Siirry pääsisältöön

tykkäätkö?

Täällä
Juttelin eilen Fredden kanssa tovin jos toisenkin, ja sen jutustelun lopputulemana päätin siirtää blogin kommentoinnin kokonaan Facebookiin. Ajattelin ensin velvoittaa rekisteröitymään, mutta se taas on ehkä liikaa pyydetty... naamiksessahan kaikki kuitenkin on, ja siellä voi halutessaan jakaa ajatuksiaan jos siltä tuntuu. 

Miksi näin? Koska tuntuu reilummalta ihan kaikkia kohtaan ettei kukaan piiloudu nimimerkin tai puhtaasti anonymiteetin taakse, onhan meidän perhe kuitenkin blogissa esillä siten ettei tarvitse olla kummastikaan koulutettu propellipää, yhdistääkseen pisteet ja tietääkseen kuka minä olen.  Jos kysymys olis vain minusta itsestäni, kirjoittaisin ihan mielelläni omalla nimelläni. Lapsistakaan en niin huoli, ne kun kasvaa täällä eikä Suomessa. Fredde arvostaa sitä että se saa verhoutua ”nimimerkkiin” ja toisaalta, onhan meillä kummallakin kuitenkin perhe Suomessa. Ei niin, että täällä nyt muutenkaan mistään maailmansalaisuuksista puhuttaisiin. Rikkinäisiä perheitä on maailma väärällään.

Mulla on mielipiteitä. Kotiin ajaessani juttelin poikien kummitädin kanssa ja kerroin tapaavani lauantaina itselleni ventovieraan ihmisen, joka on kiinnostunut työskentelemään terveydenhuollossa täällä. Pohdin mitä sanoisin ja miten neuvoisin kun jannujen kummi totes, et se tuskin on sulle ongelma.

Aiemmin iltapäivällä esimieheni lähetti mut istumaan tilaisuuteen, jonka tarkoitus oli luoda keskustelua sairaalan hallinnon ja ihan tavallisen duunarin välille. Kylien saatesanat oli; ”Sä meet, koska sä et kuitenkaan malta istua hiljaa, vaan päädyt kysymään, kyseenalaistamaan ja ehdottamaan ratkaisuja...” Niinpä menin, kuuntelin, kysyin, puhuin, opin ja ehdotin.

Ensin käytiin läpi uuden sairaalasiiven rakentamista, muutaman jäljellä olevan kahden hengen potilashuoneen konvertoimista yhden hengen huoneiksi, uutta syöpäklinikkaa, rahoitusta edellämainittuihin - yksityishenkilö oli just heittänyt miltsin syöpäklinikan rahoitukseen, kun meillä on niin mukava henkilökunta. Keskusteltiin siitä miten sairaalan toiminta-alue uloittuu lähialueen lisäksi Montanasta, Utahiin, Nevadaan ja Oregoniin. Pohjoisessa Alaskaan. Että se siitä osavaltioitten tasavertaisuudesta taas kerran. Toki edellämainituista osavaltioista hakeudutaan hoitoon myös Denveriin ja Kaliforniaan. Oli pakko. Sori. 

Chief Medical Officer, Chief Financial Officer, Chief Community Reach Officer,
Chief Operations Officer ja CEO Mike Marsh. Kuvan ulkopuolelle jäi Chief Security Officer, Chief Human Resources Officer, Chief Clinical Management Officer, OMC Chief Operating Officer.



Huomenna on taas perjantai. Meillä on klinikalla tiimiaamiainen, ihan vaan tavallisten lätisemiseen. Lauantaina on perinteikkäät vappubileet. 

Tervetuloa kommentoimaan omalla nimellä Facebookin puolelle! Nimimerkillä jätetyt kommentit tullaan poistamaan. 










Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...