torstai 1. lokakuuta 2015

meillä on juhlat



Tänään on lokakuun ensimmäinen päivä. Olen ollut laiskanlainen valokuvaaja ja kuvia on vain nelisensataa... niistä perkaan päivän kuvat, ehkä huomenna. Tämä päivä on ollut toisenlainen. Ei sellainen kuin ajattelin. Ei yhtään sellainen.

Tai alkoi se ihan tavallisena. Ajoin lapset kouluun. Tapasin hyvän ystävän aamukahvilla. Me puhuttiin lapsista ja koirista ja lapsista ja koirista. Me juotiin paljon kahvia ja puhuttiin vielä enemmän. Naurettiin ja puhuttiin. Ajoin kotiin. Varasin matkalla lastenlääkärin, kävin ruokakaupassa ja istuin kotona koneelle. Luin postit, vastasin tärkeimpiin. Kirjoitin pitkän tekstin ja jätin sen toistaiseksi julkaisematta. Julkaisen – ehkä – joskus.

Laitoin vielä yhden sähköpostin. Mietin kauan miten sen kirjoitan ja lähetänkö lainkaan. Lähetin kuitenkin. Sain vastauksen muutamassa minuutissa ja siitä alkoi kierre. Soitin ensin Freddelle. Laitoinn tekstarin ystävälle. Soitin seuraavalle ystävälle. Juoksin pihalle kuuluttamaan naapurille.

Sain töitä. Oikeastaan sain enemmän kuin töitä. Sain unelmien työpaikan. Sen jonka itse löysin, itse hain, itse. Ihan itse. Sen jonka halusin ihan oikeasti. Haastattelussa vertasin itseäni elokuvan ”Pursuit of Happiness” päähenkilöön, siihen joka haluaa työpaikan vaikka ehkä näyttää siihen sopimattomalta. Sain sen työpaikan.

Iltapäivän täytin kaavakkeita. Rikosrekisteri. Verotiedot. Tausta. Kulkukorttikaavakkeeseen mahtui kerrankin kaikki kolme autoa. Lokakuun 12. aloitan yhdessä osavaltiomme arvostetuimmassa yksityisssairaalassa ”rikkaitten sairaalassa” hengityselinsairauksien ja akuuttilääketieteen klinikalla potilaskoordinaattorina. Meidän klinikan lääkärit työskentelee teho-osastolla (ICU), sydänvalvontaosastolla (CCU) ja hengityselinsairauksien (pulmonologia) osastolla.

Tää on ehkä maailman paras ja mielenkiintoisin työ. Enempää en olis voinut haluta. Työaika on maanantaista perjantaihin kahdeksasta viiteen. Klinikka on kiinni viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Huikeeta.


Fredde toi tullessaan pullon shampanjaa ja prinsessatortun. Me käytiin lauman kanssa kaupassa ostamassa vähän sitä sun tätä. Varasin ajan stylistille, tarvitsen työvaatteita toimistotyöhön. Tänään meillä on juhlat. 




10 kommenttia:

  1. Onnittelut! Hienoa, että iltaisin ja viikonloppuisin ei ole töitä! Miksi työ kestää 9 tuntia eikä 8? Onko noin pitkä kokopäivätyöaika teillä päin normi tai tavallista ainakin? Suomessahan kokopäivätyöt kestää yleensä kahdeksasta neljään.

    -Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suomessa, ainakin silloin joskus, kokopäivätyö oli 37,5 tuntia viikossa kun täällä se on 40. Päivään sisältyy puolen tunnin palkaton ruokatunti ja kaksi palkallista taukoa :)

      Poista
  2. Paljon onnea! Hienoa kun unelmat käy toteen!

    VastaaPoista
  3. Hieno uutinen! Paljon onnea :) Kuulostaa aivan mahtavalta

    VastaaPoista
  4. Upeeta!!!! Onnea!!!!!
    Annika

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea! Kuulostaa kyllä aika haastavalta yhtälöltä noin pitkien työpäivien ja kolmen paljon huomiota tarvitsevan koululaisen yhteensovittaminen, mutta toivottavasti löydät siihen hyvät ratkaisut.

    Kepa

    VastaaPoista
  6. Oih, ONNEA! Valtavan hieno uutinen! Oot siis jakkupukunainen, et sairaalavaatteissa? Mitä sun työnkuva käytännössä on? Tapaatko potilaita vai henkilökuntaa? Miten pysyvä työsuhde tämä nyt on? Vakkaripaikka? (Ja ne hyvä vakuutukset?)

    VastaaPoista
  7. Suuret onnittelut!!!! Niin jännää :)

    VastaaPoista
  8. luin vasta nyt; ihan valtavan suuret onnittelut!

    VastaaPoista
  9. Oikein paljon onnea! t. vakkarilukija :)

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.