Siirry pääsisältöön

pieniä huolia ja onnen jyväsiä

Rautakauppa tarjoaa apua monenlaisiin pulmiin.

Perjantaina K joutui rehtorin puhutteluun. Oonhan mä tätä jo vähän odotellutkin. Törmäsin Reksiin just kun se oli lähdössä hakemaan poikaa juttusille ja kuulin että bussitädin mukaan K oli pahoinpidellyt jonkun toisen pojan koulubussisa. Mä tuijotin Reksiä kirjaimellisesti haavi auki ja sanoin vaan: ”Auts!” Reksi lupas selvittää mitä bussissa oli tapahtunut haastattelemalla kumpaakin osapuolta. Asiasta löytyi onneksi lieventäviä asianhaaroja. Se toinen poika oli jotenkin häiriköinyt ja nojaillut bussin ikkunaan K:n ylitse ja K oli ensin sanonut sille että bussissa pitää istua nätisti. Toinen poika ei ollut kuunnellut vaan jatkoi pyörimistää ja K sitten kirjaimellisesti nosti sen istumaan oikein. Reksi vaikutti helpottuneelta ja muakin alkoi jo vähän hymyilyttämään. Toki me todettiin yhdessä ja samaan ääneeen ettei tällainen käytös kuitenkaan ole suotavaa, hyväksyttävää tahi kannustettavaa. Reksi oli kehoittanut K:ta keskittymään omaan matkustamiseensa ja mä tein saman matkalla kotiin.

Fredden ostama kuulahärdelli saatiin viimein valmiiksi.



Tänä aamuna juttelin sen toisen pojan äidin kanssa. Bussitäti oli nimittäin kertonut sille tälle äidille oman näkemyksensä tapahtuneista ja se osin ymmärrettävästikin ei ollut kovin suosiollinen K:n kannalta. Pyysin taas anteeksi ja kerroin mikä oli Reksin lopputulema ja lupasin että K pyytää tältä pojalta huomenna koulun jälkeen anteeksi. Tunnen pojan äidin ja tiedän että se on mukava ja ihan fiksukin. Bussitäti sen sijaan nostattaa vähän taas verenpainetta. Bussitädillä kun ei ole oikeutta lähteä ruotimaan näitä asioita vanhempien kanssa, vaan siihen on virallinen tie. Tuntuu turhauttavalta että bussitäti päätti pitää ihan oman oikeudenkäynnin ja langetti tuomion kuuntelematta kumpaakin osapuolta.

Tony ja sen koira Spooky on palanneet juhlimaan etupihalle. 

Lokakuu on hämähäkkien kulta-aikaa.
Aamuhämärissä kasteisia seittejä on tuhansia ja miltei jokaista niistä koristaa hämähäkki.


Toisaalta yksi äideistä tänään totes että mahtaa olla bussitädille helpotus päästä mun pärstästä eroon siellä pysäkillä. Niin varmaan, mutta ei taida se vaihtari olla yhtään sen ruusuisempi.

Jos viikonloppu voi mitenkään olla täydellinen niin tämä oli sellainen. Aurinkoa ja yhdessäoloa. Me pelattiin lautapelejä, raksattiin Fredden ostama marmorikuulasokkelo valmiiksi, ajettiin mun uuden työpaikan ohitse useampaan otteeseen kumpanakin päivänä. Käytiin kurpitsapelloilla ja syötiin hyvin. Fredde haki rautakaupasta maalimalleja ja maalalili niitä sinne ja tänne. Kohta meidän kodin seinät alkaa muistuttamaan tilkkutäkkiä.








Lapset olis halunneet nähdä sen mun työpaikan sisältä ja muistutin niitä että on lauantai ja se on KIINNI! Vaikka tästä on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu oli ne silmin nähden helpottuneita siitä että se ihan aikuisten oikeasti on kiinni. M tosin oli jo laskenut että sitten kun se täyttää yhdeksän, sen syntymäpäivä on maanantaina ja se on mun työpäivä. Vastasin sille että voin ottaa vapaapäivän sinä maanantaina kun se täyttää yhdeksän mikäli se edelleen siinä vaiheessa tuntuu tärkeältä. 

Din Tai Fung on meidän perheen lemppari ravintoloita. Ei olla yksin tän näkemyksen kanssa,
onhan ravintola listattu useammassakin paikassa maailman kymmenen parhaan ravintolan kärkeen


Dumplingeja - kuvassa M:n käsi ja sen herkkuruoka.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi