Siirry pääsisältöön

koiran elämää

lokakuun lämpimät jan kirkkaat illat on ihan parasta

Ens viikolla työt alkaa ihan oikeesti ja palaan työjuttuihin kunhan saan vähän enemmän tuntumaa asioihin. Tällä viikolla istuin viisi päivää koulutuksissa ja perjantai iltapäivän autoin muuttamaan meidän klinikkaa uusiin tiloihin. Oli ihan mahtavaa päästä mukaan muuttoon ja sitä kautta tutustua tulevaan tiimiin normaalin työn ulkopuolella. Tiimi on monikulttuurinen, niin monikulttuurinen ettei siinä yksi suomalainen kauheesti ketään hetkauta.

Martta pyörii tässä jaloissa. Se on löytänyt jostakin kosteyspyyhkeen ja purkaa sitä atomeiksi. Kohta me lähdetään lenkille metsään. Eilen illalla se peuhas lasten kanssa pihalla tunteja, nuohos auton alla sen verran ettei tänään auta muu kuin ostaa koiralle shampoo ja pestä se.

marttakin istuu tulilla

Mulla on tänä viikonloppuna hoitokoira. Naapurit lähti viikonlopuksi Kanadaan ja mua pyydettiin koirasitteriksi. Kolmesti päivässä kävelen kadun toiseenpäähän, puen itselleni ja koiralle poliisiliivin ja harjoittelen koiran kanssa sitä mitä se tekee työkseen, elektronisten laitteiden etsintää. Yhdessä laatikossa on muistitikku, toisessa kovalevy. Kolmannessa laatikossa on kännykkä. Neljäs ja viides laatikko ovat tyhjiä ja kuudennessa on laturi. Laturia sen ei kuulu löytää, vain kännykkä, kovalevy ja muistitikku ovat oikeita laitteita. Vaihtelen laatikoitten järjestystä ja me suoritetaan kotietsintäharjoitus. Päivät koira on ulkona pienessä tarhassa, yöt sisällä kennelissä. Tämä koira ei leiki puistossa toisten koirien kanssa. Se ei juokse pihalla lasten seurana. Se ei lähde metsälenkille, se tekee töitä.

Mä olen aika täpinöissäni tästä tehtävästä. Se on ihan valtava kunnianosoitus, siis se että mä saan käsitellä tämän tason ammattilaista. Ammattilaista joka on Yhdysvaltain ammattitaitoisimpia poliiseja ja avainasemassa netin lapsipornorikosten selvittämisessä. Koiraa joka oli ratkaiseva tekijä muun muassa Jared Foglen ”Subwayguyn” jutun selvittämisessä. Näitä koiria on koko maailmassa neljä, Yhdysvalloissa niistä on kolme ja koiran omistaja on liittovaltion hallinto - Yhdysvallat.

Tämän viikon aikana blogin kommentteihin tupsahti kaksi Marttaa koskevaa kommenttia. Jätin molemmat viikolla julkaisematta koska mulla ei ollut mahdollisuutta vastata niihin silloin kun ne tulivat. Otan ne käsittelyyn nyt ja julkaisen ne tässä.

Anonyymi kirjoittaa näin:

”Synkkää että teillä noin pieni koira joutuu kärsimään häkissä kolmasosan päivästään. Ei kyllä kuulosta kovin eläinystävälliseltä.”

Eläintenystävä kirjoitti tämän kommentin:

”Oletko aivan varma että on viisasta pitää koiraa häkissä? Sehän saattaa olla hyvin traumaattista pienelle pennulle ja saattaa muuttaa sitä paljonkin. Jos kotona on jotakin, jota pentu saattaa järsiä kannattaa se nostaa turvaan, meilläkin kun on kaksi koiraa niin on käyty se läpi. Ja jos pentu nyt rikkoo jotakin mitä ei saisi, niin pitää vain torua eikä pitää häkissä. Kyllä ehkä pieneksi ajaksi sinnekkin voi laittaa jos on tehnyt jotain erityisen tuhmaa mutta ei miksikään kuudeksi tunniksi. Koska se oikeasti voi muuttaa pennun luonnetta totaalisesti kun pentu on vielä kasvuvaiheessa.
Ja sitten tuo auton lavalla pitäminen. Sehän saattaa olla koiralle hengenvaarallista! Sillä jos vaikka tulee iso töyssy ja koira on tuolla tavalla yksin niin sehän voi pahimmassa tapauksessa säikähtää kuoliaaksi. Ja jos koira ei mahdu autoon sisään niin suosittelen uuden auton hankkimista, sillä koirathan ovat niinkuin lapsia, niitten eteen täytyy valmistella asioita, kuten isomman auton hankkiminen.”

tää neiti tarvitsee kylvyn

Meillä on käytössä kolme kenneliä. Yksi yläkerrassa mun sängyn vieressä. Paikassa jossa yletän koskemaan koiraan ja kuulen sen jokaisen liikkeen. Toinen kenneli on keittiössä ja Martta on siellä ollessaan yksin kotona. Kolmas on auton lavalla, kiinnitettynä kuljetusliinoilla niin ettei se liikahdakaan vaikka auto menis katon kautta ympäri.

Yön – noin kahdeksan tuntia – Martta on makkarin kennelissä. Jos koiraa edes kukaan haluaa verrata ihmislapseen, voisin verrata sitä pinnasänkyyn. Harvempi kai pitää pinnasänkyä vauvalle rangaistuksena? Päivällä se on kennelissä vähän päivästä riippuen ei ollenkaan tai pahimmillaan reilut kuusi tuntia. Kuluneella viikolla pisin Martan kennelissä viettämä aika oli alle neljä tuntia yhtenä päivänä. Muina päivänä se oli kennelissä maksimissaan tunnin. Autossa se kulkee kennelissään, koska se on sille turvallisin paikka matkustaa, myös kolaritilanteessa.

Suomessa koiria ei pidetä kennelissä. Täällä kennelkoulutus on osa pikkupennun elämää. Niin koirien kasvattajat kuin eläinlääkäritkin kannustavat kouluttamaan koiran kenneliin. Pikkupennun turvallisuuden kannalta kennelkoulutus on olennaista. Tällä tavoin varmistetaan ettei pentu yksin ollessaan saa sähköiskua tai yksin puuhaillessaan nielaise asioita joilla saattaa olla sille kohtalokkaat seuraukset. Kennelin tarkoitus ei ole olla koiralle rangaistus, eikä sitä sellaisenä myöskään tule käyttää. Kennel on koiralle turvapaikka ja rauhallinen paikka levätä. 


Martta ei ole häkkieläin. Martta on perhekoira. Martta on tasapainoinen ja onnellinen koiranpentu joka saa osakseen hellää huolenpitoa, rakkautta ja rajoja. Martta ei kuitenkaan ole ihmislapsi. Se on koira ja koirana se tulee aina myös pysymään. Koiralla ei tule olla perheessään ihmisen asemaa vaan koiran. Koiran silmissä tämä ei ole perhe, tämä on lauma ja laumassa on oma arvojärjestyksensä ja sääntönsä. Koira voi parhaiten ympäristössä, missä se tietää oman asemansa ja laumansa säännöt. 


Kommentit

  1. Pienet pieni korjaus :) Suomessa kyllä pidetään koiria häkissä/kennelissä :) Ainakin minä pidän ja suurin osa koiraharrastajakavereistani, varsinkin pentuaikaan. Hyvä vertaus pinnasänkyyn, totta tosiaan se on koiran ( ja perheen) turvallisuuden vuoksi!!! Meillä mm. Yksi koira sytytti hellalla tulipalon ollessaan kotona vapaana. Mutta tämähän on ikuisuus kiistakysymys jota häkittämisen vastustajat ei ymmärrä vaikka kuinka perustelee :)

    VastaaPoista
  2. Niin ja piti lisätä, että meillä koirat pitää häkkiä turvallisena pesänä ja menee sinne vapaaehtoisesti mielellään lepäilemään.

    VastaaPoista
  3. Jenkeissä taitaa olla koirien päiväkoteja tai koirien ulkoilutus-ja leikityspalveluita. Koirallenne olisi varmaan mukavampaa ja onnellisempaa joku tuollainen meno kuin maata päivällä tuntikausia pienehkössä häkissä. Voisitteko harkita jotain ostettuja aktiviteetteja koiranne päivään?

    T: Monen koiran entinen emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, eiköhän sillä ole ihan hyvä näin. Se kun ei makaa päivittäin tuntikausia pienessä häkissä. Toisaalta kyllä jokaisen koiran täytyy myös pystyä pärjäämään tarvittaessa yksin kotonakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...