perjantai 15. huhtikuuta 2016

TGIF FGOW 0

perjantaiskumppaa


Niin... minkälaista on töissä loman jälkeen? Siis, siinä uudessa duunissa, siinä jota oot tehnyt kaksi viikkoa ja sit lähtenyt miltei viikon lomalle? Siinä duunissa jota kukaan ei tee sillä aikaa kun olet lomalla, ja se kerääntyy, ja se kasaantuu, ja se löytyy maanantaiaamuna ennen kello seitsemää sähköpostista.

Kaikki viestit ei oo hienotunteisesti kirjoitettua. Osasta ei tarvitse lukea rivien välistä, vaan se on ihan suorasanaisesti kirjoitettu, se että olet kokematon, etkä osaa. On muutama suoranainen virhekin, eikä ne kaikki ole edes omia, mut hei, väliäkö tuolla... syyllinen on syytä löytää ja nimetä. Yhdeksään mennessä tekee mieli käpertyä työpöydän alle, tunkea peukalo suuhun ja tirauttaa muutama kyynel. Pomolle hymyilen urheasti ja sanon et kyl tää tästä. Pomo toteaa et muista et silloin kun hän aloitti omassa hommassaa hänkään ei tiennyt edes mikä on keuhkoahtaumatauti, ja usein on päiviä kun ei edelleenkään oikeastaan tiedä mitä tekee, mut tekee vaan.

Maanantaina olin töissä reilut yksitoista tuntia. Tiistaina tulin töihin ennen kuin koko rakennus oli virallisesti edes auki – onneksi mulla on kulkulupa 24/7/365 – ja lähdin ajoissa koska O piti viedä lääkäriin hakemaan astmalääkitystä siihen astmaattiseen yskään joka sillä on ollut viimeiset kaksi kuukautta. Keskiviikkona olin töissä vajaat kaksitoista tuntia, torstaina olin jo aika varma etten selviä hengissä ja tein vain yksitoistatuntisen päivän.

Torstaina homma alkoi olemaan taas hallinnassa. Hymyilyttikin taas ja aloin taas uskomaan että ehkä sittenkin kykenen tähän duuniin.

Siinä sivussa olen edes yrittänyt olla äiti. Olen yrittänyt olla läsnä silloin kun en ole ollut töissä. Olen järjestänyt tyttäreni synttärijuhlia lauantaille ja perjantaina tajunnut että sille varmaan tarttis ostaa joku lahjakin. Perjantaina kävin sit ostamassa ruokiksella sille lahjan.

synttärivalmisteluita


Perjantai oli hulvaton. Vastasin sattumalta puhelimeen, vihainen hautaustoimiston johtaja  kyseli kuolintodistuksen perään... mahtipontisesti se sanoi että he on lähettäneet allekirjoituspyynnön jo yli viikko sitten. Kysyn potilaan nimen ja syntymäajan, avaan potilastiedoston. Tutusti se muistuttaa että potilas on kuollut, haluatko jatkaa... haluan. Potilas on kuollut keskiviikkona, myöhään illalla. Kuivakkaasti totean hautaustoimiston johtajatyypille et ne taitaa olla hyviä ennakoimaan, kun tää tyyppi on kuollut alle kaksi vuorokautta takaperin.

Lähdin kotiin ennen viittä ja uskoin taas et tästä tulee ihan hyvä. Onneksi on perjantai.


TGIF FGOW 0 - Thank God it’s Friday First Glass of Wine 0 minutes

tyytyväisen potilaan tuoma kakku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.