Siirry pääsisältöön

lisää kahvia

ekan päivän aamu


Fredde nauraa mulle. Kaks päivää uudessa duunissa ja mä lasken minuutteja nukkumaanmenoon. Kaksi päivää koulutusta, kolme päivää edessä. Perjantaina tosin pääsen iltapäivällä muuttamaan meidän klinikkaa.

eka koulutus


Ihanaa olla töissä. Ihanaa kuunnella kouluttajan koomista innostusta omasta ohjelmastaan. Ihanaa käyttää aivojaan ja oppia.

Iltapäivän koulutus oli puuduttava. Mulle tuttua kun olen ollut ennenkin sairaalatyössä. Uusille loputon sanasto instansseja, lyhenteitä ja kapulakieltä: ”Joint Commission, DOH, HIPAA, Compliant, Medicare, MSDS, SDS, conflict of interest, liability…” – Vieruskaverille kaikki on uutta ja se sanoo että ne on yhtä puuroa sen aivoissa, ymmärrän; kuka vastaa ja mistä ja on raportointivelvollinen kenelle...

toka koulutus



Kotiin tultua mua odottaa kolme innokasta lasta ja vielä innokkaampi koiranpentu. Me lähdetään lenkille metsään. Vähän myöhemmin M:lla on partio. 

Lauma on oikeastaan pärjännyt loistavasti. Tottahan ne kiukkuaa ja vaatii huomiota, mutta M oli hämmentynyt kun sanoin ettei tää tän hullummaksi tästä muutu. 

kolmas koulutus

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi14. lokakuuta 2015 klo 0.32

    Hei, Miten suhun on suhtauduttu työmarkkinoilla kun oot "ulkomaalainen"? Selvästikin osaat kieltä todella hyvin ja oot amerikkalaistunu siten että osaat paikallisia tapoja ja muuta. Ootko kokenu että työnsaantiin ja suhun suhtautumiseen olis vaikuttanu se että et oo alkuperäinen amerikkalainen? Suomessa puhutaan nyt paljon maahanmuuttajista ja niiden työllistymisestä jne. ja musta tuntuu että jo se että nimestä tai ulkonäöstä näkee että joku ei ole valkoinen syntyperäinen suomalainen on monelle kauheaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa14. lokakuuta 2015 klo 6.24

      Olipahan aivan loistava kysymys! Tämä on maa jolla on pitkät perinteet imigraatiolla. Jokainen on tullut jostakin, jos ei juuri nyt tai itse, niin sitten vanhemmat, isovanhemmat tai isovanhempien vanhemmat. On totuttu siihen että ihmisillä on kummallisia nimiä, ne on eri värisiä ja monilla saattaa olla voimakaskin aksentti.

      Toisaalta. Valkoisena olen ehkä jäävi puhumaan. Omaan työnsaantiin ei tausta vaikuttanut, mutta onko näin kaikken kohdalla? Tutkimuksen mukaan jos samaa työtä hakee kaksi yhtä pätevää hakijaa, toinen musta ja toinen valkoinen, valkoinen saa paikan.

      Työpaikalla kukaan ei edes tiedä etten ole syntynyt täällä. Se kun ei toistaiseksi ole tullut puheeksi, ja sitä ei näe mistään.

      Me myös asutaan alueella jossa on valtavasti maahanmuuttajia. Oman klinikkani lääkäreissä on syntyperältään intialainen, pakistani, puolalainen ja taiwanilainen lääkäri. Täällä on helppoa olla jostakin muualta.

      Poista
    2. Anonyymi15. lokakuuta 2015 klo 8.22

      Kiitos vastauksesta! Suomessakin tuntuu että kyse on vaan siitä onko asiaan totuttu. Uskon kyllä että se auttaa paljon että osaa paikallista kieltä. On helpompi sulautua joukkoon ja osoittaa muille mitä osaa ja mihin pystyy - ja myös tehdä sitä työtään.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää