Siirry pääsisältöön

meillä on juhlat



Tänään on lokakuun ensimmäinen päivä. Olen ollut laiskanlainen valokuvaaja ja kuvia on vain nelisensataa... niistä perkaan päivän kuvat, ehkä huomenna. Tämä päivä on ollut toisenlainen. Ei sellainen kuin ajattelin. Ei yhtään sellainen.

Tai alkoi se ihan tavallisena. Ajoin lapset kouluun. Tapasin hyvän ystävän aamukahvilla. Me puhuttiin lapsista ja koirista ja lapsista ja koirista. Me juotiin paljon kahvia ja puhuttiin vielä enemmän. Naurettiin ja puhuttiin. Ajoin kotiin. Varasin matkalla lastenlääkärin, kävin ruokakaupassa ja istuin kotona koneelle. Luin postit, vastasin tärkeimpiin. Kirjoitin pitkän tekstin ja jätin sen toistaiseksi julkaisematta. Julkaisen – ehkä – joskus.

Laitoin vielä yhden sähköpostin. Mietin kauan miten sen kirjoitan ja lähetänkö lainkaan. Lähetin kuitenkin. Sain vastauksen muutamassa minuutissa ja siitä alkoi kierre. Soitin ensin Freddelle. Laitoinn tekstarin ystävälle. Soitin seuraavalle ystävälle. Juoksin pihalle kuuluttamaan naapurille.

Sain töitä. Oikeastaan sain enemmän kuin töitä. Sain unelmien työpaikan. Sen jonka itse löysin, itse hain, itse. Ihan itse. Sen jonka halusin ihan oikeasti. Haastattelussa vertasin itseäni elokuvan ”Pursuit of Happiness” päähenkilöön, siihen joka haluaa työpaikan vaikka ehkä näyttää siihen sopimattomalta. Sain sen työpaikan.

Iltapäivän täytin kaavakkeita. Rikosrekisteri. Verotiedot. Tausta. Kulkukorttikaavakkeeseen mahtui kerrankin kaikki kolme autoa. Lokakuun 12. aloitan yhdessä osavaltiomme arvostetuimmassa yksityisssairaalassa ”rikkaitten sairaalassa” hengityselinsairauksien ja akuuttilääketieteen klinikalla potilaskoordinaattorina. Meidän klinikan lääkärit työskentelee teho-osastolla (ICU), sydänvalvontaosastolla (CCU) ja hengityselinsairauksien (pulmonologia) osastolla.

Tää on ehkä maailman paras ja mielenkiintoisin työ. Enempää en olis voinut haluta. Työaika on maanantaista perjantaihin kahdeksasta viiteen. Klinikka on kiinni viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Huikeeta.


Fredde toi tullessaan pullon shampanjaa ja prinsessatortun. Me käytiin lauman kanssa kaupassa ostamassa vähän sitä sun tätä. Varasin ajan stylistille, tarvitsen työvaatteita toimistotyöhön. Tänään meillä on juhlat. 




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi1. lokakuuta 2015 klo 21.30

    Onnittelut! Hienoa, että iltaisin ja viikonloppuisin ei ole töitä! Miksi työ kestää 9 tuntia eikä 8? Onko noin pitkä kokopäivätyöaika teillä päin normi tai tavallista ainakin? Suomessahan kokopäivätyöt kestää yleensä kahdeksasta neljään.

    -Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa1. lokakuuta 2015 klo 22.10

      Kiitos! Suomessa, ainakin silloin joskus, kokopäivätyö oli 37,5 tuntia viikossa kun täällä se on 40. Päivään sisältyy puolen tunnin palkaton ruokatunti ja kaksi palkallista taukoa :)

      Poista
  2. Anna2. lokakuuta 2015 klo 0.03

    Paljon onnea! Hienoa kun unelmat käy toteen!

    VastaaPoista
  3. Karlis2. lokakuuta 2015 klo 1.05

    Hieno uutinen! Paljon onnea :) Kuulostaa aivan mahtavalta

    VastaaPoista
  4. Anonyymi2. lokakuuta 2015 klo 8.47

    Upeeta!!!! Onnea!!!!!
    Annika

    VastaaPoista
  5. Anonyymi2. lokakuuta 2015 klo 9.28

    Paljon onnea! Kuulostaa kyllä aika haastavalta yhtälöltä noin pitkien työpäivien ja kolmen paljon huomiota tarvitsevan koululaisen yhteensovittaminen, mutta toivottavasti löydät siihen hyvät ratkaisut.

    Kepa

    VastaaPoista
  6. Anonyymi2. lokakuuta 2015 klo 11.36

    Oih, ONNEA! Valtavan hieno uutinen! Oot siis jakkupukunainen, et sairaalavaatteissa? Mitä sun työnkuva käytännössä on? Tapaatko potilaita vai henkilökuntaa? Miten pysyvä työsuhde tämä nyt on? Vakkaripaikka? (Ja ne hyvä vakuutukset?)

    VastaaPoista
  7. Reetta2. lokakuuta 2015 klo 12.20

    Suuret onnittelut!!!! Niin jännää :)

    VastaaPoista
  8. marikan polut5. lokakuuta 2015 klo 0.43

    luin vasta nyt; ihan valtavan suuret onnittelut!

    VastaaPoista
  9. Maija7. lokakuuta 2015 klo 5.08

    Oikein paljon onnea! t. vakkarilukija :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää