O valkkas vastaavasti rennompia lökömalleja. Mä jumahdin pahasti Nordstromin meikkiosastolle ja huolehdin myyjätädin lokakuun myyntibonukset kohdilleen. Se Philosophyn meikkivoide kun ei enää sovi mulle ja saan siitä kirjaimellisesti näppylöitä. Diorilta löytyi tietysti ratkaisu ihan kaikkiin maailman ongelmiin ja mä marssin ulos tavaratalosta muutaman satasen köyhempänä, paperikassissa jotakin utuisen aamun perhosenlennon uutteesta höyrystettyä keijukaisen kimalletta hohtavaa ilmaakin kevyempää systeemiä. Kaksin kappalein. Ekaa alle ja tokaa päälle. Viikossa mun pitäis taas näyttää viistoistavuotiaalta – not.



Ruokakaupassa, tai siis Costcossa, täydennettiin ruokavarastot kuin maailmanlopun edellä. Kyllä sille kaikelle kai tarvettakin oli, kun sain kaiken kuitenkin tungettua kaappeihin, pakastimeen ja jääkaappiin. Lauantairuuaksi laitoin tuoretta tonnikalaa kevyesti pinnalta ruskittettuna, sisältä vielä viileänä ja sen rinnalle kotitekoisia ranskalaisia. M irvisti, muut söi. Mun yllätykseksi jopa makaronimies K tykkäs, kaikesta muusta paitsi perunoista.

Viinipullojakin löytyy erikokoisina. Se tavallinen .75litraa on tossa oikealla etualalla.


Illalla K valitti pääkipua ja korvakipua ja kurkkukipua ja ihan yleisesti kaikenlaista tuskaa ja kivistystä. Ilmankos se oli koko päivän ollut kuin persauksille ammuttu karhunpentu. Tainnutin sen buranalla ja sunnuntaiaamuna varasin ajan lääkäriin. Syysflunssaa se oin kuitenkin potenut jo yli viikon ja mä erehdyin kuvittelemaan että se oli jo selätettykin.



Yhdentoista jälkeen me lastattiin lauma autoon ja ajettiin ensin sinne lastenlääkäriin vain todetaksemme ettei sillä ainakaan bakteeritulehdusta ole missään. Katsotaan vielä toinen viikko. Sunnuntailääkäri on kiven heiton päässä meidän kesän rannalta ja lääkärin jälkeen purin autosta lasten lisäksi Martan ja me käveltiin polkua pitkin järvenrantaan. Martta sai ensimmäiset uimaharjoituksensa ja lauma sai hetken jatkon kesälle. Kotimatkalla mulla oli kyydissä kolme märkää lasta ja yksi märkä koira.







ei siitä ihan vielä uimaria tullut



Iltapäivällä pesin pyykit, painin kotitehtäviä tekevän laumani kanssa, kaiversin lasten kanssa kurpitsat, paahdoin kiurpitsansiemenet, kaadoin lasiin punkkua, lainasin naapurinrouvalle sokeria ja jäin odottamaan palkkaa – kurpitsamuffinseja.

M:aa laiskotti, eikä sitä huvittanut läksyt. O oli alkuun innoissaan, mutta turhautui saadessaan miinuspisteitä vääristä vastauksista. Mä turhauduin siitä että se teki jatkuvasti ihan älyttömiä virheitä: "Mikä numeroista on yhdeksän? - 8, 7, 6, 9" Jannu klikkaa ysiä ja siirtyy seuraavaan kysymykseen. "Mikä numeroista on seitsemän? - 7, 6, 9, 8" jannu klikkaa seiskaa. "Mikä numeroista on kahdeksan? - 5, 7, 9, 8" Ja mies napsauttaa iloisesti ysiä. Mun kärsivällisyys rapisee kymmenennen kerran tietämillä. Miten voi olla mahdollista että se tietää että yhdeksän on yhdeksän ja silti kahdeksan on myös yhdeksän. 

M tekee "keytime" tehtäväänsä ja O matikkaa

M tekee matikkaa ja K aloittelee lukemista


Erityisopettaja halus että K harjoittelee lukemista tietokoneohjelman avulla myös kotona. Ohjelma on kiva ja helppo ja mukava, mutta meidän harjoittelu meinas kaatua siihen ettei jätkän maltti riittänyt vaan se napsutteli kaikkea ja kaikkia hiirellään. "Eiku rakas pysähdy! Sun täytyy odottaa että se nuoli muuttuu kädeksi." - Miksi? "No kun se ei toimi ennen sitä." - Miksi? Ehkä me vielä päästään lukemisenkin harjoitteluun.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.