Siirry pääsisältöön

lisää kahvia

ekan päivän aamu


Fredde nauraa mulle. Kaks päivää uudessa duunissa ja mä lasken minuutteja nukkumaanmenoon. Kaksi päivää koulutusta, kolme päivää edessä. Perjantaina tosin pääsen iltapäivällä muuttamaan meidän klinikkaa.

eka koulutus


Ihanaa olla töissä. Ihanaa kuunnella kouluttajan koomista innostusta omasta ohjelmastaan. Ihanaa käyttää aivojaan ja oppia.

Iltapäivän koulutus oli puuduttava. Mulle tuttua kun olen ollut ennenkin sairaalatyössä. Uusille loputon sanasto instansseja, lyhenteitä ja kapulakieltä: ”Joint Commission, DOH, HIPAA, Compliant, Medicare, MSDS, SDS, conflict of interest, liability…” – Vieruskaverille kaikki on uutta ja se sanoo että ne on yhtä puuroa sen aivoissa, ymmärrän; kuka vastaa ja mistä ja on raportointivelvollinen kenelle...

toka koulutus



Kotiin tultua mua odottaa kolme innokasta lasta ja vielä innokkaampi koiranpentu. Me lähdetään lenkille metsään. Vähän myöhemmin M:lla on partio. 

Lauma on oikeastaan pärjännyt loistavasti. Tottahan ne kiukkuaa ja vaatii huomiota, mutta M oli hämmentynyt kun sanoin ettei tää tän hullummaksi tästä muutu. 

kolmas koulutus

Kommentit

  1. Hei, Miten suhun on suhtauduttu työmarkkinoilla kun oot "ulkomaalainen"? Selvästikin osaat kieltä todella hyvin ja oot amerikkalaistunu siten että osaat paikallisia tapoja ja muuta. Ootko kokenu että työnsaantiin ja suhun suhtautumiseen olis vaikuttanu se että et oo alkuperäinen amerikkalainen? Suomessa puhutaan nyt paljon maahanmuuttajista ja niiden työllistymisestä jne. ja musta tuntuu että jo se että nimestä tai ulkonäöstä näkee että joku ei ole valkoinen syntyperäinen suomalainen on monelle kauheaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipahan aivan loistava kysymys! Tämä on maa jolla on pitkät perinteet imigraatiolla. Jokainen on tullut jostakin, jos ei juuri nyt tai itse, niin sitten vanhemmat, isovanhemmat tai isovanhempien vanhemmat. On totuttu siihen että ihmisillä on kummallisia nimiä, ne on eri värisiä ja monilla saattaa olla voimakaskin aksentti.

      Toisaalta. Valkoisena olen ehkä jäävi puhumaan. Omaan työnsaantiin ei tausta vaikuttanut, mutta onko näin kaikken kohdalla? Tutkimuksen mukaan jos samaa työtä hakee kaksi yhtä pätevää hakijaa, toinen musta ja toinen valkoinen, valkoinen saa paikan.

      Työpaikalla kukaan ei edes tiedä etten ole syntynyt täällä. Se kun ei toistaiseksi ole tullut puheeksi, ja sitä ei näe mistään.

      Me myös asutaan alueella jossa on valtavasti maahanmuuttajia. Oman klinikkani lääkäreissä on syntyperältään intialainen, pakistani, puolalainen ja taiwanilainen lääkäri. Täällä on helppoa olla jostakin muualta.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Suomessakin tuntuu että kyse on vaan siitä onko asiaan totuttu. Uskon kyllä että se auttaa paljon että osaa paikallista kieltä. On helpompi sulautua joukkoon ja osoittaa muille mitä osaa ja mihin pystyy - ja myös tehdä sitä työtään.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...