Tänään on lokakuun ensimmäinen päivä. Olen ollut
laiskanlainen valokuvaaja ja kuvia on vain nelisensataa... niistä perkaan
päivän kuvat, ehkä huomenna. Tämä päivä on ollut toisenlainen. Ei sellainen
kuin ajattelin. Ei yhtään sellainen.
Tai alkoi se ihan tavallisena. Ajoin lapset kouluun.
Tapasin hyvän ystävän aamukahvilla. Me puhuttiin lapsista ja koirista ja
lapsista ja koirista. Me juotiin paljon kahvia ja puhuttiin vielä enemmän.
Naurettiin ja puhuttiin. Ajoin kotiin. Varasin matkalla lastenlääkärin, kävin
ruokakaupassa ja istuin kotona koneelle. Luin postit, vastasin tärkeimpiin.
Kirjoitin pitkän tekstin ja jätin sen toistaiseksi julkaisematta. Julkaisen –
ehkä – joskus.
Laitoin vielä yhden sähköpostin. Mietin kauan miten sen
kirjoitan ja lähetänkö lainkaan. Lähetin kuitenkin. Sain vastauksen muutamassa
minuutissa ja siitä alkoi kierre. Soitin ensin Freddelle. Laitoinn tekstarin
ystävälle. Soitin seuraavalle ystävälle. Juoksin pihalle kuuluttamaan
naapurille.
Sain töitä. Oikeastaan sain enemmän kuin töitä. Sain
unelmien työpaikan. Sen jonka itse löysin, itse hain, itse. Ihan itse. Sen
jonka halusin ihan oikeasti. Haastattelussa vertasin itseäni elokuvan ”Pursuit
of Happiness” päähenkilöön, siihen joka haluaa työpaikan vaikka ehkä näyttää
siihen sopimattomalta. Sain sen työpaikan.
Iltapäivän täytin kaavakkeita. Rikosrekisteri. Verotiedot.
Tausta. Kulkukorttikaavakkeeseen mahtui kerrankin kaikki kolme autoa. Lokakuun
12. aloitan yhdessä osavaltiomme arvostetuimmassa yksityisssairaalassa ”rikkaitten
sairaalassa” hengityselinsairauksien ja akuuttilääketieteen klinikalla
potilaskoordinaattorina. Meidän klinikan lääkärit työskentelee teho-osastolla
(ICU), sydänvalvontaosastolla (CCU) ja hengityselinsairauksien (pulmonologia)
osastolla.
Tää on ehkä maailman paras ja mielenkiintoisin työ.
Enempää en olis voinut haluta. Työaika on maanantaista perjantaihin kahdeksasta
viiteen. Klinikka on kiinni viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Huikeeta.
Fredde toi tullessaan pullon shampanjaa ja
prinsessatortun. Me käytiin lauman kanssa kaupassa ostamassa vähän sitä sun tätä. Varasin ajan stylistille, tarvitsen työvaatteita toimistotyöhön. Tänään meillä on juhlat.
Onnittelut! Hienoa, että iltaisin ja viikonloppuisin ei ole töitä! Miksi työ kestää 9 tuntia eikä 8? Onko noin pitkä kokopäivätyöaika teillä päin normi tai tavallista ainakin? Suomessahan kokopäivätyöt kestää yleensä kahdeksasta neljään.
VastaaPoista-Minttu
Kiitos! Suomessa, ainakin silloin joskus, kokopäivätyö oli 37,5 tuntia viikossa kun täällä se on 40. Päivään sisältyy puolen tunnin palkaton ruokatunti ja kaksi palkallista taukoa :)
PoistaPaljon onnea! Hienoa kun unelmat käy toteen!
VastaaPoistaHieno uutinen! Paljon onnea :) Kuulostaa aivan mahtavalta
VastaaPoistaUpeeta!!!! Onnea!!!!!
VastaaPoistaAnnika
Paljon onnea! Kuulostaa kyllä aika haastavalta yhtälöltä noin pitkien työpäivien ja kolmen paljon huomiota tarvitsevan koululaisen yhteensovittaminen, mutta toivottavasti löydät siihen hyvät ratkaisut.
VastaaPoistaKepa
Oih, ONNEA! Valtavan hieno uutinen! Oot siis jakkupukunainen, et sairaalavaatteissa? Mitä sun työnkuva käytännössä on? Tapaatko potilaita vai henkilökuntaa? Miten pysyvä työsuhde tämä nyt on? Vakkaripaikka? (Ja ne hyvä vakuutukset?)
VastaaPoistaSuuret onnittelut!!!! Niin jännää :)
VastaaPoistaluin vasta nyt; ihan valtavan suuret onnittelut!
VastaaPoistaOikein paljon onnea! t. vakkarilukija :)
VastaaPoista