pieniä huolia ja onnen jyväsiä

Rautakauppa tarjoaa apua monenlaisiin pulmiin.

Perjantaina K joutui rehtorin puhutteluun. Oonhan mä tätä jo vähän odotellutkin. Törmäsin Reksiin just kun se oli lähdössä hakemaan poikaa juttusille ja kuulin että bussitädin mukaan K oli pahoinpidellyt jonkun toisen pojan koulubussisa. Mä tuijotin Reksiä kirjaimellisesti haavi auki ja sanoin vaan: ”Auts!” Reksi lupas selvittää mitä bussissa oli tapahtunut haastattelemalla kumpaakin osapuolta. Asiasta löytyi onneksi lieventäviä asianhaaroja. Se toinen poika oli jotenkin häiriköinyt ja nojaillut bussin ikkunaan K:n ylitse ja K oli ensin sanonut sille että bussissa pitää istua nätisti. Toinen poika ei ollut kuunnellut vaan jatkoi pyörimistää ja K sitten kirjaimellisesti nosti sen istumaan oikein. Reksi vaikutti helpottuneelta ja muakin alkoi jo vähän hymyilyttämään. Toki me todettiin yhdessä ja samaan ääneeen ettei tällainen käytös kuitenkaan ole suotavaa, hyväksyttävää tahi kannustettavaa. Reksi oli kehoittanut K:ta keskittymään omaan matkustamiseensa ja mä tein saman matkalla kotiin.

Fredden ostama kuulahärdelli saatiin viimein valmiiksi.

Tänä aamuna juttelin sen toisen pojan äidin kanssa. Bussitäti oli nimittäin kertonut sille tälle äidille oman näkemyksensä tapahtuneista ja se osin ymmärrettävästikin ei ollut kovin suosiollinen K:n kannalta. Pyysin taas anteeksi ja kerroin mikä oli Reksin lopputulema ja lupasin että K pyytää tältä pojalta huomenna koulun jälkeen anteeksi. Tunnen pojan äidin ja tiedän että se on mukava ja ihan fiksukin. Bussitäti sen sijaan nostattaa vähän taas verenpainetta. Bussitädillä kun ei ole oikeutta lähteä ruotimaan näitä asioita vanhempien kanssa, vaan siihen on virallinen tie. Tuntuu turhauttavalta että bussitäti päätti pitää ihan oman oikeudenkäynnin ja langetti tuomion kuuntelematta kumpaakin osapuolta.

Tony ja sen koira Spooky on palanneet juhlimaan etupihalle. 

Lokakuu on hämähäkkien kulta-aikaa.
Aamuhämärissä kasteisia seittejä on tuhansia ja miltei jokaista niistä koristaa hämähäkki.

Toisaalta yksi äideistä tänään totes että mahtaa olla bussitädille helpotus päästä mun pärstästä eroon siellä pysäkillä. Niin varmaan, mutta ei taida se vaihtari olla yhtään sen ruusuisempi.

Jos viikonloppu voi mitenkään olla täydellinen niin tämä oli sellainen. Aurinkoa ja yhdessäoloa. Me pelattiin lautapelejä, raksattiin Fredden ostama marmorikuulasokkelo valmiiksi, ajettiin mun uuden työpaikan ohitse useampaan otteeseen kumpanakin päivänä. Käytiin kurpitsapelloilla ja syötiin hyvin. Fredde haki rautakaupasta maalimalleja ja maalalili niitä sinne ja tänne. Kohta meidän kodin seinät alkaa muistuttamaan tilkkutäkkiä.

Lapset olis halunneet nähdä sen mun työpaikan sisältä ja muistutin niitä että on lauantai ja se on KIINNI! Vaikka tästä on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu oli ne silmin nähden helpottuneita siitä että se ihan aikuisten oikeasti on kiinni. M tosin oli jo laskenut että sitten kun se täyttää yhdeksän, sen syntymäpäivä on maanantaina ja se on mun työpäivä. Vastasin sille että voin ottaa vapaapäivän sinä maanantaina kun se täyttää yhdeksän mikäli se edelleen siinä vaiheessa tuntuu tärkeältä. 

Din Tai Fung on meidän perheen lemppari ravintoloita. Ei olla yksin tän näkemyksen kanssa,
onhan ravintola listattu useammassakin paikassa maailman kymmenen parhaan ravintolan kärkeen

Dumplingeja - kuvassa M:n käsi ja sen herkkuruoka.